Pakko sanoa, että oon viihtynyt kotirouvana tosi hyvin. Koti pysyy rauhallisena, perhe voi hyvin
Ja mä en kaipaa jatkuvaa suorittamista. Tää tuntuu paljon luonnollisemmalta kuin uraputki. Onko muilla samoja fiiliksiä?
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut äitiysvapaalla nyt kohta 3,5 vuotta, sillä saimme kaksi lasta melkein yhteen putkeen. Aion olla vielä vähintään siihen asti, että nuorempi on 1,5 v. Olen nauttinut suuresti. Olen aina ollut kotona olemista rakastava ihminen, ei yhtään kaadu seinät päälle vaikka lasten kanssa käydään ihmisten ilmoilla vain noin joka toinen päivä (ulkoillaan kyllä joka päivä). Vaikka lastenhoidossa on oma rasituksensa, niin olen paljon vähemmän stressaantunut kuin työelämässä ollessa. Työni on hektistä ja henkisestä vaativaa. Mies osallistuu kodinhoitoon, siitä iso plussa, jos pitäisi vauvan+taaperon kanssa hoitaa koti yksin, niin olisin varmaan paljon uupuneempi. Päivän aikana hoidan lasten tarpeet ja kokkaan, iltaisin sitten siivotaan yhdessä.
Uupunut kotitöistä? 😅 Tein koko ajan kotona myös ansiotyötä, 3 lasta
Ihmisillä on varmaan erilaisia jaksamisen tasoja. Itse olen kokenut, että taaperon ja pikkuvauvan hoitaminen vie aika hyvin mehut. Jos sattuu vielä niin, että päiväunet menevät ristiin, niin päivässä ei ole yhtään hetkeä kun joku ei olisi sylissä tai tarvitsisi minulta huomiota/apua. Haluan kutenkin olla läsnä lapsille enkä esim. antaa heidän itkeä tai kitistä yksinään, kun teen jotain muuta. Imettämiseenkin menee tässä kohtaa vielä monta tuntia päivässä. Joten kyllä, jos olisi yksin minun vastuulla pitää koti tiptop, niin olisi uuvuttavaa. Ehkä sinä siihen pystyt, mutta ei kaikki ole samanlaisia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan eläkeasiat mietittynä ja kunnossa,ap?
Kaikkein pahin olisi, että mies elättäisi, sitten juuri ennen eläkkeelle jäämistä jättäisi tämän kotirouvan ja vaihtaisi nuorempaan. 😆 Olisi melkoinen tragedia tälle kotirouvalle, joka jäisi ilman rahaa ja eläkettä.
Täällä yksi reilu viiskymppinen kotirouva. Eiköhän suurin osa heistä, jotka jäävät kotiin pitkäksi aikaa, ovat huolehtineet raha-asiat kuntoon. Esim. meillä ei ole avioehtoa. Saisin siis puolet kaikesta omaisuudestamme ja voin kertoa, että se on summa, jota ikinä en olisi tienannut vaikka olisin 40v töissä.
Sit jos se ero tulee, asiat ei välttämättä järjestykään ihan tosta vain. Mies saattaakin olla sitä mieltä, että miksi hänen sulle pitäisi maksaa kun itse et ole tuonut taloon mitään ja riitauttaa tasajaon. Kannattaa olla rahaa sukan varressa ainakin juristikuluihin, muuten olet aika vaikeassa paikassa lähteä riitelemään, jos miehellä on kaikki rahat. T. Juristi, jonkin verran näitä nähnyt
Pakko sanoa, että minäkin olen viihtynyt, kun vaimo on kotirouvana, tosi hyvin. Koti pysyy rauhallisena ja perhe voi hyvin.
Kiitos rakas vaimoni.
T. Miehesi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan eläkeasiat mietittynä ja kunnossa,ap?
Kaikkein pahin olisi, että mies elättäisi, sitten juuri ennen eläkkeelle jäämistä jättäisi tämän kotirouvan ja vaihtaisi nuorempaan. 😆 Olisi melkoinen tragedia tälle kotirouvalle, joka jäisi ilman rahaa ja eläkettä.
Googlaa "avioehto".
Kotirouva= ihminen jolla ei ole mitään ammatillisia haaveita eikä.todennäköisesti kykyjäkään. Sillä yleensä jokainen haluaa kykyjään myös käyttää. Ja tämä asetelma käännetään niin päin, että " en kyl ois halunnukkaan, ihanaa vain kölliä kotona" .
