Lapsi lukiossa mutta ei halua ylioppilaaksi
Lapseni on saanut taas jonkun oikun päähänsä. Hän on lukiossa, kolmas vuosi, pärjää ihan hyvinkin. Torstaina hän sanoi minulle yllättäen, että hän ei kirjoita ylioppilaaksi eikä osallistu kirjoituksiin. Mitä? Mää repesin.. No, hän selitti rauhallisesti, että hän ottaa kyllä lukion päättötodistuksen, mutta ei osallistu kirjoituksiin, hän ei tarvitse ylioppilastodistusta, lukion päättötodistus riittää. Kirjoituksiin osallistumis-ilmoituksen jättöaika on kohta käsillä. Kamalaa mun mielestäni. Miten voin muuttaa tytön mielipiteen?
Kommentit (24)
Ehkä ei vaan halua mitään juhlia. Kunnioita tuota toivetta, äläkä ole järjestämässä mitään juhlia, joita ei haluta kunhan lapsi vaan osallistuu ylioppilaskirjoituksiin.
Mihin hän aikoo pyrkiä lukion jälkeen pelkällä päättötodistuksella? Ylipäätään nuorille pitäisi jonkun täsmentää, että lukion ja yo-todistuksen merkitys on vain ja ainoastaan päästä jatko-opintoihin. Pelkkä yo-tutkinto ei ole mikään kovin ihmeellinen suoritus, sillä se on helposti suoritettavissa eikä valmista mihinkään.
Eli lapsesi haluaa jatkaa johonkin yli-amikseen, sairaanhoitajaksi, Insinööriksi? Niihin tuolla pelkällä lukio-todistuksella pääsee.
Vierailija kirjoitti:
Niin se päättöpahvi tosiaan riittää eli kaikki muu on luksusta.
Ei se välttämättä riitä opiskelupaikkaan pyrittäessä, jos yo-kirjoitusten arvosanat ratkaisevat. Myöhemmin elämässä kummallakaan todistuksella ei tee mitään.
En tiedä, voiko typeryksen mielipidettä muuttaa mitenkään, mutta ihminen joutuu yleensä elämässään vaihtamaan ammattia muutaman kerran ja opiskelupaikkaa hakiessa kirjoitusten arvosanoilla on väliä. Nythän tyttö on ollut siellä 3 v turhaan.
Kun aloitin lukion 1992, sanottiin että lukionhan voi käydä myös ilman ylioppilaskirjoituksia, mutta siitä ei ole hyötyä.
En tiedä mikä tilanne nykyään.
Ylioppilastutkinto on ns kypsyyskoe. Vaikka lukion päättötodistuksen ottanut on tenttinyt samat asiat kuin ylioppilas, on ylioppilastodistuksella muutama etu puolellaan:
Ylioppilastutkinto on edelleen pääasiallinen tie suomalaisiin yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin. Pelkällä lukion päättötodistuksella ei pääse kovinkaan pitkälle. Ylioppilaskirjoitukset ovat myös valtakunnallinen koe, eli vertailukelpoisuus ympäri maata suoritettuihin arvosanoihin. Lukion todistusnumerot ovat opettajakohtaisia eivätkä vertailukelpoisia, vain YO-tulokset ovat vertailukelpoisia ympäri maata.
Myös työelämässä arvostetaan nimenomaan ylioppilastutkintoa. Se vaikuttaa myöhempään urakehitykseen yllättävän paljon, vaikkei mitään virallista vaatimusta olisikaan. Kertoo tavallaan sivistyksen tasossa esimiesten silmissä. Erityisesti valtion viroissa arvostetaan ylioppilastutkintoa.
Ylioppilastutkinto on myös henkilökohtainen saavutus, virstanpylväs joka nostaa itsetuntoa ja luottamusta omiin kykyihin ja osaamiseen. Ehdottomasti kannattaa puhua lapsen kanssa vielä tästä, kirjoitusten jättäminen väliin heikentää tulevaisuudensuunnitelmia.
