Lue keskustelun säännöt.
Aika nopeasti siitä alkoholittomuudesta lopulta tuli arkea
12.11.2025 |
Avasin pitkästä aikaa alkoholittomuus-laskurini puhelimesta. En ollut pitkään aikaan sitä katsonut kun koko asia ei ole ollut mielessä. Kolme ja puoli vuotta. Hassua, että aiemmin asia, joka oli mielessä arkena ja käytännössä joka viikonloppu, ja joka oli niin järjettömän vaikea lopettaa, on nyt pelkkä hassu ajatus mallilla "miten ihmeessä olen joskus voinut harrastaa golfia? Siinähän menee koko päivä hukkaan...".
Alkuun vaikeinta oli ehkä se, että ihmiset kyselivät siitä koko ajan, ja jonkun aikaa käyttäytyivät ympärilläni ihan kuin omalla juomattomuudellani kyttäisin heidän juomisiaan. Lopulta sitten rentoutuivat, kun olin yli vuoden jatkanut heidän seurassaan kuin ennenkin, mutta holittomana. Alkuun ihmiset myös yrittivät tarjota alkoholia. Kerran jopa yksi baarimikko yritti myydä minulle shottia joko kokiksen sekaan tai erillisestä shottilasista, kun tilasin pelkän limun. Naamioi sen vitsiksi, mutta näin jälkikäteen mietin, että olisikohan vitsaillut samoin jos olisin ollut oikeasti rappioituneen alkoholistin näköinen enkä vielä aika nuori?
Muilla kokemuksia alkoholittomasta elämästä, tai halusta lopettaa? Mikä motivoi lopettamaan? Millaista käytöstä olette kohdanneet?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholistilla ja Narkomaanilla ei ole mitään eroa.
On siinä se ero, että eri päihde. Lisäksi huumeilla saa nopeammin päänsä ja kroppansa katuojakuntoon ja menettää kaiken. Saa viinallakin, mutta vähän kauemmin siinä menee.
Höps. Viina ja pillerit on se perinteinen resepti millä pohjalle pääsee niin että humpsahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raitistumisessa jää alkoholi, mutta entä se sosiaalinen puoli. Jonkun kanssa on vannottu ikuista ystävyyttä, mutta kun ei enää juoda yhdessä, siinä oli "ystävyys". Joskus noitapiiri jatkuu AA:ssa, ne piirteet jotka on alunperinkin ajaneet juomaan, on yhä tallella.
Kun pääsee noista ympyröistä väitän että paranee kaikki. Keho ja mieli. Luonnossa ei ole tyhjiötä ja tilalle tulee muuta. Harrastuksissa löytyy uusia ihmisiä, kavereita joiden kanssa voi tehdä muutakin kuin juoda. Tsemppiä kaikille päihteiden kanssa kamppaileville.
Onneksi olkoon!
Minulla tulee pian vuosi täyteen raittiutta. Oli pakko lopettaa, elämästä oli tullut helvettiä juomiseni vuoksi. Se oli pelottavaa juoda mutta myös ajatella lopettavansa. Viime vuonna näihin aikohin katsoin jääkaapissa olleita juomia, jotka olivat jääneet edelliseltä illalta kun olin taas yksin ryypännyt. Taistelin päässäni, että minun pitäisi vain kaataa ne lavuaariin. Itkin ja yritin pakottaa itseni kaatamaan ne. Pari tuntia siinä yritin neuvotella itseni kanssa mutta pystynyt luopumaan vaan hain lopulta lisää ja join senkin päivän. Niin koukussa olin. Yli 10 vuotta hukkasin elämästäni alkoholin ehdoilla eläessäni.
