Mikä on oudoin asia, jolla ihmiset yrittävät keulia?

Vierailija kirjoitti:

Viimeisin oli anoppi, joka ylisti ja kehui tyttärensä lasta kun tämä oli maistanut raejuustoa. Hän paasasi varmaan puoli tuntia miten taitava, fiksu, ennakkoluuloton ja kerrassaan mahtava tämä tyttö oli. No, lähinnä se oli koomista kun tiedän että lasta uhkaa taas sijoitus kodin ulkopuolelle, perheessään on niin paljon ongelmia ja lapsella oireilua. Meidän oikeasti fiksuja lapsia hän ei koskaan kehu eikä reagoinut mitenkää kun esikoinen pääsi huippulukioon. Mutta raejuusto - voi mahdoton!

Niin kateellista ja junttia tuollainen... juuri oikeista saavutuksista (eliittilukioon pääsy) ollaan ihan hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vanteilla.

Varma amis. 

Miten niin joku kehuilee matkoillaan? Perustelkaa. Jos mainitsee, että on käynyt jossakin tai menossa jonnekin niin onko se kehumista? Tai laittaa someen stoorin matkalta. Aika normaalia minusta.

Vierailija kirjoitti:

Kouluttamattomuus ja lukeneisuuden puute.

Kyllä, ja tämän johdosta ollaan fiksumpia ja ymmärretään asioiden oikea laita. 

No, uskokaa tai älkää, nämä vastaukset kertovat myös teistä itsestänne, tilanteestanne ja arvoistanne yllättävän paljon. 

"Tärkeitä henkilöitä" tuntemalla, omaisuutta luettelon omaisesti esittelemällä (ilman että ketään edes kiinnostaa), oman vaikurusvallan ja merkityksen mittava liioittelu, omien saavutusten liioittelu yms. Hyacint Buket (sorry, it's Buke' -oireyhtymä).

Se kuinka helposti tuli raskaaksi..

Mies, talo, auto ja lapset. 

Liikuin nuorena hieman oudoissa porukoissa. Yksi silloinen kaveri kehuskeli, että uskaltaa panna ilman mitään ehkäisyä ja toinen rehvasteli sillä, että oli harrastanut suojaamatonta seksiä hiv-positiivisen kanssa. Pian näiden kommenttien jälkeen aloin etäännyttää itseäni tästä porukasta, kun meno alkoi olla turhan sakeaa.

Vierailija kirjoitti:

Työllä päteminen ja saavutusten esittely.

Se on aina tätä🙄🤭

Vierailija kirjoitti:

Facebookissa yhdessä ryhmässä kehuskeli, että ei ole aikuisena lukenut yhtäkään kirjaa.

Ja jotkut jopa nauraa ihmiselle, jolla on kirjahylly ja se täynnä kirjoja. 

Auto. Peniksen jatke.

Itsetunto-ongelmaisille ihmisille mistä tahansa asiasta puhuminen on keulimista. Entä jos ihmiset vain puhuvat asioista, jotka ovat heille arkisia, eivätkä huomaa ajatella, että se menee jollekin tunteisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs toisella paikkakunnallani asuva kaverini leveilee sillä, että vastapäisessä talossa asuu yksi BB-julkkis ja hänpä on joskus saanut olla yötä hänen luonaan. Eivät edes seksiä siis harrastaneet, vaan nukkui tyypin lattialla patjalla kaverinsa kanssa. 

Yksi tuttu leuhki sillä että hänen lapsensa päiväkodin naapurissa on Stubbin entinen koti... 

Näitä lukiessa ainakin minulle tulee mieleen, että onkohan nyt oikeasti ollut leuhkiminen kyseessä. Ei kaikki tarinointi ole leuhkimista. Jos oma lapseni olisi hoidossa Stubbin naapurissa, ja tämä tulisi tietooni, saattaisin mainita sen semmoisena pikkuanekdoottina. Tulkittaisiinko se leuhkimiseksi? Tätä en tietenkään tarkoittaisi. Sama kysymys herää monista muistakin ketjun kommenteista. Jos sanon jollekulle, että en osaa ruotsia, niin ehkä tarkoitan vain sitä, että en osaa ruotsia enkä sitä, että olisin ylpeä asiasta. Tai kyllä minäkin saattaisin mainita kaverille olleeni jonkun ihmisen luona yökylässä ja jos tämä tyyppi olisi joku BB-hahmo, niin miksipä en sitäkin mainitsisi. Leuhkiminen ei kuitenkaan olisi tarkoitukseni.  

