Onko mulla vääränlaiset odotukset?

Olette liian erilaisia.  Seksimieltymykset eivät muutu toisen toiveesta. Ne muuttuvat aika vähän ylipäänsä, ja jos muuttuvat niin se muutos ei yleensä ole tahdonalaista.

Ero on ainoa vaihtoehto, jos seksiä sisältävässä suhteessa osapuolilla on aivan erilaiset mieltymykset seksissä.

Olette sekä erilaisia että sinulla suuret odotukset. Harlekiiniromaanien tajunnanräjäyttävä intohimo on aika marginaalista - ellei jopa myytti. Kaikki arkistuu, kunnes lisääntymisiän jälkeen koko libido laskee ja homma muuttuu turhaksi. Voisitko ajatella, että _todellisuudessa_ seksi ei ja seksuaalinen halu ei ole kuin hormooneja ja aivokemiaa. Sillä toki ihminen saa simuloituna mielihyvää - kuten vaikka syömisestäkin- mutta sen pohjimmainen, biologinen tarkoitus on vain lisääntyminen, kuten syömisen elämän ylläpitäminen. 

Vierailija kirjoitti:

Olette liian erilaisia.  Seksimieltymykset eivät muutu toisen toiveesta. Ne muuttuvat aika vähän ylipäänsä, ja jos muuttuvat niin se muutos ei yleensä ole tahdonalaista.

Ero on ainoa vaihtoehto, jos seksiä sisältävässä suhteessa osapuolilla on aivan erilaiset mieltymykset seksissä.

Tämä käy järkeen. Mutta silti mietin miten tämä on tavallaan toiminut niin pitkään. Ja tavallaan ei ole toiminut. Mutta miten kaksi näin erilaista ihmistä on sitten voinut olla yhdessä näin kauan. Ja juuri siksi mä mietin odotanko liikoja, onko typerää haluta mitä mä haluan, onko se jotain mitä ei todellisuudessa oo olemassa. Vai voisko oikeesti olla olemassa joku kuka haluais samaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette liian erilaisia.  Seksimieltymykset eivät muutu toisen toiveesta. Ne muuttuvat aika vähän ylipäänsä, ja jos muuttuvat niin se muutos ei yleensä ole tahdonalaista.

Ero on ainoa vaihtoehto, jos seksiä sisältävässä suhteessa osapuolilla on aivan erilaiset mieltymykset seksissä.

Tämä käy järkeen. Mutta silti mietin miten tämä on tavallaan toiminut niin pitkään. Ja tavallaan ei ole toiminut. Mutta miten kaksi näin erilaista ihmistä on sitten voinut olla yhdessä näin kauan. Ja juuri siksi mä mietin odotanko liikoja, onko typerää haluta mitä mä haluan, onko se jotain mitä ei todellisuudessa oo olemassa. Vai voisko oikeesti olla olemassa joku kuka haluais samaa.

Saa haluta - siitä ei ole kyse. Voit myös löytää jostakin toisen samassa illusorisessa romantiikkakuplassa elävän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette liian erilaisia.  Seksimieltymykset eivät muutu toisen toiveesta. Ne muuttuvat aika vähän ylipäänsä, ja jos muuttuvat niin se muutos ei yleensä ole tahdonalaista.

Ero on ainoa vaihtoehto, jos seksiä sisältävässä suhteessa osapuolilla on aivan erilaiset mieltymykset seksissä.

Tämä käy järkeen. Mutta silti mietin miten tämä on tavallaan toiminut niin pitkään. Ja tavallaan ei ole toiminut. Mutta miten kaksi näin erilaista ihmistä on sitten voinut olla yhdessä näin kauan. Ja juuri siksi mä mietin odotanko liikoja, onko typerää haluta mitä mä haluan, onko se jotain mitä ei todellisuudessa oo olemassa. Vai voisko oikeesti olla olemassa joku kuka haluais samaa.

