Lue keskustelun säännöt.
Jätin miehen jota rakastan ja olen nyt aivan rikki
16.11.2025 |
Oon jo pitkään tiennyt sisimmässäni että meidän suhteella ei ole tulevaisuutta, mutta en ole halunnut myöntää sitä itselleni koska mies on mulle niin tärkeä ja mulla oli suuret haaveet meidän suhteelle. Haaveet joista oli selvää että ne ei koskaan toteutuisi koska meillä on ihan eri arvot ja toiveet. Eilen sitten lopulta päädyin laittamaan miehelle viestin jossa purkaisin tunteeni ja mainitsin että luulen että meidän olisi järkevintä varman erota. Mies ei ole vastanut mitään ja mua kaduttaa. Tiedän että päätös on varmasti ainoa oikea mutta tää olis pitänyt hoitaa kasvotusten ja tuntuu vaikealta ajatella tulevaisuutta ilman miestä ja inhottaa ajatella että oon satuttanut mulle niin rakasta ihmistä 💔
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat unohtaneet yhden tärkeän asian.
Se vika ja tukaluus suhteessa ei usein ole sen kumppanin tai suhteen syytä. Tunteet tulevat itsestänne, menneisyydestänne ja omista puutteistanne ja kipukohdustanne. Silloin ei vaihtamalla parane. Eikä suhteen kuulu olla kaiken aikaa sitä alun huumaa.
Kestäkää kipua, menkää vaikka terapiaan.
Juu, tätä uskoin joskus nuorempana, ja jäin huonoihin suhteisiin rikkomaan itseäni vielä vähän lisää. Koska ei nyt saa helposti luovuttaa ja muuta p*skaa.
Nykyään nostan kytkintä heti, jos toinen ihminen tuo epämukavaa tunnetta tai pahaa mieltä. Yksinolo ei aiheuta mitään "kipua", niin todellakin olen mieluummin yksin kuin kipua aiheuttavassa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies vastasi mulle että hän on paininut ihan samojen tunteiden kanssa. Että hänkin on miettinyt että olisi varmaan molemmille parempi että erottaisiin, mutta ei halua myöskään menettää mua. Luulen että saadaan tälle suhteelle vielä kaunis päätös ja voidaan jatkaa ystävinä :)
Voipi olla, että huomaat jossain kohtaa sen "rakkauden" olleen vain sitä alkuhuumaa. Ja silloin olet ylpeä itsestäsi, kun teit järkiperäisen ratkaisun niin vahvasta tunnehuumasta huolimatta.
Olin joskus vähän samanlaisessa tilanteessa, ja silloin tuli kesken lenkkienkin pysähdyttyä itkemään. Mutta aikaa kun meni, niin enhän minä tuota oikeasti rakastanut, olin vaan tosi ihastunut. Ja ilman sitä tunnehuumaa kun tilannetta mietti, niin kyllä taputin itseäni olkapäälle siitä, että oli voimia erota.