Tuo päivä oli yksi monista herättäjistä eikä siinä kauaa mennyt enää kunnes jostain sen voiman sain ja päätin raitistua. Olen hyvin onnellinen päätöksestäni ja nyt minusta tuntuu, että elämässä on taas kaikki ovet avoinna mitä tahdon toteuttaa. Ne haaveet liittyvät kaikki itseni huolenpitoon, terveyteen, uraan ja asioihin, jotka ovat minulle hyväksi. Olen kiitollinen ja selvä elämä on minulla nyt se mistä tahdon pitää kiinni.
Mulle paljastui terapiassa että itseasiassa se kännääminen ei ollutkaan se juttu, vaan kuseminen.
Tykkäsin kusta pitkin iltaa ja juoda bulkkilaakeria tölkkikaupalla.
Nykyään juon soodavettä aika paljon ja juhlapäivinä kolajuomia laatikollisia viikonlopun aikana.
Kuseskelu ja kusivirran tuijottelu seistessä pienesti heijaten on se hypnoottinen juttu mulle, joka rauhoittaa mielen ja tuo tyydytyksen.
En ollutkaan juoppo. Olin syntyperäinen kuseskelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle paljastui terapiassa että itseasiassa se kännääminen ei ollutkaan se juttu, vaan kuseminen.
Tykkäsin kusta pitkin iltaa ja juoda bulkkilaakeria tölkkikaupalla.
Nykyään juon soodavettä aika paljon ja juhlapäivinä kolajuomia laatikollisia viikonlopun aikana.
Kuseskelu ja kusivirran tuijottelu seistessä pienesti heijaten on se hypnoottinen juttu mulle, joka rauhoittaa mielen ja tuo tyydytyksen.
En ollutkaan juoppo. Olin syntyperäinen kuseskelija.
Tavallaan ei tullut tyhjiötä sulle luonnossa, vaan tajusit että kuseskella voi ihan pillimehunkin voimalla. Hauska tunne kun kusi on kuin ketju, joka putoaa selkärangasta asti ja sen paineen tunteen melkein ihan maanpintaan asti.
Vierailija kirjoitti:
Aika sama kokemus. Olin aika lailla hyväksynyt toimivan suurkuluttajan roolin, jonka viikonloppuihin alkoholi kuului vahvasti. Ja tuntui, että ihan oikeasti nautin kaikesta siitä. Humalan tunteesta, sosiaalisuudesta, baareissa käymisestä. Aina välillä yritin vähentää/lopettaa, mutta koska ei toiminut, niin toinen vaihtoehto oli hyväksyä ja ainakin esittää, että nautin. Viime vuonna se jotenkin vaan loppui. Tai en koskaan tehnyt lopettamispäätöstä, olikohan siinä se juju. En tiedä mitä tapahtui, n. 17-vuotiaasta asti juomiseni on ollut pelkästään humalahakuista, nyt voin juoda yhden pari, mutta sillä aikavälillä, että vaikutusta ei tunnu. En vaan halua enää humaltua, enkä enää edes ajattele koko asiaa. Mulla myös alkoholilaskuri, en ole viikkoihin tarkistanut tilannetta, koko asia on niin merkityksetön nykyään.
Samaistun tuohon, etten tehnyt koskaan lopullista lopettamispäätöstä. Totesin, ettei se tuntunut enää hyvältä, joten mietin itsekseni, että nyt on tauon paikka, ja tauko kestäköön niin kauan kuin on kestääkseen. Se jotenkin vei paineen siltä, että pitäisi sinnitellä asian kanssa. Ja sitten sitä vaan ajan kanssa tuli siihen tulokseen, että tuskin se tuntuisi hyvältä vieläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo alkoholin tuputtaminen toiselle pitäisi saada kitkettyä kokonaan. On on kysyä otatko oluen, mutta jos toinen sanoo että ei kiitos otan mielummin cokiksen niin sitä ei ikinä pitäisi kommentoida sen enempää.
Et ikinä voi tietää miksi toinen ei halua alkoholia. Suurin osa viinan kanssa kamppailevista on ihan tavallisia työssäkäyviä joista et päällepäin näe että heillä on kehittymässä addiktio.