Halusi ei ole mitenkään erikoinen ja on lukemattomia ihmisiä, jotka haluavat samaa.

Olette olleet pitkään yhdessä, koska ihmiset nyt yleensä tekevät ihan tosi typeriä valintoja varsinkin lähisuhdekumppanin valinnassa ja siinä, että epätyydyttävää suhdetta jatketaan vaikka mitään syytä ei ole olettaa sen muuttuvan paremmaksi. Sekin on täysin tavallista.

Vierailija kirjoitti:

Olette sekä erilaisia että sinulla suuret odotukset. Harlekiiniromaanien tajunnanräjäyttävä intohimo on aika marginaalista - ellei jopa myytti. Kaikki arkistuu, kunnes lisääntymisiän jälkeen koko libido laskee ja homma muuttuu turhaksi. Voisitko ajatella, että _todellisuudessa_ seksi ei ja seksuaalinen halu ei ole kuin hormooneja ja aivokemiaa. Sillä toki ihminen saa simuloituna mielihyvää - kuten vaikka syömisestäkin- mutta sen pohjimmainen, biologinen tarkoitus on vain lisääntyminen, kuten syömisen elämän ylläpitäminen. 

Ymmärrän tämänkin pointin. Mutta kun sitä intohimoakin voi olla monenlaista. Ja se on tässä osa ongelmaa. Mun mies kyllä intohimoisesti olisi mun kimpussa joka päivä. Kaikkien näiden vuosien jälkeen. Ihmettelen sitä itsekin. Mutta kun siinä on aina se vitsikäs sävy. Ja mä haluaisin sitä tosissaan olemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette liian erilaisia.  Seksimieltymykset eivät muutu toisen toiveesta. Ne muuttuvat aika vähän ylipäänsä, ja jos muuttuvat niin se muutos ei yleensä ole tahdonalaista.

Ero on ainoa vaihtoehto, jos seksiä sisältävässä suhteessa osapuolilla on aivan erilaiset mieltymykset seksissä.

Tämä käy järkeen. Mutta silti mietin miten tämä on tavallaan toiminut niin pitkään. Ja tavallaan ei ole toiminut. Mutta miten kaksi näin erilaista ihmistä on sitten voinut olla yhdessä näin kauan. Ja juuri siksi mä mietin odotanko liikoja, onko typerää haluta mitä mä haluan, onko se jotain mitä ei todellisuudessa oo olemassa. Vai voisko oikeesti olla olemassa joku kuka haluais samaa.

Saa haluta - siitä ei ole kyse. Voit myös löytää jostakin toisen samassa illusorisessa romantiikkakuplassa elävän. 

Mistä te oikein revitte jonkun illusorisen romantiikkakuplan? Minä luin aloituksen niin, että AP haluaisi rehellisiä ja ei-sarkastisia halun osoituksia, ei mitään "pannaanko menemään vai mennäänkö panemaan, höh höh höö" -juttuja. Ei siinä ole mitään illusorista, ja on miljardeja ihmisiä, jotka osaavat ja haluavat toimia niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette sekä erilaisia että sinulla suuret odotukset. Harlekiiniromaanien tajunnanräjäyttävä intohimo on aika marginaalista - ellei jopa myytti. Kaikki arkistuu, kunnes lisääntymisiän jälkeen koko libido laskee ja homma muuttuu turhaksi. Voisitko ajatella, että _todellisuudessa_ seksi ei ja seksuaalinen halu ei ole kuin hormooneja ja aivokemiaa. Sillä toki ihminen saa simuloituna mielihyvää - kuten vaikka syömisestäkin- mutta sen pohjimmainen, biologinen tarkoitus on vain lisääntyminen, kuten syömisen elämän ylläpitäminen. 

Ymmärrän tämänkin pointin. Mutta kun sitä intohimoakin voi olla monenlaista. Ja se on tässä osa ongelmaa. Mun mies kyllä intohimoisesti olisi mun kimpussa joka päivä. Kaikkien näiden vuosien jälkeen. Ihmettelen sitä itsekin. Mutta kun siinä on aina se vitsikäs sävy. Ja mä haluaisin sitä tosissaan olemista.

