Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa muistoja vanhasta Tapiolasta!
17.11.2025 |
Tänään Hesarissa juttua Tapiolan alennustilasta, siitä tuli mieleen.
Itse osasin 80-luvulla pienenä mennä kavereiden kanssa bussilla Tapiolaan, ja seikkailimme siellä, se oli jännittävää. Myöhemmin teininä vaihdon Tapiolassa aina bussia ja jos ehdin, poikkesin Stockalle ym.
2000-luvulla en käynyt siellä lainkaan, ja kun metro ja Ainoa tulivat, järkytyin, enkä aio mennä sinne enää kuin pakon edessä.
Kommentit (31)
Heikintori ja puiset hevoset pihalla. Olin niin pieni, että näyttivät jättimäisiltä ja korkeimman päälle en itse pystynyt edes kipuamaan.
Eli olin jotain viisi.
Primulan kahvila oli ja siellä muistan syöneeni mansikkaleivoksen useampaankin otteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heikintoria vastapäätä oli jokin lelukauppa.
Muistaako kukaan? Oisko nimi alkanut n-kirjaimella.
Vierailija kirjoitti:
Heikintoria vastapäätä oli jokin lelukauppa.
Muistaako kukaan? Oisko nimi alkanut n-kirjaimella.
Niksula?
Kasarin alussa Sokoksen farkkuosastolla esiintyi Straycats. Itse olin vasta esiteini, mutta kyllä se tuntui mahtavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heikintoria vastapäätä oli jokin lelukauppa.
Muistaako kukaan? Oisko nimi alkanut n-kirjaimella.
Niksula?
Juuri tämä 😀
Elin lapsuuteni noin yhdeksänvuotiaaksi Tapiolassa, joten on paljon muistoja.
Muutimme sitten Töölöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asuttiin siinä lähistöllä joskus koulun aloittamisiän tienoilla. Muistan lähinnä sen ison altaan siinä keskustassa, eikä sinne tietenkään saanut mennä kun oltiin kauppareissuilla.
Myöhemmin opiskelin otaniemessä, mutta ei sieltä hirveän usein tapiolaan jaksanut mennä kun helsingin keskustaan pääsi melkein yhtä helposti.
Mä asuin Otaniemessä 2006- ja kävin kyllä säännöllisesti Tapiolassa, pyörällä tai bussilla, jopa kävellen, pääsi näppärästi kirjastoon, uimaan tai harrastukseen. Stockalla kävin jouluostoksilla. Myöhemmin muutin Matinkylään ja silloin tuli seistyä vaihtopysäkillä.
Vierailija kirjoitti:
Heikintori ja puiset hevoset pihalla. Olin niin pieni, että näyttivät jättimäisiltä ja korkeimman päälle en itse pystynyt edes kipuamaan.
Eli olin jotain viisi.
Primulan kahvila oli ja siellä muistan syöneeni mansikkaleivoksen useampaankin otteeseen.
Ihana, että joillain on ollut hyvä koti. Siis vilpittömästi sanon tämän.
Leivoksia Tapiolassa kun mulla oli lähinnä oksennusten siivoamista isän jäljiltä, jottei äiti suuttuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistoja 80 luvulta Espoon Tapiolasta. Tätä ihmeiden asuinseutua mediatkin oli mainostanut kaksi vuosikymmentä, kauneiden ja rohkeiden kulmina. Vierailin usein Tapiolassa ystäväni kotona, ja silloin tuntui matka henkisesti pitkältä, myös jonkin verran seikkailua toiselle puolelle Pääkaupunkia. Käytyäni kulmilla, sekä jutellessa paikallisten ihmisten parissa minä huomioin, että sivistys ja varakkuus ei ole tasasuhteessa älykkyyden kanssa. Sivistys oli perusluokan ylä-asteen oppilaan tasoluokkaa, jopa yrittäjillä. Taisi olla viihteet usein paikallisessa päällä? Jotkut ei hahmottanut, miltä esim. Itä-Helsinki näyttää ja liikkuminen maastossa olisi ollut jännitysnäytelmiä monelle. Useilla oli jokin "oma planeetta" illuusio päällä. Onneksi uusi sukupolvi on edeltäjiään parempi Tapiolassa.
Tästä olisi saatu nykyaikainen laajentamalla tai korottamalla. Mutta piti saada viereen uusi toimimaton ostari johon piti saada rumat asuintalot päälle. Vanha Tapiola jää rapistumaan.