Arvostanko? En yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut äitiysvapaalla nyt kohta 3,5 vuotta, sillä saimme kaksi lasta melkein yhteen putkeen. Aion olla vielä vähintään siihen asti, että nuorempi on 1,5 v. Olen nauttinut suuresti. Olen aina ollut kotona olemista rakastava ihminen, ei yhtään kaadu seinät päälle vaikka lasten kanssa käydään ihmisten ilmoilla vain noin joka toinen päivä (ulkoillaan kyllä joka päivä). Vaikka lastenhoidossa on oma rasituksensa, niin olen paljon vähemmän stressaantunut kuin työelämässä ollessa. Työni on hektistä ja henkisestä vaativaa. Mies osallistuu kodinhoitoon, siitä iso plussa, jos pitäisi vauvan+taaperon kanssa hoitaa koti yksin, niin olisin varmaan paljon uupuneempi. Päivän aikana hoidan lasten tarpeet ja kokkaan, iltaisin sitten siivotaan yhdessä.
Uupunut kotitöistä? 😅 Tein koko ajan kotona myös ansiot
En ole tuo, jota kommentoit, mutta kotityöt ja imettäminen on kaksi eri asiaa. Imettäminen ei ole kotityö. Imetitkö itse lapsiasi ja kuinka pitkään, töiden käynnin ohella? Pumppasit maidon?
Älä välitä tuon töissä olleen naisen kommentista, hän varmaan on alkanut tajuta, että menetti töihin mentyään paljon yhteistä aikaa lastensa kanssa.
Itse olin kotona neljän lapseni kanssa monta vuotta, ja nyt 70-vuotiaana olen todella iloinen, että tajusin valita niiin. Kotiäitivuosien jälkeen täydennyskoulutin itseäni vähän ja menin sitten jatkamaan rakastamaani äidinkielen opettajan työtä.
Ap ei tunnu tajuavan, että jotkut ihmiset tykkäävät ammatistaan. Itse en olisi lasten kasvettua halunnut jäädä "kotirouvaksi", edes vaikka olisi siihen ollut rahaa, mitä ei siis ollut. Olin kouluttautunut unelma-ammattiini ja halusin tehdä sitä työtä. Nyt eläkkeellä taas ei ole yhtään vaikeaa olla kotona ja "puuhailla" niitä näitä. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan eläkeasiat mietittynä ja kunnossa,ap?
Kaikkein pahin olisi, että mies elättäisi, sitten juuri ennen eläkkeelle jäämistä jättäisi tämän kotirouvan ja vaihtaisi nuorempaan. 😆 Olisi melkoinen tragedia tälle kotirouvalle, joka jäisi ilman rahaa ja eläkettä.
Täällä yksi reilu viiskymppinen kotirouva. Eiköhän suurin osa heistä, jotka jäävät kotiin pitkäksi aikaa, ovat huolehtineet raha-asiat kuntoon. Esim. meillä ei ole avioehtoa. Saisin siis puolet kaikesta omaisuudestamme ja voin kertoa, että se on summa, jota ikinä en olisi tienannut vaikka olisin 40v töissä.
Teoriassa. Miehet ovat taitavia piilottamaan omaisuutta ennen eroa
Siellä puhutaan taas asioista mistä ei mitään tiedetä.
Erittäin toimiva systeemi silloin kun toisen ura tuon melkein käytännössä vaatii ja tulotaso mahdollistaa.
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, että minäkin olen viihtynyt, kun vaimo on kotirouvana, tosi hyvin. Koti pysyy rauhallisena ja perhe voi hyvin.
Kiitos rakas vaimoni.
T. Miehesi
Ap komppaamassa omaa aloitustaan. Noloa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan eläkeasiat mietittynä ja kunnossa,ap?
Kaikkein pahin olisi, että mies elättäisi, sitten juuri ennen eläkkeelle jäämistä jättäisi tämän kotirouvan ja vaihtaisi nuorempaan. 😆 Olisi melkoinen tragedia tälle kotirouvalle, joka jäisi ilman rahaa ja eläkettä.
Miksi jäisi ilman rahaa ja eläkettä?
Öö koska rahaa ei enää mieheltä tule ja ansioita ei ole työeläkettä varten ollut.
Mulla esim ei mieheltä mitään rahaa tule. Työeläkettä on kertnyt nuorempana.
Mitäs suostut tuollaiseen.
Miten niin? Ei tulis mieleenkään kotorouvailla miehen rahoilla.
Vierailija kirjoitti:
Kotirouva= ihminen jolla ei ole mitään ammatillisia haaveita eikä.todennäköisesti kykyjäkään. Sillä yleensä jokainen haluaa kykyjään myös käyttää. Ja tämä asetelma käännetään niin päin, että " en kyl ois halunnukkaan, ihanaa vain kölliä kotona" .
Arvostanko? En yhtään.
Voihan sen noin yksiulotteisesti toki mieltää jos ei kyvyt riitä avarampaan ajatteluun.