Millä tavalla tosissaan? Vakavalla naamalla? Keskusteluna vain jotakin tajunnanräjäyttävää ja pikkutuhmaa? Seksi nyt ylipäätään ei ole hirveän totista touhua - vai mitä? Onko intohimo vain tunne, vai pitääkö siinä rypeä koko olemassaolonsa voimalla? Fakta nyt kuitenkin on, että jos tuon tuokion jälkeen paskattaa, menemme paskalle intohimon tasosta ja asenteesta huolimatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette liian erilaisia.  Seksimieltymykset eivät muutu toisen toiveesta. Ne muuttuvat aika vähän ylipäänsä, ja jos muuttuvat niin se muutos ei yleensä ole tahdonalaista.

Ero on ainoa vaihtoehto, jos seksiä sisältävässä suhteessa osapuolilla on aivan erilaiset mieltymykset seksissä.

Tämä käy järkeen. Mutta silti mietin miten tämä on tavallaan toiminut niin pitkään. Ja tavallaan ei ole toiminut. Mutta miten kaksi näin erilaista ihmistä on sitten voinut olla yhdessä näin kauan. Ja juuri siksi mä mietin odotanko liikoja, onko typerää haluta mitä mä haluan, onko se jotain mitä ei todellisuudessa oo olemassa. Vai voisko oikeesti olla olemassa joku kuka haluais samaa.

Saa haluta - siitä ei ole kyse. Voit myös löytää jostakin toisen samassa illusorisessa romantiikkakuplassa elävän. 

Millä perusteella tosissaan oleminen on romantiikkakuplaa? Voiko ja pitääkö kaikkien olla halukkaita vuosi toisensa jälkeen kun hommailu on huvittavaa? Miksi se on oikea tapa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette liian erilaisia.  Seksimieltymykset eivät muutu toisen toiveesta. Ne muuttuvat aika vähän ylipäänsä, ja jos muuttuvat niin se muutos ei yleensä ole tahdonalaista.

Ero on ainoa vaihtoehto, jos seksiä sisältävässä suhteessa osapuolilla on aivan erilaiset mieltymykset seksissä.

Tämä käy järkeen. Mutta silti mietin miten tämä on tavallaan toiminut niin pitkään. Ja tavallaan ei ole toiminut. Mutta miten kaksi näin erilaista ihmistä on sitten voinut olla yhdessä näin kauan. Ja juuri siksi mä mietin odotanko liikoja, onko typerää haluta mitä mä haluan, onko se jotain mitä ei todellisuudessa oo olemassa. Vai voisko oikeesti olla olemassa joku kuka haluais samaa.

Saa haluta - siitä ei ole kyse. Voit myös löytää jostakin toisen samas

Vihdoin joku joka ymmärsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette liian erilaisia.  Seksimieltymykset eivät muutu toisen toiveesta. Ne muuttuvat aika vähän ylipäänsä, ja jos muuttuvat niin se muutos ei yleensä ole tahdonalaista.

Ero on ainoa vaihtoehto, jos seksiä sisältävässä suhteessa osapuolilla on aivan erilaiset mieltymykset seksissä.

Tämä käy järkeen. Mutta silti mietin miten tämä on tavallaan toiminut niin pitkään. Ja tavallaan ei ole toiminut. Mutta miten kaksi näin erilaista ihmistä on sitten voinut olla yhdessä näin kauan. Ja juuri siksi mä mietin odotanko liikoja, onko typerää haluta mitä mä haluan, onko se jotain mitä ei todellisuudessa oo olemassa. Vai voisko oikeesti olla olemassa joku kuka haluais samaa.

