Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveiset kaipaamallesi henkilölle <3
Kommentit (37954)
Vierailija kirjoitti:
En juokse tilaisuutta karkuun, tilaisuudet juoksevat minua karkuun. Tarvitsisin hieman juhannustaikaa.
Olet juossut niitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän tietämättäni, kuin tieten tahtoen.
Vierailija kirjoitti:
Eräillä koitti vapaus.
Ite ainakin olisin täällä ihan vapaana hänelle (miehelle) mutta ei hänestä vaan kuulu
Taas on lottokuponki laitettu vetämään. Ei sieltä varmaan taaskaan mitään tule mutta tiedä häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En juokse tilaisuutta karkuun, tilaisuudet juoksevat minua karkuun. Tarvitsisin hieman juhannustaikaa.
Juhannussimma voisi avata kielenkannat...
Naurusi kaikuu yhä tässä huoneessa,
se tarttuva ilo, joka tekee arjestakin juhlaa.
Nyt täällä on hiljaista, ja kaipaus hiipii puseroon,
mutta se ei ole surullista, vaan lämmintä ja elävää.
Mietin sinun energiaasi ja sitä, miten sytytät tilan,
jokainen yhteinen hetki on parasta laatuaikaa.
Keitän kahvit ja katson ikkunasta ulos,
toivoen, että polkumme kohtaavat taas pian.
Olet mielessäni hymyn ja suuren halauksen kera,
sillä elämä on vain yksinkertaisesti hauskempaa sinun kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuu on sytyttänyt hopeisen lyhtynsä taivaan rantaan,
se katsoo meitä salaa, tietää mitä sydän joutuu kantamaan.
Me olemme kuin kaksi laivaa sumuisella, tyynellä ulapalla,
ystävyyden lipun alla, mutta aivan luvattoman virran alla.
Sinun katseesi on magneetti ja minä pelkkää haurasta rautaa,
jokin näkymätön silta tahtoo kuroa umpeen tämän kuilun hautaa.
Kuutamo piirtää varjomme yhteen valkoiselle, kylmälle seinälle,
siinä olemme sitä mitä salaa olemme, hetken vain me kaksin itsellemme.
Tämä kaipaus on makeaa myrkkyä, jota janoan joka ikinen ilta,
ystävän ja rakastetun välillä on niin kapea ja hauras silta.
Huominen vaatii meiltä taas roolit ja turvallisen, viileän matkan,
mutta tänä yönä sydämessäni vain sinun kanssasi tätä tarinaa jatkan.
Vierailija kirjoitti:
Taas on lottokuponki laitettu vetämään. Ei sieltä varmaan taaskaan mitään tule mutta tiedä häntä.
Kutsu hänet sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En juokse tilaisuutta karkuun, tilaisuudet juoksevat minua karkuun. Tarvitsisin hieman juhannustaikaa.
Olet juossut niitäkin.
Korkeintaan kävellyt.
Valo ei suostu kuolemaan, se viipyy yllämme hämärän sylissä,
kesäyön pehmeä usva tanssii hiljaa nukkuvissa kylissä.
Istumme tunteja unohtaen ajan, puhuen kaikesta maan ja taivaan välillä, tämä ystävyys kantaa meitä eteenpäin aivan omalla, kauniilla sävelellä.
Silmissäsi loistaa sama lämpö kuin tässä lempeässä kesäyössä,
niiden säihkyvä ja elävä katse saa sydämen lyömään iloisessa työssä.
Jokainen jaettu sana on lahja, joka tekee tästä hetkestä niin aran ja upean, keskustelun soljuva virta vie mukanaan arjen kiireen, tuon turhan ja nopean.
Minulla on jo valmiiksi ikävä sinun nauruasi ja tuota syvää, viisasta katsetta, joka osaa lukea minua suoraan, pyyhkien pois jokaisen huolen ja sateen. Hetkemme antoi minulle niin paljon voimaa ja toivoa tulevaan, joko pian saisin upota uudestaan tähtisilmiisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oisit kuu, olisin kuun silta.
Jos auringonlasku, olisin ilta.
Jos olisit puu, oisin tuuli lehdillä.
Jos tasku, nenäliina sun sisällä.
Ja kun mies, olen nainen kalteva,
Odottava,
Hukkuva.
Kosketustasi kaipaava.
Vierailija kirjoitti:
Odottanut pitkään. Tänään kävit jo lähellä, mutta et taaskaan riittävän. On suru ja ikävä enkä jaksaisi enää.
Miten lähellä ja missä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin omia puolet näistä viesteistä. Onneksi on järkeä päässä vielä.
Kaivatun ottaisin hetkeäkään epäröimättä enkä koskaan pois päästäis (silleen romanttisella tavalla) jos vaan saisin. Mitään en voi kuitenkaan asian eteen tehdä, hän on toisen. Voin vain ihailla ja haaveilla. Hyvää juhannusta, ystävä!
Vierailija kirjoitti:
Kuu on sytyttänyt hopeisen lyhtynsä taivaan rantaan,
se katsoo meitä salaa, tietää mitä sydän joutuu kantamaan.
Me olemme kuin kaksi laivaa sumuisella, tyynellä ulapalla,
ystävyyden lipun alla, mutta aivan luvattoman virran alla.
Sinun katseesi on magneetti ja minä pelkkää haurasta rautaa,
jokin näkymätön silta tahtoo kuroa umpeen tämän kuilun hautaa.
Kuutamo piirtää varjomme yhteen valkoiselle, kylmälle seinälle,
siinä olemme sitä mitä salaa olemme, hetken vain me kaksin itsellemme.
Tämä kaipaus on makeaa myrkkyä, jota janoan joka ikinen ilta,
ystävän ja rakastetun välillä on niin kapea ja hauras silta.
Huominen vaatii meiltä taas roolit ja turvallisen, viileän matkan,
mutta tänä yönä sydämessäni vain sinun kanssasi tätä tarinaa jatkan.
Kaunista. Liikutuin. 🥰🥰🥰
Piti oikein tarkistaa luenko samaa ketjua kuin ennen😁Kiitos kainiista runoista ja positiivisuudesta yleensäkin.
Vierailija kirjoitti:
Voisin omia puolet näistä viesteistä. Onneksi on järkeä päässä vielä.
Kaivatun ottaisin hetkeäkään epäröimättä enkä koskaan pois päästäis (silleen romanttisella tavalla) jos vaan saisin. Mitään en voi kuitenkaan asian eteen tehdä, hän on toisen. Voin vain ihailla ja haaveilla. Hyvää juhannusta, ystävä!
Mä voisin omia tämänkin. Hyvää juhannusta ystävä. -Sivusta
Sain kaivatulta vastauksen juhannustervehdys viestiini.😁Nyt olen kukkuloilla....onnen.
Kaikkea muuta kuin leikkiä. Kun vaan tietäisin miten tästä saisi kunnolla jutun