Mitä teen?
Haluaisin kuulla kommentteja, mitä voin tehdä, kun lapsen isä on nyt turhan kiinnostunut lapsesta, jota hän ei ole tavannut kahteen vuoteen. Olen nauttinut lapsen kanssa olosta ja lapsesta itsestään, mutta nyt pelottaa, kun isä yhtäkkiä ilmestyi kuvaan mukaan ja vaatii aivan mahdottomia. Olen ollut koko ajan yksinhuoltaja, emme asuneet yhdessä edes ja raskaus tuli yllätyksenä. Lapsen isä ei olisi halunnut koko lasta, mutta minä halusin ja olen ollut lapsesta todella onnellinen. Isyys vahvistettiin myöhemmin, koska raskauden aikana sain uhkauksia isältä ja halusin elää rauhassa lapsen kanssa. Nyt harmittaa, kun isyys vahvistettiin ja isä onkin " kaappamassa" lasta itselleen. Isän myötä tuli myös kasa huolia ja pelkoja. Isä on tavannut lasta valvotusti oikeuden päätöksellä, mutta jatko pelottaa miten käy. Isä on kuitenkin vieras lapselle eikä lapsi kaipaa isäänsä. Olen uudessa parisuhteessa ja tämä mies on kuin isä lapselle, turvallinen ja luotettava. Mitä on enää tehtävissä?
Kommentit (3)
Vastauksena viestiisi haluan tarkentaa, että isä on tavannut lastaan jo muutamia kertoja. Valvottuja tapaamisia ei oikeus turhan takia määrää.
En ole eväämässä tapaamismahdollisuutta, mutta haluan, että tapaamiset ovat turvallisia. Harmittaa minuakin, että on olemassa miehiä, jotka eivät osaa ilmaista itseään muuten kuin uhkailemalla ja pelottelemalla.
valvottuja tapaamisia ei tosiaan määrätä ihan perusteetta, joten ymmärrän huolesi asiassa.
Isän ja lapsen tapaamisia et voi estää (laki kieltää) ja jossain vaiheessa ne tulevat sujuessaan muuttumaan valvomattomiksi, ellei lapsen isä ole todistetusti erityisen epävakaa henkilö.
Sinänsä lapsi tuskin kärsii tapaamisista niin kauan kun ne ovat valvottuja ja/tai muuten turvallisia, ihmetteleepä ehkä vain miksi hänet raahataan tapaamaan tätä tuntematonta miestä. Ja voipi käydä niinkin, että lapsi myöhemmin kiittää sinua ainakin sitten siitä, että on saanut isästään realistisen kuvan eikä elättele haaveita siitä, kuinka hänen isänsä on varmasti upea tyyppi jonka kanssa olisi ihana elää ja asua (paljon ihanampaa kuin arkirajojenasettajaäidin kanssa).
Mitä tulee lapsen " kaappaamiseen" (ei ihan käy selväksi mitä tuolla tarkoitat?) niin jos tuomioistuin on määrännyt tapaamiset valvotuiksi niin kestää kyllä vielä aikaa ennen kuin isä voi tavata lasta a) valvomatta, b) pidempää aikaa kuin pari tuntia tai edes c) yön yli. Ja kun vielä olet alusta asti ollut yksinhuoltaja en usko, että isä kovin laajoja tapaamisoikeuksia edes voi saada ilman sinun suostumustasi. Jos isä kestää tuon piiitkän erittäin rajallisten ja valvottujen tapaamisten rupeaman eikä laiminlyö lasta tai tapaamisia, voi ehkä ajatella, että hän on siinä vaiheessa osoittanut kelpoisuutensa ja ansainnut lapsen luottamuksen - toivottavasti myös sinun.
Minulle vanhemmuus on ennen kaikkea tekoja, ei biologiaa eikä juridiikkaa. Toisin sanoen jos isä aikoo " ryhtyä isimään" niin se on tehtävä lapsen ehdoilla, johdonmukaisesti, järjestelmällisesti ja pitkällä tähtäimellä. Siksi toivon sinun ja lapsesi puolesta että isä valitsee pitkäjännitteisen linjan, oli se sitten mikä tahansa. Lapsen kannalta kaikkein pahinta on, jos hän muuttaa mieltään esim. kahden vuoden välein - se jättää lapseen suuret arvet ja haavat.
Tietysti annat lapsellesi mahdollisuuden tutustua isäänsä. Viestisi harmittaa minua suunnattomasti, koska et ymmärrä kuinka tärkeää tämä on lapselle.
Lapsi ei osaa kaivata isäänsä, koska ei ole tähän koskaan tutustunut. Mutta kun vuodet vierii lapsi olisi varmasti kiitollinen sinulle, jos olisit antanut hänelle mahdollisuuden tutustua isäänsä.
Onko isä väkivaltainen tms ? Tällöin ymmärtäisin huolesi ja näissä tapauksissa isä voisi tavata lastaan valvotusti.
Älä vie lapselta pois jotain niinkin arvokasta kuin isä!
Sinä et tule isän kanssa toimeen, mutta se ei tarkoita etteikö lapsesi tulisi.