Vierailija kirjoitti:
Aika halvalla nainen myy työpanoksensa, jos hoitaa kodin ja lapset ja palvelee miehen 24/7 ja saa vastineeksi pelkän ruuan ja katon päänsä päälle. Kunpa naiset arvostaisivat itseään enemmän.
No jos perheen tulot on esim. miljoona euroa vuodessa niin en nyt kovin halvaksi kutsuisi.
Näin me ihmiset olemme erilaisia. Kuka mistäkin tykkää. Turha haukkua muita jos he elävät erilailla kuin itse. Kaikessa on hyvät ja huonot puolensa. Jos voi valita niin sehän on ihanaa. Kaikki ei voi. Minä ja mieheni valitsimme että jään lasten kanssa kotiin ja oli kyllä mukava ja helppo lapsiperhe-elämä ilman jatkuvaa kiirettä ja ressiä. Ja vaativan työn lisäksi mies oli/on osallistuva ja hyvä isä. Hoiti esim lasten harrastukset. En kyllä vaihtaisi tätä elämäntyyliä pois. Nykyään olen kotirouva ja mieskin on jo jäänyt pois työelämästä ja yhdessä tienataan rahat sijoittamalla. Olemme naimisissa ja ei avioehtoa.
Vierailija kirjoitti:
Sit jos se ero tulee, asiat ei välttämättä järjestykään ihan tosta vain. Mies saattaakin olla sitä mieltä, että miksi hänen sulle pitäisi maksaa kun itse et ole tuonut taloon mitään ja riitauttaa tasajaon. Kannattaa olla rahaa sukan varressa ainakin juristikuluihin, muuten olet aika vaikeassa paikassa lähteä riitelemään, jos miehellä on kaikki rahat. T. Juristi, jonkin verran näitä nähnyt
Paskapuhetta, t. oikea juristi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan eläkeasiat mietittynä ja kunnossa,ap?
Kaikkein pahin olisi, että mies elättäisi, sitten juuri ennen eläkkeelle jäämistä jättäisi tämän kotirouvan ja vaihtaisi nuorempaan. 😆 Olisi melkoinen tragedia tälle kotirouvalle, joka jäisi ilman rahaa ja eläkettä.
Tämä ei kuitenkaan ole läheskään kaikkien kotirouvien kohtalo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan eläkeasiat mietittynä ja kunnossa,ap?
Kaikkein pahin olisi, että mies elättäisi, sitten juuri ennen eläkkeelle jäämistä jättäisi tämän kotirouvan ja vaihtaisi nuorempaan. 😆 Olisi melkoinen tragedia tälle kotirouvalle, joka jäisi ilman rahaa ja eläkettä.
Tämä ei kuitenkaan ole läheskään kaikkien kotirouvien kohtalo.
Tässä keskustelussa nousee jatkuvasti esille se, että päätöksiä tehdään sillä perusteella, että puolisoon ei luoteta. Mietin, kuinka moni nainen voisi mielellään olla pidempään lasten kanssa kotona, jos tuntisi voivansa luottaa puolisoon.
Vierailija kirjoitti:
Mun unelma olisi asua hienostialueella kauniissa talossa kotirouvana. Voisin parina päivänä viikossa puuhastella jotain ns. työtä, muuten siivoisin kotona, pesisin pyykkiä, kävisin kaupassa ja tekisin ruokaa.
Kaikki hommia, joita itse pidän maailman tylsimpinä pakkopullina.
Vierailija kirjoitti:
Näin me ihmiset olemme erilaisia. Kuka mistäkin tykkää. Turha haukkua muita jos he elävät erilailla kuin itse. Kaikessa on hyvät ja huonot puolensa. Jos voi valita niin sehän on ihanaa. Kaikki ei voi. Minä ja mieheni valitsimme että jään lasten kanssa kotiin ja oli kyllä mukava ja helppo lapsiperhe-elämä ilman jatkuvaa kiirettä ja ressiä. Ja vaativan työn lisäksi mies oli/on osallistuva ja hyvä isä. Hoiti esim lasten harrastukset. En kyllä vaihtaisi tätä elämäntyyliä pois. Nykyään olen kotirouva ja mieskin on jo jäänyt pois työelämästä ja yhdessä tienataan rahat sijoittamalla. Olemme naimisissa ja ei avioehtoa.
Tämä. Perhe on yksikkö joka pelaa yhteen hiileen eikä se tarkoita että molemmat puolisot tekevät koko ajan samoja asiota 50/50.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan eläkeasiat mietittynä ja kunnossa,ap?
Aina niin liikuttaa ja mieltä lämmittää tämä kanssasisarten huoli😘
Ei ole muuten mikään turha huoli.