Miksi olet syrjäytynyt?

Synnyin invalidina, minulla on erittäin harvinainen sairaus. Luustoni ei kehittynyt normaalisti ja sen takia minulla oli lapsesta asti kovat selkäkivut. Olin työelämässä niin paljon kuin vain selkäkivuilta voin mutta sairauslomat teki sen etten enää saanut kunnollisia kokopäivä töitä vaan tipahdin ansiosidonnaiselta ja tein niin sanottuja ilmaistöitä vuosikaudet, työllistettyinäkin mutta kursseja oli usein. Nyt olen jo melkein rampa, kuljen keppien kanssa tai rollaattorin, ikää on 59 vuotta, kamala kohtaloni on. Odotan leikkausta joka on ensi vuoden helmikuussa.

Kun ei ole rahaa, työpaikkaa, eikä ihmissuhteita niin paljon muita vaihtoehtoja ei ole. Nuorena ehkä tilanne voisi olla toinen, kun samassa jamassa olevia ihmisiä olisi muitakin, mutta ei niitä keski-ikäisissä ole. Ihmisillä on työt, perheet, harrastukset ja muut. Niihin piireihin ei luuserit sovi. Siksi ollaan vain yksin.

Olen niin ruma ettei ollut muuta mahdollisuutta kuin syrjäytyä.

Yhteiskunta ei ole kannattava peli pelata.

Pelaan omia pelejäni.

En ymmärrä muita eivätkä muut minua. Ihan perustavanlaatuisia ongelmia olemisessa ja vuorovaikutuksessa. Onneksi talouteni on kunnossa ja seuraan hengellistä polkua. Kaikki ok.

Ei seurustelua naisen kanssa ei töitä. Ei motivoi mikään kun pakotettu olemaan yksin.

On mulla työpaikka, mutta muuten olen syrjäytynyt. Ihan omasta halusta, en jaksa ihmisiä. Itseä on pakko jotenkin sietää, kun vaihtoehtoja ei ole paljon, mutta vaikeaa sekin on.