Olen kerran yrittänyt lopettaa ongelmalliseksi mennyttä juomista mutta epäonnistunut heti kättelyssä. Menin kaverin synttäreille ravintolaan, ja kun kaikki muut tilasivat alkoholia ja minä en, niin tarjoilija alkoi vääntämään siitä vitsiä tyyliin: mä en tainnut kuulla, sanoitko että tuplaviski? Ja jatkoi tuohon tyyliin kunnes lopulta tilasin oluen ihan vain päästäkseni ikävästä tilanteesta.
En olisi halunnut alunperin mennä koko paikkaan koska tiesin että muut juovat siellä, mutta ajattelin että menen kuiten
Jotenkin luulisi, että varsinkin näin alkoholiongelmaisessa maassa vähintäänkin ammattilaiset ymmärtäisivät olla tyrkyttämättä. Minä (ap) olin vielä n.30v nainen kun olin tuossa tilanteessa, missä baarimikko vitsin varjolla tyrkytti sitä shottia limun kaveriksi. Hitostako hän olisi tiennyt vaikka olisin ollut raskaana? Toki minulla oli se "suojaava tekijä" tuossa tilanteessa, että silloinkaan kun join, niin shotteja en oikein pystynyt vetämään. Olin siiderin ja viinin suurkuluttaja silloin. Niin eipä houkuttanut tuo tarjous joka tapauksessa. Mutta olen kyllä pahoillani, että kohdallesi osui silloin noin mulkku tarjoilija. Ihan oikein ettet enää ole kyseiseen raflaan mennyt, pitäkööt tunkkinsa.
Vierailija kirjoitti:
Ei multa ole koskaan kyselty miksi en juo. (En juo koska en koe tarvetta pumpata itseeni hermomyrkkyä) Ymmärrän kyllä jos pyörii jossain wt juoppo tai teini porukoissa että tuollaista voidaan ihmetellä, mut ei normaalit aikuiset ihmiset tuollaista kysele eikä edes kiinnitä asiaan huomiota, ja jos kiinnittävätkin niin eivät ainakaan koe tarvetta nolata itseään siitä kyselemällä. Ihme porukkaa teillä ympärillä.
Minulta ei niinkään kysytty suoraan, että miksi en juo, mutta sitten vähän kautta rantain "kauanko aiot olla juomatta?" "Onko tämä joku terveyskuuri-juttu?" ja kuukausia myöhemmin "etkö sinä VIELÄKÄÄN juo ollenkaan?". Ärsyttävää sekin. Mutta sivuutin ne vaan nopeasti sillä, että juon sitten jos se tuntuu hyvältä ajatukselta. No eipä ole tuntunut vielä vuosien jälkeenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tulee pian vuosi täyteen alkoholittomuutta. Olin sellainen viininlipittäjä, väkeviä tai drinkkejä en juonut koskaan ja baarissakaan en ole käynyt yli kymmeneen vuoteen.
Pidin pari tipatonta syksyä sekä tammikuuta ja sitten se tipaton vain jäi päälle. Puolisoni ostaa satunnaisesti viiniä kotiin mutta ei ole käynyt mielessä kertaakaan että itse ottaisin edes lasillisen.
Pikkujoulut on tulossa mutta en usko niidenkään olevan edes haaste, kun ei maistu niin ei maistu ja hyvä näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon kolmikymppinen ja välillä suoraan sanoen ärsyttää kun kaikki juhlat (vappu, juhannus, uv, kavereiden synttärit, festarit ja jopa kaveriporukan lomareissut) pyörii aika paljolti alkoholin ympärillä. Halloweenina v*tutti jo etukäteen kun tiesi että taas joutuu juomaan kahtena päivänä putkeen. Odotin ihmisten näkemistä yms., mutta päätin, että juon bileissä vain 3 siideriä ja oma mies oli jatkuvasti tuputtamassa lisää! Loukkaantui kun en juonut hänen mulle virosta ostamia juomia. Siis hitto soikoon oon vieläpä alle 50kg niin ei sitä kovin paljoa voi juodakaan. Ja joku kyselee monesko toi on? Siis onko toi vasta sun toinen? Kuin hitaasti sä juot? Jos en halua vetää päätä täyteen niin en vedä. Olen jopa harkinnut alkaa lähes absolutistiksi. Että juon kahdesti vuodessa, juhannuksena ja uv:na :) Pari punkkulasiakin kun illalla juo niin sekin tuntuu vielä seuraavana päivänä. On jotenkin usvaisempi olo, vaikea selittää.
