Pakko sanoa, että oon viihtynyt kotirouvana tosi hyvin. Koti pysyy rauhallisena, perhe voi hyvin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kotirouva, ja mieheni on diplomi-insinööri. Söpö, tarkka, järjestelmällinen ja sellainen, että kaikki pitää olla just eikä melkein. Minä taas pidän huolen, että kotona on lämpöä, pehmeyttä ja pieniä yllätyksiä, joilla arki pysyy mielenkiintoisena. Päivät kuluvat omakotitaloa siivotessa, kokkaillessa ja välillä vähän testaillessa, miten arki oikein taipuu pienillä tempuilla. Onhan se hauskaa huomata, että kaikki ei aina mene ohjeiden mukaan. Aamulla sängyssä DI-mieheni vieressä maailma pysähtyy hetkeksi. Vielä unisina muistellaan viimeisiä matkoja. Pieni kosketus, hiljainen nauru ja tunne, että maailma on meidän, tekevät olon vahvan eroottikseksi. Meillä on kolme lasta ja neljäs hankinnassa. Ja voi kuule, sinkuille pieni vinkki: joskus kannattaa flirtata, leikkiä töissä pikkutuhmasti hieman, huomata pienet yksityiskohdat ja antaa tunnelman kasvaa. Silloin arki voi yllättää ja johdatt

 

Mistä sä tiedät että on selvinpäin?

Itse olin yli 20v kotiäitinä tai rouvana, ihan kuinka vaan. Yksi lysti mitä ihmiset sanovat tai ajattelevat jonkun kotona olosta lasten kanssa. Se on elämää. Ei minua hetkauta suuntaan tai toiseen arvostaako tai eikö arvosta minun elämän valintoja. Oma elämäni. Yhtään ei kaduta tai harmita se etten ollut töissä kun lapset oli pieniä. Päin vastoin ne vuodet oli elämäni ihanimpia. Kyllä sitä kerkee töitä tehdä. Nykyään minulla on aikaa tehdä töitä. Tuskin kuolinvuoteella tulisin harmitelleeksi sitä että vietin aikaa lasteni kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Miten töissä käyminen vaikuttaa kodin rauhallisuuteen? 

Paljonkin, kun työpäivän jälkeen jengi tulee himaan väsyneinä ja nälkäisinä ja pitää tehdä safkaa ja hoitaa muut kotityöt, kun pitäisi palautua ja rauhottua yhdessäoloon, mikä aika jää väistämättä vähäiseksi.

Minä oli kotona esikoisen syntymästä kunnes kuopus täytti 3 v, yhteensä reilut 5 vuotta. Paras päätös ikinä ! Lapset oli siis kotona, ei päiväkodissa päivääkään ennen kuin menin töihin. 

Täällä oli perhekerhoja ja päiväkerho, niin lapset sai virikkeitä kuitenkin. Ja käytiin joka aamu leikkikentillä, joissa oli muitakin kotiäitejä ja perhepäivähoitajia lapsineen. 

Kun lapset oli alakoulussa, tein vuosia 3 päiväistä työviikkoa toimistossa. Näkyyhän nuo vuodet mun eläkkeensä ja sen pienuudesta tietysti. 

Mutta en kadu, nuo olleet hyviä ratkaisuja. Mies tienasi hyvin ja oli paljon työteissuilla. 

Niin? Mikseivät miehet ole kotona kerta se on niin hyvä päätös? Ja miksi te perinteiset akat luulette olevanne jotenkin erikoisia, vaikka kotiakkailu on maailmanlaajuinen naiseuden normi? Te olette miesten hyväksikäyttämiä esineitä. Kelpaatte palvelijoiksi ja panemiseen. Miehet teitä kotiakkoja vihaavat. Tyttöjä ei toivota yhdessäkään perinteisessä yhteisössä. Te heikennätte KAIKKIEN naisten asemaa. 

Miksette te koskaan mene miehille mainostamaan? Hehän teitä pitävät turhina pa*koina kun vaihdatte nimenne ja makaatte kotona. MIEHET teitä inhoavat.