Lue keskustelun säännöt.
Kämpässä kummitelee
15.11.2025 |
Asun pienessä yksiössä.
Täällä kummittelee.
Tietääkseni tässä ei ole kuollut kukaan.
Voiko olla edesmenneet sukulaiset jotka kummittelee?
Kommentit (43)
Kummituksista ei kokemusta, mutta asunnoissa on kyllä oma tunnelmansa. Aiemmin tänä vuonna kun etsin uutta kämppää tuli käytyä monessa paikassa ja joissain oli tuli epämielyttävä olo vaikkei kämpässä sinänsä mitään vikaa ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, mikä on kummitus, mikä on aave ja mikä on henki? Kristilliset ovat aina olleet tuota vastaan, peläten ilmeisesti sen olevan osa sielua ja siten loukkaus raamatun sanomalle kuoleman iankaikkisuudesta kunnes Jumala tulee kansan keskuuteen.
Maallisempi käsitys on yleensä käsitys ihmisen hengestä, joka jää vaeltamaan paikkaan jossa on kuollut tai joka on ollut käänteentekevä hänen elämässään. Nämä ovat aina kertomuspohjaisia, niiden olemassaoloa on vaikea todistaa.
Miksi ihmiset eivät kykene näkemään "kummituksia" (yleensä kai astraalikehoja, jotka ovat esim. emotionaalisen trauman takii jääneet jumiin vaikkapa johonkin tiettyyn asuntoon tai rakennukseen), mutta eläimet siihen kykenevät? Veikkaan että syy on sukua sille, kun hypnotisoija kykenee saamaan "uhrinsa" olemaan näkemättä jotakin esim. tiettyä henkilöä huoneessa. Jos aivot voivat "deletoida" fyysisen kehon näkökentästään, ei ihme että kulttuurinen, varsinkin uskonnollinen ehdollistaminen estää hienoaineisempien kehojen (yleensä suukshma-shariira tai jopa kaaraNa-shariira?) havaitsemisen!
Vierailija kirjoitti:
Niin meilläkin. Portti kolisee. Ihmeellisiä kuvioita muodostuu kattoon ja seinään ulkoa tulevista valoista. TV outo välillä. Valot vilkkuu joskus. Kerran muodostui yksi numero varjoista ikkunaan. En kerro mikä numero. Pyysin todistajaa katsomaan. Huomasi, mutta ei ihmetellyt sen enempää.
No olen huomannut paljon muutakin.
--------------Kuutosethan tietävät pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On asioita joita järjellä ei voi selittää.
Ihmisillä on erilaisia kykyjä. Joku ajaa formulaa. Joku laulaa oopperaa. Ja sitten on ihmisiä jotka aistivat enemmän kuin tavallinen kadun tallaaja.
Jos sinä et aisti kummituksia. Niin sitten se on niin.
Koita psyykelääkkeitä, niin huomaat että ne kummitukset katoaa.
Koita itse, niin huomaat että pelokas jankuttamisesi katoaa.
Sinähän se kummituksia olet näkevinäsi ja olet peloissasi. Oikeasti sulla on psykoosi tulollaan tai päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo tavaroiden siirtelyt ja muut, onhan sitä maailmalla ollut tapauksia, jossa "kummittelun" syyksi on selvinnyt sala-asuja, tai muusta syystä asunnossa luvatta käyvä henkilö.
Joka kylläkin ajatuksena kummittelua huomattavasti pelottavampaa.
Joten jos asunnossani alkaisi tavarat siirtyillä itsekseen, niin aloittaisin lukkojen vaihdolla / sarjoittamisella, sekä käymällä läpi kaikki muut mahdolliset sisäänpääsyreitit taloon.
Ihmisen suurin vika on siinä, että hän kuvittelee olevansa maapallon hallitsija ja älykkäin olento...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On asioita joita järjellä ei voi selittää.
Ihmisillä on erilaisia kykyjä. Joku ajaa formulaa. Joku laulaa oopperaa. Ja sitten on ihmisiä jotka aistivat enemmän kuin tavallinen kadun tallaaja.
