Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveiset kaipaamallesi henkilölle <3
Kommentit (35137)
Voi jes! Onneksi luotin vaistoon, intuitioon, osui oikeaan!
Vaikka aika realistinen olenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä kenenkin mielestä on aloite.
Minä olin kiinnittänyt huomioni häneen. Meillä ei ollut mitään silmäpeliä tms., mutta olin huomannut hänet.
Hän sitten sopivan tilaisuuden tullen kirjaimellisesti juoksi perääni ja tuli juttelemaan. Mielestäni aika täydellinen!
Meillä on ollut silmäpeliä kaivatun kanssa, mutta en tiedä miten tästä etenee. Sen tiedän että kumpikin on huomannut taatusti toisensa vaikka ei tunnetakaan sen enempää.
Mulla oli aiemmin tuollainen ihastus, jonka kanssa lähinnä katseltiin eikä mitään tapahtunut. Siitä sai ihanasti energiaa, vaikka en minä häntä kaivannut vaan otin juurikin piristyksenä ja energiana päiviin ne kohtaamiset. :)
Mä en haluaisi olla mikään pelkkä päivien piristys..
Noo mä taas aattelen ihan toisin, että tuollainen ihminen jonka kanssa ei tunneta mitenkään, ja vain katsellaan, on nimenomaan päivien piristys. Sitten jos tilanne muuttuu ja aletaan tutustumaan, niin se on tietty sitten asia erikseen, mutta pelkkä katselu ei ole muuta kuin piristystä päivään.
En vertaisi tuota pelkän katselun tasolle jäänyttä tyyppiä ollenkaan tähän kenen kanssa olen nyt, ovat aivan eri asia.
Joo katselu on katselua. Itselleni tutustuminenkin on vasta sellaista tunnustelua, jossa täytyy pitää järjen ääni ykkösenä. Siinä vasta selvitellään onko mitään edellytyksiä oikealle ihmissuhteelle. 99,9% tapauksista ei ole. Voi syyttää nirsoksi, mutta kyse on siitä että tietää tarkkaan mitä haluaa eikä tyydy muuhun.
Joo kyl siinä menee aikaa, kun tutustuu.
Tässäkin on aika isoja eroja ihmisissä, kun toiset on valmiimpia sitoutumaan lyhyemmän tutustumisen jälkeen, ja toiset taas haluaa tutustua pidempään ennen kuin osaavat sanoa haluavatko sitoutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä kenenkin mielestä on aloite.
Minä olin kiinnittänyt huomioni häneen. Meillä ei ollut mitään silmäpeliä tms., mutta olin huomannut hänet.
Hän sitten sopivan tilaisuuden tullen kirjaimellisesti juoksi perääni ja tuli juttelemaan. Mielestäni aika täydellinen!
Meillä on ollut silmäpeliä kaivatun kanssa, mutta en tiedä miten tästä etenee. Sen tiedän että kumpikin on huomannut taatusti toisensa vaikka ei tunnetakaan sen enempää.
Mulla oli aiemmin tuollainen ihastus, jonka kanssa lähinnä katseltiin eikä mitään tapahtunut. Siitä sai ihanasti energiaa, vaikka en minä häntä kaivannut vaan otin juurikin piristyksenä ja energiana päiviin ne kohtaamiset. :)
Mä en haluaisi olla mikään pelkkä päivien piristys..
En mäkään.
Jahas, liikaa ohista, niin ruvetaan sensuroimaan. 😕
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni meistä sotkee rakkauden tunteen rakkauteen. Rakkaus ei ole vain tunnetta. Se on sitä, miten toista kohtelee, miten kuuntelee, miten vastaa toiveisiin, miten huomioi, kunnioittaako, antaako tilaa, kokeeko tulevansa itse rakastetuksi. Tunne voi olla voimakas, mutta se on kuin kuollut kirjain ilman eläväksi tulemista.
Annetaan jokaisen itse määritellä mitä rakkaus hänelle on.
Ihan vapaasti. Samalla logiikalla ihminen voi ajatella olevansa auttavainen mutta olla auttamatta koskaan tai edistävänsä maailmanrauhaa laittamatta rikkaa ristiin.
Rakkautta on monenlaista. Inhimillistä on myös joskus kohdella tahattomasti huonosti eikä se tarkoita etteikö rakastaisi.
Tietenkin. Järjestelmällinen ignooraaminen tuskin silti kertoo rakkaudesta.
Joskus toisen jättäminen rauhaan nimenomaan kertoo rakkaudesta.
Tietty silloin kun tunteet eivät ole vastavuoroisia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa enää pyrkiä mihinkään yhteyksiin. Olen aina se ulkopuolinen.
Ja hänelle ketä kaipaan lähetän terveiset että kuumaa-kylmää leikkisi rikkoi minussa jotain niin pahasti rttä en halua elää.
t. joku joka leikki itsekin kuumaa-kylmää
Niin, sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä kenenkin mielestä on aloite.
Minä olin kiinnittänyt huomioni häneen. Meillä ei ollut mitään silmäpeliä tms., mutta olin huomannut hänet.
