Ihmisen täytyy kerran kuolla jotta voi syntyä uudelleen uutena ihmisenä

Tämä siis metaforan tasolla. Me rutinoidumme liiaksi arkeemme koska se luo meille turvaa. Kun hyppäämme pois oravanpyörästä epämukavuusalueelle voi vasta silloin tapahtua kaivattu muutos. Me liiaksi kangistumme käytösmalleihimme jotka olemme hyväksi havainneet kaikkine iloine ja suruineen emmekä ole välttämättä tietoisia että aidan toisella puolella on vehreämpää. Me ennemmin hyväksymme kärsimyksemme kuin hyppäämme meille tuntemattomaan vieraaseen. Me emme usko ennenkuin näemme. Me emme tiedä ennenkuin teemme virheen ja koemme pakolla sen meille vieraan toisen todellisuuden. 

Vapaus jota meille länsimaissa toitotetaan on vapautta vain paperilla. Tosiasiassa yritysjohtajat näkevät meidät koneina jotka tuottavat heille ja yritykselle lisää rahaa josta tämä kone saa vain rusinat pullasta. Kukaan ei kysy sinulta miten sinulla menee tai voinko auttaa sillä kaikki on jo niin väsyneitä ja turtuneita että he vain tekevät oman osansa jotta saavat pidettyä edes jonkinlaisen elintasonsa yllä ja ruokittua perheensä. 

Tulos on ainoa mikä ratkaisee, ei ole inhimillisyyttä. Se on tulos tai ulos. Samaanaikaan laatu heikkenee, virheiden määrä kasvaa, kiinanpoika tienaa Temulla miljardeja halvalla pikamuodilla.