Jos sinä et aisti kummituksia. Niin sitten se on niin.
Koita psyykelääkkeitä, niin huomaat että ne kummitukset katoaa.
Koita itse, niin huomaat että pelokas jankuttamisesi katoaa.
Sinähän se kummituksia olet näkevinäsi ja olet peloissasi. Oikeasti sulla on psykoosi tulollaan tai päällä.
Menen heti hoitoon. Kiitos tästä.
Vierailija kirjoitti:
Yövyin kerran Helsingissä erään erakkona tunnetun sukulaiseni kodissa. Hän ei itse ollut siellä silloin. Aamulla suihkussa tunsin että en ole huoneistossa yksin. En siellä tietenkään nähnyt ketään, mutta oli painostava tunnelma, että joku tarkkailee minua. Paniikissa keitin aamukahvin, tarkkailin selkäni taakse koko ajan, siivosin jälkeni, kokosin kamppeeni ja lähdin. En ole kokenut tuollaista tunnelmaa missään aiemmin enkä sen jälkeen. Jotain outoa se oli. Sukulainen kyseli miksi olin lähtenyt niin aikaisin vaikka piti olla siellä koko päivä. En selittänyt. Sen koommin en siellä majoittunut.
Voihan olla, että siellä asunnossa on joku ollutkin. Siis ihan elävä ihminen.
Joskus kun tulee outo tunne, niin piilotajunta on saattanut rekisteröidä jotain pieniä juttuja, joista tulee sitten se epämukava ja painostava fiilis.
Kun asuttiin lapsena syrjässä, niin meillä tapahtui erikoisia juttuja. Äitini valitettavasti piti kummitustarinoista niin paljon, että uskoi meillä kummittelevan.
Itse näin vuosikymmenten jälkeen olen 100 varma, että meidän kodissa kävi joku ulkopuolinen. Siksi nykyään kannustan aina miettimään kaikki ei-henkimaailmaan liittyvät vaihtoehdot, jos kotona tuntuu tapahtuvan jotain outouksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kummittelu tapahtuu kokijan aivoissa.
Kyllä kummituksia on oikeasti.
Älkää nyt viitsikö, aikuiset ihmiset.
Minua hämmästyttää ja kummastuttaa kun ihmiset luulee että kummittelua on vain vanhoissa asunnoissa/taloissa joissa joku on kuollut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kymmenen vastausta ja ainoa järkevä vastaus on nro 6. Kyllä on muut sekaisin
.
Helppo sanoa kun ei ole itsellä kokemusta kummittelusta.Minäkin ajattelin aikaisemmin kuten sinä mutta kummasti mieli muuttui.
Kerropa millaisia ne ovat olleet.
Ostin joitakin vuosia sitten vanhan talon.En asu siellä itse ,se on suvun käytössä.Lamput syttyy ja sammuu itsestään,ulko-ovelle koputetaan ,ketään ei ole oven takana eikä jälkiä vastasataneessa lumessa.Lasten lelut soivat itsestään öisin,tavarat putoavat pöydältä,hiljaisessa talossa kuuluu selvää keskustelua(naapureolta ei voi kuulua kun ovat kauempana),meteliä ullakolla .Pedattu peti ja kohta löytyy petivaatteet lattialta(yksi aikuinen talossa silloin,ei ollut lapsia heittämässä)Siinä muutamia.
En minäkään oikein muista että mihin asentoon ne keittiön kaapinovet jäi kun on tullut ryypättyä kunnolla.
Ettei olisi tuo sähköyliherkkyys kyseessä? Onko se tuo ilmiö, kun naapuri laittaa hellan päälle, niin päässäsi alkaa sutimaan?
