Lue keskustelun säännöt.
Minä veikkaan, että suurin osa ihmisistä on parisuhteessa sellaisen henkilön kanssa, joka ei oikeasti alunperin edes vienyt jalkoja alta
08.11.2025 |
Pidän sitä matemaattisesti niin epätodennäköisenä, että ne kaksi sattuisivat kohtaamaan, jotka heti ajattelevat toisistaan, että "wau!". Tämä on hieman hatusta vedettyä, mutta varmaan silti jollain lailla suuntaa antavaa. Itse ajattelin, että jos naisista noin 3% on sellaisia joista voisin olla kiinnostunut ja naisissa olisi sama luku minun suhteeni, niin minun pitäisi kohdata noin 1100 itseä kiinnostavaa naista ennen kuin matemaattisella todennäköisyydellä yksi todellinen match osuisi puolin ja toisin kohdalleen. Ja huom! Tämä tulos siis koskee vain niitä itseä kiinnostavia, ei 1100 random-naista, koska se luku menisi jo eri yhtälöön.
Kommentit (42)
Niin, sehän ei auta, että toiselta vain menevät jalat alta.
Mä salamarakastuin mieheeni, mutta hän ei minuun. Hän sitten jättikin mut noin 15 vuoden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, miksi ensi kohtaamisella pitäisi tulla mikään Vau-tunne. Eihän ensi kohtaamisella edes tunne toista. Minä tutustuin mieheeni ensin ystävänä, ja sitten rakastuin häneen. Ja vielä monen kymmenen vuoden päästä hän on minulle se oikea, yksi miljardista, se, jonka kanssa haluan vanheta. Ja uskon olevani myös hänelle se ainoa.
Näin viime yönä unta, että aloin seukkamaan perusjampan kanssa vain koska hän oli kiinnostunut minusta.
Ennenvanhaan avioliitot oli järjestettyjen viisaiden taholta ja ne kesti, nytkin on suurin osa ns. järkiliitoksia raha puhuu, mutta vituiksi menee, kun naaraat näkee tiktokista että parempaa ruohoakin on tarjolla.
Jos suurin osa ihmisistä on aivan tavallisia ja heille sopii toinen aivan tavallinen ihminen, en ymmärrä miksi siitä asetelmasta pitäisi tulla sellainen jalat alta rakastuminen. Kuulostaa vähän sekopäiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein se jalat alta ei ole hyvä lähtökohta suhteelle. Epäterveet valtasuhteet ovat mahdollisia juuri noissa suhteissa. Ei nyt aina tietenkään.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi ensi kohtaamisella pitäisi tulla mikään Vau-tunne. Eihän ensi kohtaamisella edes tunne toista.
Kyllä minä ainakin tunnen joitakin harvoja kohtaan nimenomaan sen Vau-tunteen jo heti, vaikka ei olisi välttämättä juuri mitään jutellukaan. Henkilöstä vain huokuu se jokin. Miellyttävä silmälle ja mukavanoloinen luonne. Sellainen tietty positiivinen ja mukava "aura", jos sitä jollain tuollaisella termillä voi kutsua. Moni voi olla esim hyvännäköinen, mutta silti heti se ensivaikutelma saattaa olla ihmisestä muutoin varsin kylmä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos suurin osa ihmisistä on aivan tavallisia ja heille sopii toinen aivan tavallinen ihminen, en ymmärrä miksi siitä asetelmasta pitäisi tulla sellainen jalat alta rakastuminen. Kuulostaa vähän sekopäiseltä.
No, minä en ainakaan ole tavallinen. Enkä usko, että kukaan muukaan on. Jokaisella meillä on omanlaisensa kiinnostuksenkohteet, huumorintaju ja arvot, ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että hyvä suhde on sellainen, missä jaetaan vähintään huumorintaju ja älyllinen taso. Ja keskinäinen kunnioitus.
Livenä tuo voi toimia helpommin. Jos on iso porukka ihmisiä niin kyllä sieltä silti voi huomata sen, jonka kanssa "energiat" sopii hyvin yhteen, molemmat on vaikka rauhallisen hyväntuulisia. Se samantyyppinen olemisen tapa vetoaa ja tuntuu luontevalta kummallekin ja herättää heti jotain yhteensopivuuden tunnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jalat alta kai tarkoittaa että on aivan sekaisin tunnemyllerryksessä eikä järki kulje yhtään. Sekö on ihanne? Miten olisi syvä välittäminen, luottamus ja se että yhdessä tuntuu hyvältä olla?
