Lue keskustelun säännöt.
Epävarmuus tulevaisuudesta
16.11.2025 |
Itseäni pelottaa valtavasti tulevaisuus ja elämän epävarmuus. Pelkään kaikkea köyhyyttä, kadulle päätymistä, häpeää, sitä että lapseni elämä on yhtä kurjuutta, kivuliasta sairautta.
Olen nelikymppinen ja olen kohdannut jo työttömyyttä, vakavaa sairautta ja avioeron.
Järkitasolla tajuan, että ketä tahansa voi kohdata avioero, yksinäisyys, työttömyys, köyhyys, vakava sairaus tai rikos, pahoinpitely, auto-onnettomuus.
Itse kärsin ahdistuksesta. Miten te rauhalliset, vahvahermoiset ihmiset pystytte kohtaamaan elämän epävarmuuden? Antakaa neuvoja, niistä voi olla apua. Kiitos.
Kommentit (6)
Tulevaisuus on itsellä valoisa. Vakaa vakuutusyhtiön tarjoama ilmainen raha ja seuraavat 40 v lomailua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki tekemistä
opiskele uusi kieli tai ammatti
harrasta
tee vapaaehtoistyötä
menevtöihin vaikka edes osa-aikaisesti
elä elämäsi äläkä nunnuta ahdistusta
Olet kohdannut elämässäsi paljon asioita, jotka väistämättä vaikuttavat turvallisuuden tunteeseen. Muista, että ei ole häpeällistä vaan rohkeaa todeta, että asioita voisi käsitellä jonkun ammattilaisen kanssa keskustellen.
Huomaan myös aloituksessasi tietynlaista katastrofiajattelua. Pelkosi lähtevät luisuun: "Entä jos saan potkut, sitten ei ole varaa asuntoon, sitten joudumme kadulle, sitten kuolemme nälkään pakkasessa". Suomessa on kuitenkin paljon yhteiskunnan turvaverkkoja, jotka vaikuttavat siihen, että kirjaimellisesti kadulle harvoin päätyy, ellei elämä romahda esimerkiksi päihteiden myötä ihan täysin. Toki esimerkiksi työttömyys voi aiheuttaa sen, että joutuu elämään tosi niukasti, ja ehkä vaihtamaan pienempään tai syrjäisempään asuntoonkin jos se jatkuu pitkään, mutta siinä missä on mahdollisuus katastrofiin, on yhtälainen mahdollisuus myös hyvään tuuriin. Monesti vain ne hyvän tuurin asiat eivät tunnu yhtä suurilta. Entä jos ryöstetyksi tulemisen sijaan löydät kolikon kadulta? Entä jos autokolarin sijaan liikenne sujuukin täysin mutkattomasti tänään? Entä jos avioeron sijaan teillä onkin mukava yhteinen ilta? Et voi ennustaa etukäteen koko elämää joka tapauksessa. Yritä löytää näitä pieniä onnenpotkuja.
Itselläni kyllä ahdistuksen hallintaan auttaa myös uutiskriittisyys. Muistutan itseäni, että kaikki sairaudet ja onnettomuudet ovat räikeästi otsikoituina "jopa kolmasosalla aikuisista voi olla X-sairaus tietämättään, älä ohita näitä oireita!", tai "nuorten tekemä väkivalta on Suomessa valtavassa nousussa (noussut 3% tms)". Nämä ovat klikkiotsikoita, jotka eivät kerro todellisen hädän todennäköisyydestä vaan lehtien tarpeesta saada klikkauksia. Samaa kategoriaa kuin "näistä merkeistä tunnistat, että ystäväsi/sukulaisesi/pomosi/koirasi on narsisti". Samoin jos kyse on Amerikan uutisista, kuinka siellä esimerkiksi Trump kiskoo tullejaan, mikä "vaikuttaa shokeeraavasti kaikkien työllisyyteen", niin muistutan itseäni, että todennäköisesti ei vaikuta niin paljon, koska Amerikka ei ole maailman ainoa maa, ja luultavasti ei juuri omaa elämääni kosketa.
Ennen kaikkea ole armollinen itsellesi. Muistuta itseäsi, että kuten aloituksessakin kerrot, olet käynyt läpi paljon, ja siksi on ihan normaalia, että pelkäät pahoja asioita tapahtuvan uudestaan. Mutta tämä ei tarkoita, että ne tulevat tapahtumaan, vaan että menneisyys on jättänyt jälkensä.
Ei pidä pelätä eikä huolehtia, tulee mitä tulee Huomisesta ei kukaan tiedä, pitää tehdä tästä päivästä niin hyvä ja toiveikas kuin osaa.
Häntä pystyyn vain ja huoli pois.
Lue Raamattua. Itse luen kun oikein ahdistaa.
Rukoile ja pyydä Jeesusta elämääsi. Hän on luvannut kantaa kaikki meidän murheemme.