Sitten sinulle selviää, että se naapurihan olikin silloin töissä tai lomalla Espanjassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kevyttä läppää henkien kaa saunassa:
Vierailija kirjoitti:
Minua hämmästyttää ja kummastuttaa kun ihmiset luulee että kummittelua on vain vanhoissa asunnoissa/taloissa joissa joku on kuollut
Just tämä. Uusissa on paljon elektroniikkaa, valoa ja kaikilla puhelimet, vaatteet sähköistyy.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tämä liian roisi tähän ketjuun. Minä olin silloin 29 vuotias poikamies, tästä on jo muutama vuosi aikaa. Tiesin kummituksesta vuokra-asunnossani, tai mielummin sanoisin sitä hengeksi/aaveeksi. Pientä kokeellista yhteyden etsimistäkin olin harjoittanut, tosin se ei ollut kiinnostunut asioistani. No, minä eräänä perjantai-iltana toin nuoren neidin kotiini aamuyöstä. Mikäs siinä, seksiä, melkoisen hyvääkin, se ei kuitenkaan jäänyt pääasiaksi, vaan se että tunsin tämän "aaveen" läsnäolon ja nyt se oli todella kiinnostunut suorituksestani.
Meinasi ihan potenssille käydä viimeinen sessio, mutta hoidin kuitenkin neidin kunnialla nukkumaan. Itse makasin tyttöä silitellen sängyllä ja kysyin suoraan ääneen, että piditkö näkemästäsi? Punainen pyyhe seinällä ei, sininen kyllä. SIninen pyyhe heilahti. Kiitos, sanoin ja pistin nukkumaan.
Aamulla suihku neidin kanssa, uusi orkku ja sitten aamupalaa. Vein hänet
Kiitos tästä. Nimittäin minulla oli yksi yliluonnollinen kokemus, joka oli niin erikoinen ja toisenlainen kuin muut, että en ole vastaavaa kuullut. En ole siitä myöskään kenellekään kertonut, kun se kuulostaa niin poskettomalta.
Olin yksin hotellissa, jossa havahduin siihen, että aivan karmaisevan näköinen miespuolinen henki makasi muutama kymmentä senttiä päälläni vaakatasossa. Sillä oli todella himokas ilme. Pelästyin niin, että nukuin koko loppumatkan valot päällä.
Tiedän että tämä kuulostaa vitsiltä tai naurettavalta, mutta se todella tapahtui. Inhottavinta oli sen hengen ilme ja muistan sen yhä, vaikka tapahtumasta on yli 20 vuotta. Olen ajatellut, että ehkä se on niin, että ainakin joillain hengillä tunteet ovat "puhtaampia", siis että ne ilmentävät jotain tunnetta 100%, eikä sillä lailla vaimennettuna ja hillittyinä kuin elävät ihmiset.
Koin että se oli keskimääräistä alhaisempi henki, sellainen, jonka kiinnostuksenkohteet olivat jääneet kiinni maalliseen elämään. Sitten on olemassa myös korkeampia henkiä, jotka ovat menneet taivaaseen ja käyvät täällä vain silloin tällöin esimerkiksi huolehtimassa läheisistään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset eivät kykene näkemään "kummituksia" (yleensä kai astraalikehoja, jotka ovat esim. emotionaalisen trauman takii jääneet jumiin vaikkapa johonkin tiettyyn asuntoon tai rakennukseen), mutta eläimet siihen kykenevät? Veikkaan että syy on sukua sille, kun hypnotisoija kykenee saamaan "uhrinsa" olemaan näkemättä jotakin esim. tiettyä henkilöä huoneessa. Jos aivot voivat "deletoida" fyysisen kehon näkökentästään, ei ihme että kulttuurinen, varsinkin uskonnollinen ehdollistaminen estää hienoaineisempien kehojen (yleensä suukshma-shariira tai jopa kaaraNa-shariira?) havaitsemisen!
Kyllä minä olen nähnyt.
Joskus kokonaisina, joskus vain paloja. Kerran näin vain hengen jalan. Se henki seisoi kerrostalon eteisessä ja katsoi minuun päin. Näin siitä kuitenkin vain jalat. En osaa selittää sitä. Olen ajatellut, että hengen tekeytyminen näkyväksi vaatii energiaa ja sillä oli energiaa vain osittaiseen materialisaatioon.
