Lue keskustelun säännöt.
Aika nopeasti siitä alkoholittomuudesta lopulta tuli arkea
12.11.2025 |
Avasin pitkästä aikaa alkoholittomuus-laskurini puhelimesta. En ollut pitkään aikaan sitä katsonut kun koko asia ei ole ollut mielessä. Kolme ja puoli vuotta. Hassua, että aiemmin asia, joka oli mielessä arkena ja käytännössä joka viikonloppu, ja joka oli niin järjettömän vaikea lopettaa, on nyt pelkkä hassu ajatus mallilla "miten ihmeessä olen joskus voinut harrastaa golfia? Siinähän menee koko päivä hukkaan...".
Alkuun vaikeinta oli ehkä se, että ihmiset kyselivät siitä koko ajan, ja jonkun aikaa käyttäytyivät ympärilläni ihan kuin omalla juomattomuudellani kyttäisin heidän juomisiaan. Lopulta sitten rentoutuivat, kun olin yli vuoden jatkanut heidän seurassaan kuin ennenkin, mutta holittomana. Alkuun ihmiset myös yrittivät tarjota alkoholia. Kerran jopa yksi baarimikko yritti myydä minulle shottia joko kokiksen sekaan tai erillisestä shottilasista, kun tilasin pelkän limun. Naamioi sen vitsiksi, mutta näin jälkikäteen mietin, että olisikohan vitsaillut samoin jos olisin ollut oikeasti rappioituneen alkoholistin näköinen enkä vielä aika nuori?
Muilla kokemuksia alkoholittomasta elämästä, tai halusta lopettaa? Mikä motivoi lopettamaan? Millaista käytöstä olette kohdanneet?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholistilla ja Narkomaanilla ei ole mitään eroa.
On siinä se ero, että eri päihde. Lisäksi huumeilla saa nopeammin päänsä ja kroppansa katuojakuntoon ja menettää kaiken. Saa viinallakin, mutta vähän kauemmin siinä menee.
Höps. Viina ja pillerit on se perinteinen resepti millä pohjalle pääsee niin että humpsahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raitistumisessa jää alkoholi, mutta entä se sosiaalinen puoli. Jonkun kanssa on vannottu ikuista ystävyyttä, mutta kun ei enää juoda yhdessä, siinä oli "ystävyys". Joskus noitapiiri jatkuu AA:ssa, ne piirteet jotka on alunperinkin ajaneet juomaan, on yhä tallella.
Kun pääsee noista ympyröistä väitän että paranee kaikki. Keho ja mieli. Luonnossa ei ole tyhjiötä ja tilalle tulee muuta. Harrastuksissa löytyy uusia ihmisiä, kavereita joiden kanssa voi tehdä muutakin kuin juoda. Tsemppiä kaikille päihteiden kanssa kamppaileville.
Onneksi olkoon!
Minulla tulee pian vuosi täyteen raittiutta. Oli pakko lopettaa, elämästä oli tullut helvettiä juomiseni vuoksi. Se oli pelottavaa juoda mutta myös ajatella lopettavansa. Viime vuonna näihin aikohin katsoin jääkaapissa olleita juomia, jotka olivat jääneet edelliseltä illalta kun olin taas yksin ryypännyt. Taistelin päässäni, että minun pitäisi vain kaataa ne lavuaariin. Itkin ja yritin pakottaa itseni kaatamaan ne. Pari tuntia siinä yritin neuvotella itseni kanssa mutta pystynyt luopumaan vaan hain lopulta lisää ja join senkin päivän. Niin koukussa olin. Yli 10 vuotta hukkasin elämästäni alkoholin ehdoilla eläessäni.
Tuo päivä oli yksi monista herättäjistä eikä siinä kauaa mennyt enää kunnes jostain sen voiman sain ja päätin raitistua. Olen hyvin onnellinen päätöksestäni ja nyt minusta tuntuu, että elämässä on taas kaikki ovet avoinna mitä tahdon toteuttaa. Ne haaveet liittyvät kaikki itseni huolenpitoon, terveyteen, uraan ja asioihin, jotka ovat minulle hyväksi. Olen kiitollinen ja selvä elämä on minulla nyt se mistä tahdon pitää kiinni.
Mulle paljastui terapiassa että itseasiassa se kännääminen ei ollutkaan se juttu, vaan kuseminen.
Tykkäsin kusta pitkin iltaa ja juoda bulkkilaakeria tölkkikaupalla.
Nykyään juon soodavettä aika paljon ja juhlapäivinä kolajuomia laatikollisia viikonlopun aikana.
Kuseskelu ja kusivirran tuijottelu seistessä pienesti heijaten on se hypnoottinen juttu mulle, joka rauhoittaa mielen ja tuo tyydytyksen.
En ollutkaan juoppo. Olin syntyperäinen kuseskelija.
Mistä ostit sen punaisen sifonkihuivin 🎀