Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmisten pitää tavatessaan puhua muista ihmisistä????
08.11.2025 |
Mikä pointti. En siis oikeasti jaksa enää tuttuja joita tavatessa puhutaan jostain yhteisestä tutusta vaikka kuinka kauan.
Ei kiinnosta yhtään kuunnella jonkun puolitutun asioita.
Ymmärrän kyllä jos toisen asiat kiinnostaa mutta niistä puhuminen? Sitä en ymmärrä.
Ei kiinnosta muiden ihmisten palkat, työt, asunnon myynnit, lihominen yms
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Oon miettinyt samaa! Sehän kertoo samalla siitä ettei se toinen ihminen halua sinua elämäänsä 🤷🏻
..tai kevyemmässä merkityksessä, kohdata aidosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun huomio keskustelussa on jonkun muun arvostelu, ei tarvitse puhua itsestään. Näin voi kiillottaa sädekehäänsä ja kokea hetken olevansa ainakin parempi kuin se, jota arvostellaan. Yleensä kaikki mitä kerrot itsestäsi, on juorun arvoinen asia sitten muita tavatessa.
Vierailija kirjoitti:
Keskustelun voi kääntää johonkin kiinnostavaan. Ymmärrän sinua, pelkkä muista ihmisistä juoruilu on tyhjää.
Siis, Ukrainan sota, muut sodat, Trump, Nato, ilmasto ja maamme alennustila. Siinäpä riittää turisemista, unohtuvat ystävän romanssit ja omat liikakilot🤨
Silloin puhutaan muista ihmisistä, jos ei haluta omista asioista puhua. Sen takia minäkin kyselen ahkerasti kysymyksiä keskustelukumppanin elämästä tai pidän keskustelun yleismaailmallisissa aiheissa, ettei keskustelu ainakaan suuntaudu omaan elämääni, josta en halua puhua.
Tai silloin, jos ei ole mitään kertomista siitä omasta elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Samoin. Tuttava kertoo kavereistaan ,joita en ole koskaan tavannut. Ei todellakaan kiinnosta.
Kyllä kiinnostaa myös itselleni tuntemattomien jutut jos kaverini haluaa sellaisia keskustella. Aivan normaalia on ottaa esimerkiksi jonkun kaverin tapaus vaikka en tunne häntä.
Jos keskustelemme vaikka asunnon ostamisesta ja tuttuni aloittaa: Niin sekin osti sieltä sellaisen ja sellaisen niin, jos siis sipii keskusteluun tuon kaverin tekemist, niin miksi ei.
Sen sijasn jonkun randomin intiimiasioista en välttämättä halua kuulla tai jos alkaa puhumaan kovin henkilökohtaisia käänteitä ja ne eivät sivua yhtään keskustelua, mitä olemme käymässä
Joillain saattaa olla myös huono tapa ottaa esimerkiksi jonkun kaverin esimerkki jostain, vaikka ei välttämättä kovin kattavasti itsekään tiedä niistä.
Ei niitä voi oikein pitää esimerkkinä, jos ei itse pääse tarkistamaan onko totta. Varsinkin jos ottaa tuollaiset esimerkit puoltamaan jotain omaa näkökulmaa, on se vähän typerää. Jos juttu kuulostaa epäuskottavalta sanon aina: Oletko ihan varma, että on ollut juuri noin se kaverisi juttu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä itse haluat keskustella?
Niin ja miksi et itse ohjaa keskustelua näihin aiheisiin?
Aikuisuus on vastuuta, eikä paikka, johon ihmiset tulevat esittämään joululahjalistoja siitä, kuinka muiden pitäisi käyttäytyä tai heitä pitäisi kohdella.
Vierailija kirjoitti:
Samoin. Tuttava kertoo kavereistaan ,joita en ole koskaan tavannut. Ei todellakaan kiinnosta.
Minullakin on tuollainen kaveri, joka aina puhuu miten tehtiin esim Annen kanssa sitä ja tätä. Itse vain ihmettelen siinä vieressä kun en tunne noita ihmisiä ollenkaan. Voisi edes jotenkin alustaa, että työkaveri, kaveri, naapuri ym mutta ei! Tiputtaa vaan tuntemattoman nimen ihan kuin olisi minullekin tuttu ihminen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskeytä, minua ei kiinnosta mitä Viiville kuulu, kerro mitä sinulle kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on alle 50-vuotiaiden maalaisjunttien tyyli.
Yli 50-vuotiaat puhuvat vain itsestään ja sairauksistaan, eivät ole enää kiinnostuneita muista ihmisistä.
Niin. Mukavampaahan se on nostaa omaa statustaan muiden varjolla ja näin kiinnittää huomio pois itsestä jota pelkäät paljastaa. Voivathan muut ihmiset puhua sinusta muille samalla tavalla kuin itse puhut muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinun kannatta todella lukea se Sanna Marinin kirja. Hän puhuu lähinnä itsestään ja siitä miten täydellinen on.
Niin, täydellinen olet sinäkin, suorastaan primus inter pares!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun huomio keskustelussa on jonkun muun arvostelu, ei tarvitse puhua itsestään. Näin voi kiillottaa sädekehäänsä ja kokea hetken olevansa ainakin parempi kuin se, jota arvostellaan. Yleensä kaikki mitä kerrot itsestäsi, on juorun arvoinen asia sitten muita tavatessa.
Haluamme nostaa itseämme ja laskea muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinun kannatta todella lukea se Sanna Marinin kirja. Hän puhuu lähinnä itsestään ja siitä miten täydellinen on.
Niin, täydellinen olet sinäkin, suorastaan primus inter pares!
Ihminen ei tunnista itsestään käytöstä, josta syyttää muita.
Miksi ihmisten pitää tulla palstalle puhumaan muista ihmisistä????
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmisten pitää tulla palstalle puhumaan muista ihmisistä????
Eri asia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli kouluaikaan kaveri, joka ei juuri koskaan puhunut mitään itsestään. Sekin on tosi omituista. Jos yritin jotain kysellä, asiaa vain kierreltiin. Toisista hän kyllä puhui paljonkin. Muutama vuosi sitten kyselin, että olisko mahdollista treffata pitkän ajan jälkeen; vastaus oli että hänellä on lapsia, nyt ei pysty. Seuraavat 18v siis blokattu pois lasten takia? Mielestäni olimme kuitenkin hyviä kavereita, vaikka hän vähän sulkeutunut olikin.
Häntä ei vaan kiinnostanut tavata sinua ja keksi lapset hätävalheeksi.
Hölmö.
Jos on hyvää sanottavaa ihmisistä selän takana niin silloin se ei ole huono tapa.
Minusta on luonnollista että sosiaalisina olentoina olemme kiinnostuneita muistakin ihmisistä. Kun tapaan vaikkapa vanhoja koulutovereita, haluan kuulla muidenkin koulutovereiden ja vanhojen opettajien kuulumisia - mutta ei arvostellen vaan ihan positiivisessa hengessä.
Oon miettinyt samaa! Sehän kertoo samalla siitä ettei se toinen ihminen halua sinua elämäänsä 🤷🏻