Olen lukenut, että se energia tulee Jumalan hyvillä hengillä ja enkeleillä Jumalalta. Pahoilla hengillä se voi tulla joko paholaiselta tai sitten ihmisiltä esimerkiksi ihmisen kokemasta pelosta tai vihasta, negatiivisista intensiivisistä tunteista. Se voi ymmärtääkseni tulla myös joiltain ihmisiltä muuten vain, jotka erittävät sellaista energiaa. Niitä ihmisiä voi mutsua mediumistisiksi. Eli se, että he jotenkin tuottavat sellaista energiaa, mitä henget voivat hyväksikäyttää, johtaa siihen,,että heillä on noita kokemuksia enemmän.
Tämä on vain se, miten itse asian hahmotan.
En ole koskaan miettinyt tätä asiaa uskonnon kannalta. Olen oppinut muista ympyröistä, että uskonto vääristää totuuden, uskonnosta riippumatta. Ihminen on muutakin kuin lihaa ja vettä. Meissä on energiaa, joka elää ja toimii ruumiissamme. MIelestäni tämä energia ei vain katoa kuolinhetkellä. Onko se sielu vain energiaruumis vai mikä lie. Se etsii uuden kodin, uuden syntymän, kasvin tai eläimen, jossa jatkaa eloaan.
Tästä eteenpäin onkin sitten ristiriitaisia käsityksiä. MIkä on aave, mikä on kummitus, mikä on henki?
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan miettinyt tätä asiaa uskonnon kannalta. Olen oppinut muista ympyröistä, että uskonto vääristää totuuden, uskonnosta riippumatta. Ihminen on muutakin kuin lihaa ja vettä. Meissä on energiaa, joka elää ja toimii ruumiissamme. MIelestäni tämä energia ei vain katoa kuolinhetkellä. Onko se sielu vain energiaruumis vai mikä lie. Se etsii uuden kodin, uuden syntymän, kasvin tai eläimen, jossa jatkaa eloaan.
Tästä eteenpäin onkin sitten ristiriitaisia käsityksiä. MIkä on aave, mikä on kummitus, mikä on henki?
Mikäli olen oikein ymmärtänyt, hindufilosofian ekstremistisimmän koulukunnan, ei-dualistisen advaita-vedaantan mukaan, on olemassa peräti neljä kategoriaa kehoja (kosha; suomalaisittain: koosha) sekä aatmaa eli Itse. Ne ovat
- anna-maya-kosha (anna-maja-koosha): ruaka-roppa (ruuasta-koostuva-keho?)
- mano-maya-koosha: miäli-roppa
- vijñaana-maya-kosha (moderni ääntämys: vigjaana-): tiato-roppa
- aananda-maya-kosha: riamu-roppa (autuudesta-koostuva-keho)
- aatmaa (näet useimmiten translitteroituna muodossa atman) [todellinen] itse, Puhras Tiatosuus, ajallisesti aluton ja loputon, loppuviimein identtinen brahma[ni]n kaa:
ayam aatmaa brahma (tämä itse [on] brahma[n])
Yövyin kerran Helsingissä erään erakkona tunnetun sukulaiseni kodissa. Hän ei itse ollut siellä silloin. Aamulla suihkussa tunsin että en ole huoneistossa yksin. En siellä tietenkään nähnyt ketään, mutta oli painostava tunnelma, että joku tarkkailee minua. Paniikissa keitin aamukahvin, tarkkailin selkäni taakse koko ajan, siivosin jälkeni, kokosin kamppeeni ja lähdin. En ole kokenut tuollaista tunnelmaa missään aiemmin enkä sen jälkeen. Jotain outoa se oli. Sukulainen kyseli miksi olin lähtenyt niin aikaisin vaikka piti olla siellä koko päivä. En selittänyt. Sen koommin en siellä majoittunut.