Hän sitten sopivan tilaisuuden tullen kirjaimellisesti juoksi perääni ja tuli juttelemaan. Mielestäni aika täydellinen!
Meillä on ollut silmäpeliä kaivatun kanssa, mutta en tiedä miten tästä etenee. Sen tiedän että kumpikin on huomannut taatusti toisensa vaikka ei tunnetakaan sen enempää.
Mulla oli aiemmin tuollainen ihastus, jonka kanssa lähinnä katseltiin eikä mitään tapahtunut. Siitä sai ihanasti energiaa, vaikka en minä häntä kaivannut vaan otin juurikin piristyksenä ja energiana päiviin ne kohtaamiset. :)
Mä en haluaisi olla mikään pelkkä päivien piristys..
Noo mä taas aattelen ihan toisin, että tuollainen ihminen jonka kanssa ei tunneta mitenkään, ja vain katsellaan, on nimenomaan päivien piristys. Sitten jos tilanne muuttuu ja aletaan tutustumaan, niin se on tietty sitten asia erikseen, mutta pelkkä katselu ei ole muuta kuin piristystä päivään.
En vertaisi tuota pelkän katselun tasolle jäänyttä tyyppiä ollenkaan tähän kenen kanssa olen nyt, ovat aivan eri asia.
Joskus saattaa olla, että osapuolilla on myös erilaiset näkemykset tuntemisesta. Toinen kuvittelee, että ollaan hyvinkin syvällisellä tasolla keskusteluissa ja toinen on sitä mieltä, että tuskin tunnetaan. Joskus se saattaa myös tulla toiselle yllätyksenä. Sivu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi isoillakin kissoilla on 9 henkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä kenenkin mielestä on aloite.
Minä olin kiinnittänyt huomioni häneen. Meillä ei ollut mitään silmäpeliä tms., mutta olin huomannut hänet.
Hän sitten sopivan tilaisuuden tullen kirjaimellisesti juoksi perääni ja tuli juttelemaan. Mielestäni aika täydellinen!
Meillä on ollut silmäpeliä kaivatun kanssa, mutta en tiedä miten tästä etenee. Sen tiedän että kumpikin on huomannut taatusti toisensa vaikka ei tunnetakaan sen enempää.
Mulla oli aiemmin tuollainen ihastus, jonka kanssa lähinnä katseltiin eikä mitään tapahtunut. Siitä sai ihanasti energiaa, vaikka en minä häntä kaivannut vaan otin juurikin piristyksenä ja energiana päiviin ne kohtaamiset. :)
Mä en haluaisi olla mikään pelkkä päivien piristys..
Noo mä taas aattelen ihan toisin, että tuollainen ihminen jonka kanssa ei tunneta mitenkään, ja vain katsellaan, on nimenomaan päivien piristys. Sitten jos tilanne muuttuu ja aletaan tutustumaan, niin se on tietty sitten asia erikseen, mutta pelkkä katselu ei ole muuta kuin piristystä päivään.
En vertaisi tuota pelkän katselun tasolle jäänyttä tyyppiä ollenkaan tähän kenen kanssa olen nyt, ovat aivan eri asia.
No siitähän se suhde voi lähteä kehittymään, kun kaksi ihmistä huomaa toisensa. Ei kai kukaan kumppaneitaan ja kavereitaan tunne syntymästä asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tullut Tukholman matkaa sulle. Mulle tuli kyllä matka hienompaan kaupunkiin.
Yhden aloitteen olen elämässäni tehnyt ja silloin kyllä meni metsään ja pahasti. Ei harmita ollenkaan, koska mies oli ilkeä ja väkivaltainen juoppo, joka antoi aika tylyt pakit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhden aloitteen olen elämässäni tehnyt ja silloin kyllä meni metsään ja pahasti. Ei harmita ollenkaan, koska mies oli ilkeä ja väkivaltainen juoppo, joka antoi aika tylyt pakit.
Minä oon tehnyt useammankin. Yhdestä tuli jopa parisiuhde.
n
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni meistä sotkee rakkauden tunteen rakkauteen. Rakkaus ei ole vain tunnetta. Se on sitä, miten toista kohtelee, miten kuuntelee, miten vastaa toiveisiin, miten huomioi, kunnioittaako, antaako tilaa, kokeeko tulevansa itse rakastetuksi. Tunne voi olla voimakas, mutta se on kuin kuollut kirjain ilman eläväksi tulemista.
Annetaan jokaisen itse määritellä mitä rakkaus hänelle on.
Ihan vapaasti. Samalla logiikalla ihminen voi ajatella olevansa auttavainen mutta olla auttamatta koskaan tai edistävänsä maailmanrauhaa laittamatta rikkaa ristiin.
Rakkautta on monenlaista. Inhimillistä on myös joskus kohdella tahattomasti huonosti eikä se tarkoita etteikö rakastaisi.
Tietenkin. Järjestelmällinen ignooraaminen tuskin silti kertoo rakkaudesta.
Joskus toisen jättäminen rauhaan nimenomaan kertoo rakkaudesta.