Vierailija kirjoitti:
Kun aloitin lukion 1992, sanottiin että lukionhan voi käydä myös ilman ylioppilaskirjoituksia, mutta siitä ei ole hyötyä.
En tiedä mikä tilanne nykyään.
Tuolloin se vielä toimikin noin. Nykyään ylioppilastodistuksen painoarvo on noussut.
Mahtaisiko tyttö jännittää kirjoituksia tai tietääkö hän etukäteen, että jostakin aineesta tulee reput. Kertoisin tytölle, että hän tulee myöhemmin katumaan ratkaisuaan. Kirjoituksiin kannattaa osallistua nyt, kun tiedot ovat päässä vielä tuoreina. Myöhemmin se on paljon vaikeampaa. Arvosanojahan saa sitten korottaa myöhemminkin. Nuoret pitäisi saada ymmärtämään, mikä lahja on, kun saa kouluttautua. Monissa maissa oikeus sivistyä ei ole näin itsestään selvää kuin meillä. Nämä hemmotellut tenavat voivat vielä joskus joutua todella kovaan paikkaan, mutta kaipa ne läksyt on aina opittava kantapään kautta.
Kyllä jatko-opintojen todistusvalinnoissa nimenomaan katsotaan niitä kirjoitusten arvosanoja, päättötodistuksella ei tee mitään. Käykää katsomassa vaikka eri paikkojen pääsykokeita ja hakupapereita. Todistuksen perusteella ei jaeta lähtöpisteitä.
Mitä hän aikoo jatkossa tehdä? Nykypäivänä lukiolla ei tee mitään ilman niitä kirjoituksia jatkoa ajatellen.
Viimeistään siinä vaiheessa kun kaverit ovat jatko-opinnoissa ja tyttösi ei ole päässyt elämässä eteenpäin koska yo-tutkinto puuttuu, niin hän varmaan muuttaa mielensä ja ilmoittautuu kirjoituksiin. Tietysti helpommin niistä selviää heti lukion kurssien käymisen jälkeen, kun asiat ovat vielä tuoreessa muistissa.
Onko todellinen syy että lapsesi ei usko selviytyvänsä yo-kirjoituksista ? Ettei uskalla ?
Nyt kyllä kannattaisi kirjoitukset hoitaa, sillä opinnot ovat vielä jonkinlaisessa muistissa. Kirjoitukset voi hoitaa stressittömästi lukematta ja kertaamatta, kunhan saa jonkin asrvosanan. Jopa I:kin on arvokas todistuksessa, sillä isommat arvosanat kompensoi. Sitten myöhemmin elämässä voi tulla halu vaikka kerrata matematiikka jatko-opintoja varten. Itsekkin kävin lukion kurssin niin että näin vaivaa, mutta kirjoituksiin en lukemut. Valitsin ennen kirjoituksia ns. kirjoituksiin valmistavat kurssit.
Onko lapsella joku tenttikauhu, liian vaativat vanhemmat tai joku muu syy, jonka vuoksi kokee kirjoitukset mahdottomiksi?
Eipä tuossa muuta kuin saarna elämän perusarvoista, tavoitteellisesta elämästä ja siitä, että helpommalla pääsee loppuelämän, kun nyt tekee töitä.
Noita päämäärättömiä haahuilijoita on kaduilla melko paljon. Ei voi olla totta että mieleltään terve haluaa siihen joukkoon.
Sillä yo -kirjoitusten todistuksella haetaan sitten opiskelemaan. Miksi hän sen jättäisi tekemättä?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ei vaan halua mitään juhlia. Kunnioita tuota toivetta, äläkä ole järjestämässä mitään juhlia, joita ei haluta kunhan lapsi vaan osallistuu ylioppilaskirjoituksiin.
Yo todistus ei pakota ketään juhlimaan.
Ei tuon ikäisen tarvitse PAKOLLA PINNISTÄÄ VANHEMPIEN MIELIKSI. On loppu elämää aikaa lukea miksi hän itse haluaa ,. Aamen. 👍🏻👍🏻👍🏻👍🏻👍🏻
Niin se päättöpahvi tosiaan riittää eli kaikki muu on luksusta.