Ristiriita minun ja muun maailman välillä ahdistaa
Mä olen niin kyllästynyt tähän ristiriitaan mikä on minun ja muun maailman välillä. Maailma on nykyään niin täynnä normeja, kontrollia, sääntöjä, moralisointia. Maailma on niin ahdas ja tukahduttava! Mun sisällä huutaa vapaudenkaipuu, haluan rosoisuutta ja kapinallisuutta. Joka paikassa odotetaan täydellisyyttä. Jos et osu siihen muottiin, niin seuraa paheksuntaa ja eristämistä.
Olo on tasapaksu ja tyhjä, olen kuin lasikuvun alla, mä hengitän mutta ilma on ohutta. Olen väärässä aikakaudessa. Kaikki pitää olla terveellistä, hallittua, hajutonta ja mautonta, ja ihmiset moralisoi toisiaan ihan koko ajan.
Kokeeko teistä kukaan muu samoin? Vai oletteko onnellisia tässä sääntöjen ja moralisoinnin maailmassa?
Kommentit (4)
Jos maailma olisi sellainen, kuin kaipaat sen olevan, sinulla ei olisi mitään mitä vastaan kapinoida.
Kaipaisitko silloin normeja ja moraalisääntöjä ymv.?
Pullamössöt huutavat anarkiaa ja vallankumoushenkeä. Olisi 99prosentilla kusi sukassa ja haikailisivat takaisin vanhaan järjestykseen.
Ymmärrän tavallaan. Kaipaan aikaa, jolloin elettiin oikeaa elämää, ei ruudun välityksellä. Oltiin yhteydessä muihin ihmisiin, eikä yksinäisiä vailla ihmissuhteita.
Jaah, no kyllä aika moni kapinoi maailmaa vastaan. Nimittäin rikolliset.