Vierailija kirjoitti:
Näin viime yönä unta, että aloin seukkamaan perusjampan kanssa vain koska hän oli kiinnostunut minusta.
Kamala painajainen! Oliko inseli vielä kaiken muun kauheuden lisäksi?
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi ensi kohtaamisella pitäisi tulla mikään Vau-tunne. Eihän ensi kohtaamisella edes tunne toista.
Kyllä minä ainakin tunnen joitakin harvoja kohtaan nimenomaan sen Vau-tunteen jo heti, vaikka ei olisi välttämättä juuri mitään jutellukaan. Henkilöstä vain huokuu se jokin. Miellyttävä silmälle ja mukavanoloinen luonne. Sellainen tietty positiivinen ja mukava "aura", jos sitä jollain tuollaisella termillä voi kutsua. Moni voi olla esim hyvännäköinen, mutta silti heti se ensivaikutelma saattaa olla ihmisestä muutoin varsin kylmä.
Ap
Toki, mutta se perustuu silti lähinnä ulkoiseen. Ja parisuhde ei sellaisen varassa kestä. Todelliseen rakkauteen tarvitaan se sielujen kumppanuus, ja sen voi tunnistaa vasta kun oikeasti tuntee ihmisen. Minulle ei ulkonäkö oikeastaan merkitse miehessä yhtään mitään, vaikka toki tykkäänkin tietynlaisesta ujosta hymystä. Mutta itselleni joku Tinder olisi pelkkää ajanhukkaa ja hakuammuntaa, koska tärkeintä, eli sitä ihmisyyttä, ei jostain kuvista ja esittelyistä saisi kiinni.
Harvoin Wau efektit ja Salama rakastumiset kantaa kovin pitkälle. Alku on hurjaa ja ihanaa, mutta sitten arki alkaa. Ja uskon, että harvan arki on yhtä juhlaa.
En minäkään mieheeni Salama rakastunut vaan tutustuimme ensin ystävinä ja nyt rakastamme toisiamme, asumme yhdessä ja vietämme ihanan leppoisaa ja rauhallista arkea. Jota piristämme välillä lomailemalla ja pelailemalla pingistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti näissä liitoissa halutaan jotakin taloudellista turvaa toiselta.
Semmoista suurta raharakkautta. Ja siinä sivussa avioliitto.
Eihän siitä mitään suhdetta alkaisi, jos kumpikin olisi niin haltioissaan että menee ihan puihin.
Oon kerran ollut suhteessa miehen kanssa, johon katseeni naulautui heti kun näin hänet ja vatsanpohjassa tuntui, piti pysyä kauempana hänestä etten olisi liimautunut kiinni. Hänestä tulikin väkivaltainen.
Parempi on hidas tutustuminen ihmisen kanssa, joka mieluummin saa hermoston rauhoittumaan kun menemään raiteiltaan.
Ei kukaan voi minulta viedä jalkoja alta. Koen rakkauden eri tavalla.
Kuinkahan paljon niistä salamarakastuneista on sellaisia, jotka ovat koko ajan odottaneet kohtaavansa sen oikean ja etsivät sitä alituiseen vastaantulijoista. Sitten kun kaksi tällaisella asenteella liikkeellä olevaa kohtaa ja on jotain yhteensopivuuttakin niin tunnepatouma vyöryy valloilleen.
Mieheni kertoi, että hänellä oli tuo tunne minusta ensikohtaamisella. Itsekin olin häneen ihastunut ja halusin tutustua paremmin, joten hän jätti avovaimonsa ja suhteemme alkoi. Aika pian olin varma, että tässä on elämäni mies, kaikki natsaa, noin kahdessa viikossa. Ensinäkemältä toki pidin häntä todella komeana ja hänen kosketuksensa oli oikeanlainen.
On epätodennäköistä, että löytyy tällainen jalat alta vievä tyyppi, jonka kanssa pystyy myös sitoutumaan ja perustamaan perheen tai laittamaan kodin. Jostain pitää tinkiä ja niin sitä tingitäänkin.
Aikaa myöten selviää, mistä kaikesta MUUSTA joutuu tinkimään sen lisäksi, että kauppa on jo valmiiksi tingitty. Ihmisillä on heikko itsetuntemus ja moni uskoo itsekin tyhjiin lauseisiin ja lupauksiin. Kumppanin etsintä on tosiaan haastavaa.
Asiaa voi ajatella monelta kantilta. En minä nainut sitä amerikkalaista, kaunista teinitähteä, josta kasarilla haaveilin. Silti vaimoni on paljon kauniimpi ja muutenkin ihananpi, kun realistisesti kuvittelin saavani.