Miten oppia hyväksymään oma yhteiskuntaluokkansa?

Ihmettelen vähän tätä ap:n näkemystä kulttuuriväen hienoista ja kalliista juhlista. Omaan tuttavapiiriin kuuluvat kulttuurialan ihmiset (muusikot, valokuvaajat ja kuvataiteilijat) ovat yleensä kaikkea muuta kuin hyvätuloisia. Ehkä ap tuntee vain näitä oman alansa kirkkaimpia tähtiä, joilla tulot ovat paremmat kuin alalla keskimäärin?

Olen vanhan rahan sivistyssuvusta ja komppaan täällä esitettyä näkemystä siitä, että sivistys ratkaisee, eikä siihen välttämättä tarvita rahaa. Laskettelumatkoilla kehuskelu ja kaikenlainen rahalla pröystäily on enemmän uusrikkaiden nousukkaiden juttu. Sen sijaan arvostetaan tieteitä, taiteita ja kulttuuria. Myös tietynlainen yhteisvastuun kantaminen ja ympäristöasiat ovat tärkeitä, samoin kuin kauniit käytöstavat ja toisten huomioiminen. Mihinkään näistä ei tarvitse oikeastaan rahaa, ainakaan paljon, vaan enemmänkin aikaa ja viitseliäisyyttä. Ymmärrän hyvin, että yksinhuoltajaperheissä aika on kortilla, mutta ilmaisia kulttuuririentoja, laatukirjallisuuden kirjastosta, yliopiston yleisöluentoja jne. kannattaa hyödyntää. Musiikkiopistoihin ja moniin muihin hyviin harrastuksiin myönnetään myös vapaaoppilaspaikkoja. 

Toisaalta mietin, onko ap:n huoli turha. Jos lapset on jo otettu mukaan tämän porukan kaveripiiriin, niin eiköhän heidät ole hyväksytty sinne ihan omina itsenään.