Saa haluta - siitä ei ole kyse. Voit myös löytää jostakin toisen samas

Tällä tavallako ap:n mies käyttäytyy? Minä just mietin, että millä tavalla ise ilmenee, että ei olla tosissaan, vaan pidetään hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette sekä erilaisia että sinulla suuret odotukset. Harlekiiniromaanien tajunnanräjäyttävä intohimo on aika marginaalista - ellei jopa myytti. Kaikki arkistuu, kunnes lisääntymisiän jälkeen koko libido laskee ja homma muuttuu turhaksi. Voisitko ajatella, että _todellisuudessa_ seksi ei ja seksuaalinen halu ei ole kuin hormooneja ja aivokemiaa. Sillä toki ihminen saa simuloituna mielihyvää - kuten vaikka syömisestäkin- mutta sen pohjimmainen, biologinen tarkoitus on vain lisääntyminen, kuten syömisen elämän ylläpitäminen. 

Ymmärrän tämänkin pointin. Mutta kun sitä intohimoakin voi olla monenlaista. Ja se on tässä osa ongelmaa. Mun mies kyllä intohimoisesti olisi mun kimpussa joka päivä. Kaikkien näiden vuosien jälkeen. Ihmettelen sitä itsekin. Mutta kun siinä on aina se vitsikäs sävy. Ja mä haluaisin sitä tosis

En ymmärtänyt kysymyksiä joten en voi vastata. Sinäkään et ilmeisesti ymmärtänyt minua.

Oletteko puhuneet tästä asiasta?

Ymmärrän apta. Itselläni vitsien vääntäminen romanttisella hetkellä tappaa fiiliksen täysin. Eroon kyllä päädyinkin. "Lähdetääs äiskän kanssa tamppaan patjaa". Hyi olkoon, vieläkin ällöttää. Meillä ei edes ollut lapsia.

Huumori on parasta huumetta! Kun kerran olet armoton tosikko, niin ehkä olisi arasta, että jätät sen huumeveikon.

Ilmeisesti vastauksista voi päätellä sen että osalle koko homma on vitsailua.

Ja osa haluaisi että ollaan ns. tosissaan. Edes joskus.

Ja näiden kahden ei kannattaisi olla yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän apta. Itselläni vitsien vääntäminen romanttisella hetkellä tappaa fiiliksen täysin. Eroon kyllä päädyinkin. "Lähdetääs äiskän kanssa tamppaan patjaa". Hyi olkoon, vieläkin ällöttää. Meillä ei edes ollut lapsia.

Ja se että romanttiseen hetkeen ei edes päädytä muulla kuin vitsillä: jotain tanssiliikkeitä, huulien lipomista jne.

Ei koskaan ihan neutraalilla hetkellä tavallista halausta ja vaikka pitkääkin suudelmaa.

Ei, vaan jotain vihjailua ja ketkutusta.

Vuodesta toiseen.

Joku voi toki tykätä mutta itse en enää jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko puhuneet tästä asiasta?

Lukuisia kertoja. Ei vaan mene perille. Toki hänellä saa olla omat mieltymykset mutta ilmeisesti mun mieltymyksillä ei ole mitään väliä. Etenkin jos tarkoitus on saada mut sille fiilikselle niin en ymmärrä miksi jatkuvasti toistaa samaa kaavaa. Uskon jo ettei jostain syystä kykene muuhun. Kaikki vitsin kautta.

Pystyttekö se huumorityypit sanomaan kumppanillenne esimerkiksi "haluan sinua todella paljon" ilman mitään vitsejä? Eikö se pidä paikkaansa, vai miksi ette halua sanoa sellaista? Tai ylipäänsä ilmaista sitä haluamista ilman huumorin taakse piiloutumista? Olisiko se jotenkin kiusallista?

Vierailija kirjoitti:

Huumori on parasta huumetta! Kun kerran olet armoton tosikko, niin ehkä olisi arasta, että jätät sen huumeveikon.

Minähän en edes ole tosikko. Siinähän se vika kai onkin. Vitsailua riittää. Mutta haluaisin että se ei aina liittyisi kaikkeen.