Olen käsittänyt, että rakkauden kohde saisi itse päättää tai häneltä ainakin kysyttäisiin, miten hän haluaa tulla kohdelluksi.
Lopetin unilääkkeen viikko sitten. Oon laihtunut varmaan ainakin 6kiloa. Henkisesti oon aika romuna, en saa nukuttua, ruoka ei maistu, mikään ei kiinnosta, mitään ei saa aloitettua. Onneksi tää ei oo eka kerta kun lopetan. Tietää ainakin että siihen pystyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä kenenkin mielestä on aloite.
Minä olin kiinnittänyt huomioni häneen. Meillä ei ollut mitään silmäpeliä tms., mutta olin huomannut hänet.
Hän sitten sopivan tilaisuuden tullen kirjaimellisesti juoksi perääni ja tuli juttelemaan. Mielestäni aika täydellinen!
Meillä on ollut silmäpeliä kaivatun kanssa, mutta en tiedä miten tästä etenee. Sen tiedän että kumpikin on huomannut taatusti toisensa vaikka ei tunnetakaan sen enempää.
Mulla oli aiemmin tuollainen ihastus, jonka kanssa lähinnä katseltiin eikä mitään tapahtunut. Siitä sai ihanasti energiaa, vaikka en minä häntä kaivannut vaan otin juurikin piristyksenä ja energiana päiviin ne kohtaamiset. :)
Mä en haluaisi olla mikään pelkkä päivien piristys..
Jotkut on sellaisia päivien piristyksiä, että meinaa mennä koko elämä sekaisin. Ja hetkeksi meneekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni meistä sotkee rakkauden tunteen rakkauteen. Rakkaus ei ole vain tunnetta. Se on sitä, miten toista kohtelee, miten kuuntelee, miten vastaa toiveisiin, miten huomioi, kunnioittaako, antaako tilaa, kokeeko tulevansa itse rakastetuksi. Tunne voi olla voimakas, mutta se on kuin kuollut kirjain ilman eläväksi tulemista.
Annetaan jokaisen itse määritellä mitä rakkaus hänelle on.
Ihan vapaasti. Samalla logiikalla ihminen voi ajatella olevansa auttavainen mutta olla auttamatta koskaan tai edistävänsä maailmanrauhaa laittamatta rikkaa ristiin.
Rakkautta on monenlaista. Inhimillistä on myös joskus kohdella tahattomasti huonosti eikä se tarkoita etteikö rakastaisi.
Tietenkin. Järjestelmällinen ignooraaminen tuskin silti kertoo rakkaudesta.
Joskus toisen jättäminen rauhaan nimenomaan kertoo rakkaudesta.
Paitsi ignooraaminen. Negatiivinen muoto.
Edellinen sivusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä kenenkin mielestä on aloite.
Minä olin kiinnittänyt huomioni häneen. Meillä ei ollut mitään silmäpeliä tms., mutta olin huomannut hänet.
Hän sitten sopivan tilaisuuden tullen kirjaimellisesti juoksi perääni ja tuli juttelemaan. Mielestäni aika täydellinen!
Meillä on ollut silmäpeliä kaivatun kanssa, mutta en tiedä miten tästä etenee. Sen tiedän että kumpikin on huomannut taatusti toisensa vaikka ei tunnetakaan sen enempää.
Mulla oli aiemmin tuollainen ihastus, jonka kanssa lähinnä katseltiin eikä mitään tapahtunut. Siitä sai ihanasti energiaa, vaikka en minä häntä kaivannut vaan otin juurikin piristyksenä ja energiana päiviin ne kohtaamiset. :)
Mä en haluaisi olla mikään pelkkä päivien piristys..
Noo mä taas aattelen ihan toisin, että tuollainen ihminen jonka kanssa ei tunneta mitenkään, ja vain katsellaan, on nimenomaan päivien piristys. Sitten jos tilanne muuttuu ja aletaan tutustumaan, niin se on tietty sitten asia erikseen, mutta pelkkä katselu ei ole muuta kuin piristystä päivään.
En vertaisi tuota pelkän katselun tasolle jäänyttä tyyppiä ollenkaan tähän kenen kanssa olen nyt, ovat aivan eri asia.
Joo katselu on katselua. Itselleni tutustuminenkin on vasta sellaista tunnustelua, jossa täytyy pitää järjen ääni ykkösenä. Siinä vasta selvitellään onko mitään edellytyksiä oikealle ihmissuhteelle. 99,9% tapauksista ei ole. Voi syyttää nirsoksi, mutta kyse on siitä että tietää tarkkaan mitä haluaa eikä tyydy muuhun.
Liiallinen järjen ääni voi olla myös huonosta. Pitää olla mukana, sopivassa suhteessa.
Joo katselu on katselua. Itselleni tutustuminenkin on vasta sellaista tunnustelua, jossa täytyy pitää järjen ääni ykkösenä. Siinä vasta selvitellään onko mitään edellytyksiä oikealle ihmissuhteelle. 99,9% tapauksista ei ole. Voi syyttää nirsoksi, mutta kyse on siitä että tietää tarkkaan mitä haluaa eikä tyydy muuhun.