Aika usein se, miten tulkitset toisten puheita, kertoo vähintään yhtä paljon itsestäsi kuin siitä toisesta. Jotkut näköjään tulkitsevat likimain kaiken kuulumisten vaihdon herkästi leuhkimiseksi. Minä en ainakaan tunnista koko ilmiötä. En yleensä koe, että muut leuhkisivat, kun he kertovat itsestään ja sattumuksistaan.

Eukot, jotka itsestään ylpeinä kehuvat etteivät ole koskaan alentuneet tekemään aloitetta miesten suhteen, ja sitten heti sivulauseessa valittavat sitä miten huonolaatuisia ja kaikin puolin epäsopivia heistä kiinnostuneet miehet ovat 🤭

Tämä keskustelu on hyvä esimerkki ja vahvistaa käsitystäni siitä, miksi olen varovainen puhuessani elämästäni ihmisten kanssa. Ihan mikä tahansa asia voidaan tulkita leuhkimiseksi, vaikka sanoja sanoisi asian täysin neutraalisti.

 

Menemättä yksityiskohtiin, minulla on asiat elämässä todella hyvin sekä aineellisella että aineettomana tasolla, mutta usein tuntuu että hyvistä asioista puhuminen aiheuttaa nyreyttä jopa lähipiirissä ja olenkin ajan myötä tyhmästi alkanut painottaa asioita, jotka EIVÄT ole hyvin, vaikka en ole oikeasti yhtään negatiivinen ihminen vaan tosi iloinen ja kiitollinen kaikesta hyvästä. Tähän vaikuttaa myös taustani: olen lapsesta asti saanut kuulla sukulaisilta kommentteja, kuinka olen hikari kun menestyin koulussa, ja kun menin yliopistoon kommentit olivat tasoa oho, oikein yliopistoon, ei koulutus tee susta muita parempaa jne. (Itse en näitä asioita ikinä ole korostanut!) Myös ystävissäni olen havainnut happamuutta, kun kerron hyviä asioita elämästäni. Keskityn nykyään liian usein välttämään kaikin keinoin vaikutelmaa, että tässä nyt jotenkin leveiltäisiin ja kerron hyvistä jutuista vähemmän ja yritän aina keksiä jotain joka harmittaisi tms. Itsesensuuria siis puhtaimmillaan. Se on välillä raastavaa. Etäisyyttä olen ottanut moniin.

Vierailija kirjoitti:

Mies, talo, auto ja lapset. 

Ihan mielenkiinnosta, mikä sinulle paljasti näistä aiheista puhumisen keulimiseksi? Aika monella perhe ja koti on aika tärkeitä asioita ja siten voivat esiintyä myös puheissa. Luulisin.

Mieheni ystävä kehui aikanaan isänsä saamilla sisiaalietuuksilla.

Onko tämä nyt outoa sitten... huvittavaa lähinnä: Yli kolmekymppinen aikuinen ihminen keulii vanhempiensa omaisuudella ja saavutuksilla (ja nauttii niiden tuloksista). Ei edes mitään ökymeininkiä, vaan ihan perus hyvätuloisten elämää mökkeineen, matkoineen yms. Ymmärtäisin, jos kyseessä olisi vaikka perheyrityksen omaisuutta, jonka eteen on tehty yhdessä töitä, mutta kun kyseessä on puhtaasti vanhempien yksityisomaisuus. :D

Yleensäkin oudointa on päteä jollain sellaisella asialla joka on jonkun toisen saavutus. Esimerkiksi perityllä omaisuudella, saadulla lahjoilla tai puolison tuloilla / asemalla kehuminen kertoo ihmisestä kaiken oleellisen: luuseri mikä luuseri.

Sen sijaan ymmärrän ihmisiä jotka kehuvat sillä mitä ovat saaneet aikaiseksi omin käsin. Tämä voi olla mitä vain villasukan neulomisesta talon rakentamiseen. Kuka vain mäntti voi ostaa asioita kun on vain tarpeeksi rahaa, mutta arvostan korkealle heitä joilla on kädentaitoja ja kykyä suunnitella asioita.