Noin 1-vuotiaan protestointi
Haluaisin kuulla, kuinka voimakkaasti teidän muiden noin 1-vuotiaat protestoivat eri tilanteissa?
Meidän 1-vuotiaamme on viime aikoina alkanut protestoida vallan eri volyymillä ja intensiteetillä kuin aiemmin. Protestikohtauksia aiheuttaa mm. jos joku tavara joudutaan ottamaan pois, pukeminen (välillä), vaipanvaihto (välillä), jne. Protestiin liittyy raivokas huuto ja joskus koko lapsi on ihan kaarella. Jos hänet laskee maahan, saattaa hiettäytyä selälleen tai hakata päätä lattiaan. Protestointi päättyy joskus nopeasti, jos hänet saa kiinnostumaan jostain muusta, mutta välillä saattaa kestää jonkun aikaa, ennenkuin tilanne laukeaa. Neuvolassa sanottiin, että tämä on oman tahdon kasvamisen merkki ja positiivinen asia sinänsä, mutta haluaisin kuulla, onko muilla vastaavia kokemuksia (ja kuinka rajuja protestit ovat) ja jos on, miten toimitte näissä tilanteissa? Itse olen hieman epävarma, miten tulisi toimia.
Kommentit (4)
En osaa antaa yleispätevää toimintamallia, mutta minä jätän nämä meidän yksivuotiaan (1 v 2 kk) kiukkukohtaukset huomiotta. Toisin sanoen kun muksu vetää läskiksi lattialle katson muualle tai lähden pois. Alussa otin syliin, mutta se riekkuminen jatkui sylissä. Nyt saa reenata tunteitaan itsekseen, sivusilmällä toki seuraan ettei vahinkoja pääse tapahtumaan.
Tämä toimii meillä, mutta tyttö onkin aina ollut kovin rauhallinen luonteeltaan. Kiukkukohtauksiin ei yleensä liity huutoa (paitsi väsyneenä). Ne päättyvät nopeasti ja tavallisesti siihen, että tytön huomio kiinnittyy johonkin muuhun asiaan.
KL.
on kanssa muutaman viikon alkanut näyttää harmistumistaan.Vielä on lähinnä huvittavaa huomata pikki ihmisessä oman halun merkkejä.Tilanteet on juuri noita lelu poi tai isosisko laittaa huoneensa oven kiinni tms.
Meillä makaa lattialla ja polkee jalkaa tai sitten istuu ja painaa etunojassa päätä lattiaan ja itkee " sydäntä särkevästl" ,yleensä riippuu tilanteesta juttelen vain normaalisti ja selitän asian laidan ja mennään katsoon ikkunasta lintuja tms.Eli ajatus pois ... Tosin on vielä niin pieni,mutta hassua on etten muista isosiskolta vastaavaa vaikka on tosi tempperamenttinen 4vuotias,tai sitten kun esikoinen meni jo11kk ikäisenä päiväkotiin niin se tasoitti tai sitten ei yksinkertaisesti muista.
En osaa ap:tä sen kummemmin neuvoa kuin että ihan normaalia on ja itse olen vain tyytyväinen kun huomaa että pikkuisella ajatus on kaikessa mukana...
Kyllä meilläkin protestoidaan ja varsin äänekkäästi. Tällaisia tilanteita on just nimenomaan pukeminen, vaipanvaihto, kun otetaan pois kielletystä paikasta, isoveli ottaa lelun kädestä... Ja nyt tällä viikolla on huomattu, että kun isi tulee iltapäivällä kotiin, alkaa sellainen protesti-itku, että isi, missä olit. Ruokapöydässäkin saattaa protestoida niin, että alkuun syö ihan hyvin, mutta kun enin nälkä on poissa, saattaa huitoa lusikkaa kauemmas. Ja sitten huutaa, kun ruokaa ei tule. Välillä tuntuu, että äly hoi... ;)
Poika saattaa huutaa selkä kaarella, haluaa syliin, mutta siinäkin vaan rimpuilee takaisin lattialle, mutta ei sielläkään sit ole hyvä. Ja jos yhtään yrittää lohdutella, pussata tms., niin huuto ja rimpuilu yltyy. Onhan se tietysti hienoa, että lapselle kehittyy omaa tahtoa, vaikka välillä hermot onkin tiukalla ja hiki päässä :) On tämä poika vaan ihan toista maata kuin veljensä, nyt 5v5kk.
Pahin on se, että lakkaa hetkeksi hengittämästä...
Nyt 1.5v... parhaiten tepsii kun kiinnittää huomion muualle.
Jos ei heti lakkaa niin annan vähän aikaa huutaa ja sitten syliin ja sitten huomion kiinnitys.
Pukemiseen muuten on auttanut että laitan osan vasta ovella, ulkona.. ja loruttelu. Aina se huomio muualle.
Joskus nyt kun ikää on 1.5v niin hienoinen pakotus vaan, ehkä jo aiemmin. Nyt tietää jo, että rimpuilulla tai huudolla tms. ei saa tahtoan tietyissä tilanteissa läpi. Lahjonnan päällekään ei vielä ymmärrä mitään.
Meillä ne bravuurit on se selkä kaarella huuto, pään hakkaaminen joskus, repiminen, heittely, pureminen, makaroniksi lattialle... Ja kyyneleet lentää niinkuin sarjakuvissa silmistä oikein kaarella suihkuten... varsinkin jos on kyse just " bluffista" , eli " vaan" haluaa jotain, mitä ei saa. Eli meillä on sen tahtoilun rinnalla nyt myös sitä, että bluffataan, et jotain kävi tai itkee muuten vaan että saisi tahtonsa läpi.
Esim. sisko muka olisi vienyt lelun, tai töninyt ja kiusannut. Käyttää lahjakkaasti sitä muihinkin lapsiin... Alkaa itkeä hiekkiksellä toisen vieressä viimeistä päivää, jos haluaa lapselta jonkun lelun. Joskus on onnistunut tässä ilmeisesti, nyt ei äiti enää mene lankaan.