Kuulostaa siltä, että mies saattaa kokea huonoa omaatuntoa omasta kulutuksestaan, ja kääntää sen siksi siihen, että sinä juot "naurettavan vähän". Koska jos sinä juot "liian vähän" niin silloin ongelma ei voi olla, että hän juo "liikaa". Sinuna istuttaisin miehen selvänä ja rauhallisena hetkenä alas ja kertoisin, että en arvosta hänen kommentointiaan asiassa, ja juhlissa ollessani aion juoda tasan sen verran kuin siinä hetkessä juhlavalta tuntuu, enkä yhtään enempää, ja hänen painostamisensa/naureskelunsa asiassa ei tunnu yhtään sen kivemmalta kuin jos toinen arvostelisi sitä, paljonko syöt illan aikana. Jos mies ei ota puheista opikseen niin istuta alas uudestaan, tai pysäytä seuraavissa juhlissa ensimmäisen kommentin tullessa, että "muistatko kun puhuin tästä silloin?".
Tässäkin asiassa ihmisluonto on siitä kummallinen, että pitää saada se pohjakosketus ennen kuin älyää viheltää pelin poikki. Toisilla se pohja on syvemmällä kuin toisilla, mutta kuitenkin. Itsekin olin jo vuosia pyöritellyt mielessäni ajatusta, että alkoholia kuluu liikaa, eikä se tee hyvää terveydelle, lompakolle taikka vyötärölle. Kalvoipa mielessä jopa pelko siitä, että tuleeko joku kaunis päivä maksakirroosi, mihin yksi lähisukulainen oli muutama vuosi takaperin menehtynyt. Mutta silti piti vieläkin joka viikonloppu hörppiä, vaikka aina sen viikonlopun jälkeen näitä mietti. Yksikseen saattoi mennä viikonlopun aikana koko pönikkä viiniä, ja muutama siideri päälle. No eipä siinä paljon töistä palauduttu, kun koko viikonloppu meni joko tuiskeessa tai krapulassa. Koko ajan väsytti.
Mutta silti piti vielä kerran rämpäistä sellaiset pilkkuun asti jatkuneet töiden illan istujaiset, että tulin käytännössä konttauskunnossa kotiin. Sain vielä selväpäiseltä työkaverilta autokyydin kotiovelle, minkä olin sopinut alkuillasta. Hävetti ihan hirveästi istua jurrisena tuppisuuna hänen autossaan koko matka, mutta olin niin huonossa kunnossa, että pelkäsin oksentavani jos avaan suuni, ja pelkkää mongerrusta olisin saanut ulos joka tapauksessa. Ja kotona kuulin ensimmäisenä kommentin "taisit juoda aika paljon?" kun en pysynyt pystyssä ottaessani eteisessä kenkiä pois. Siitä häpeän peittelemänä suoraan sänkyyn, ja sammuin tietysti välittömästi. Onneksi seuraavana päivänä oli vapaapäivä. Makasin silloin pitkään aamulla sängyssä tuijottamassa kattoon ja miettimässä, että pakko tämä on lopettaa, seuraavalla reissulla voi käydä paljon huonommin kuin että vähän nolottaa. Sen jälkeen en ole juonut lasillistakaan.
Mistä ostit sen punaisen sifonkihuivin 🎀