Mitä tehdä jos kaksi sisarusta tulee toimeen, mutta kolmas jää yksin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo asetelma on luultavasti myös heijaste siitä miten vanhemmat ovat kohdelleet lapsia eri tavalla

Olen yrittänyt parhaani. En keksi miten olisin kohdellut eri tavalla, paitsi tietysti jokaista lasta luonteeseensa sopivalla tavalla.

Sinun pitää lypsää tieto niiltä lapsilta. On myös inhimillistä kohdella lapsia eri tavalla, joku heistä muistuttaa eniten sinua, toista et koskaan oikein ymmärtänyt jne. Nämä ovat vaikeita juttuja.

Olen saanut nyhdettyä että keskimmäisellä on riittämätön olo. Siskonsa ovat molemmat tosi lahjakkaita, kun keskimmäinen ei ole vielä löytänyt omaa juttuaan. Tietysti olen ollut ylpeä ja kehunut kahta muuta menestyksestään, ja ollut siitä innostunut, mutta keskimmäinen on ottanut sen niin, että hän ei olisi minulle yhtä mieluinen. Myös keskimmäistä olen tukenut kaikessa ja innostanut kokeilemaan asioita ja kehunut onnistumisista kovasti. Hän kuitenkin kokee että sekin on säälistä, koska on muka niin huono sisaruksiinsa verrattuna. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esikoinen oli se odotettu ja kaivattu. Tyttö. Se osaava esikoinen, joka teki parista perheen.  Piti saada myös poika. Tulikin toinen tyttö, aivan turhake. Minä. Viimein tuli poika, kuopusprinssi. 

Näin meillä. 

Eikä loppujen lopuksi sen prinssinkään asema kovin erilainen ole. Onhan siellä kaksi siskoa, jotka voivat kahdehtia veljeään. Vanhin tytär on kuitenkin aina se paras, loput jotain vahinkoja tai muuten viallisia. Vaikka siten, että olisivat lapsina tarvinneet muutakin huomiota, kuin sen, mitä nyt siltä vanhimmalta sattui yli jäämään. 

Hah, no ei todellakaan ole vanhin aina se "paras". Itse olin se paskin, nuoremmat sisarukset kultalapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohtele tasa-arvoisesti mutta älä yritä pakottaa heitä viihtymään keskenään. Joskus sisarukset eivät vain erityisemmin pidä toisistaan. Voit tukea heitä puuttumalla/estämällä konfliktit ja varmistamalla että antavat tilaa toisilleen.

Mutta jos tämä jatkuu aikuisuuteen saakka, niin sitten tällä yhdellä ei ole sisaruksistaan mitään turvaa elämässään. Muutenkin hänellä vaikeuksia ystävystyä jne, niin olisin toivonut että edes sisaret olisivat läsnä. 

Keskimmäisenä sanon, että parempi mun on olla yksin, vaikeuksissanikin, kuin yrittää tukeutua noihin kahteen, joilta en ole läpi elämän saanut muuta kuin ylenkatseellista kyseenalaistamista. Vähemmän on kannettavaa, kun tiedän, etten ole itse antanut heidän käsiinsä lisää aseita, joit

Enempää en avaa, mutta jos perheessä on " äidin tytöt" ja " isän tyttö" seuraa siitä monenlaisia tilanteita, joissa  vanhemmilta saadun huomion laatu ja määrä ei välttämättä jakaudu tasapuolisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Esikoinen oli se odotettu ja kaivattu. Tyttö. Se osaava esikoinen, joka teki parista perheen.  Piti saada myös poika. Tulikin toinen tyttö, aivan turhake. Minä. Viimein tuli poika, kuopusprinssi. 

Näin meillä. 

Meillä äiti sekaantui veljeni ja minun väleihin minkä ehti. Minä olin meistä se vanhempi ja äidin mielestä minun olisi pitänyt toimivan jonkinlaisena kasvattajana myös veljeeni päin. Äiti lähinnä vihasi veljen tyttöystäviä ja kommentoi heitä jatkuvasti minulle. Ihan sairas ja vastenmielinen kuvio. 

Veljestä kasvoi silti fiksu ja älykäs ihminen. Äidistä ei niinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhin ja nuorin ovat ekstrovertteja ja suosittuja, keskimmäinen introvertti ja varovaisempi. Tuntuu mahdottomalta sovittaa yhteen. Riidoissa taas menee niin, että kaksi muuta eivät enää edes muista mistä on pari päivää sitten riidelty, kun kolmas on edelleen loukkaantunut kuukautta myöhemmin eikä toisilla riitä kärsivällisyys palata asiaan. 

Siis onko riitely sellaista, että nämä ekstrovertit ovat samalla puolella riidellessäkin. Ei ihme, että introvertti muistaa kauemmin. Kaiken kaikkiaan tosi kurja tilanne. Sisarusten kannattaisi pitää yhtä. 

No ei aina, mutta usein menee niin että vanhin ja keskimmäinen riitelevät ja useimmiten nuorin on vanhimman kanssa samaa mieltä. Tai jos nuorin ja keskimmäinen riitelevät, niin vanhin on useammin nuorimman puolella. 

Luonteensa ovat yhtenäisemmät, niin siksi varmaan, en usko että kiusallaan haluavat liittoutua.

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheessä on aina vanhempi painottanut ja kannustanut, että sisarukset pitävät yhtä. Tämä on juurtunut hyvin, koska vaikka en olekaan niin läheinen kaikkien kanssa, silti tietää että aina voi apua ja tukea pyytää mitä ikinä tuleekaan. Koskaan ei ole ollut suurempia riitoja, vaikka erimielisyyksiä on ollut. Eli voisin sanoa että kasvatuksella on iso painoarvo. 

Olen painottanut tätä myös, kyllästymiseen asti, ilman apua. Ehkä teillä luonne-erot eivät olleet niin suuria? Jos teillä toimi jokin niin hyvä, mutta jos sama ei toimi meillä, miksi se tekee minusta huonon kasvattajan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhin ja nuorin ovat ekstrovertteja ja suosittuja, keskimmäinen introvertti ja varovaisempi. Tuntuu mahdottomalta sovittaa yhteen. Riidoissa taas menee niin, että kaksi muuta eivät enää edes muista mistä on pari päivää sitten riidelty, kun kolmas on edelleen loukkaantunut kuukautta myöhemmin eikä toisilla riitä kärsivällisyys palata asiaan. 

Siis onko riitely sellaista, että nämä ekstrovertit ovat samalla puolella riidellessäkin. Ei ihme, että introvertti muistaa kauemmin. Kaiken kaikkiaan tosi kurja tilanne. Sisarusten kannattaisi pitää yhtä. 

Miksi oikeastaan pitäisi? Sisarukset voivat varsinkin aikuisina olla arvoiltaan hyvin erilaisia, luonne-erot käy toki ilmi jo lapsena. Eihän missään muussakaan tilanteessa pakoteta ihmisiä pitämään yhtä, jos arvot, kiinnostuksen kohteet ym. ei yhtään kohtaa. Toki sisaruksiinkin kannattaa pitää keskusteluvälit. Silloin on miellyttävämpää, kun vääjäämättä kohtaa perhejuhlissa, sukujuhlissa tms., mutta ei sisaruksen kanssa tarvitse olla ystävä, jos se tuntuu mahdottomalta. 

Helposti niin käy, varsinkin jos kaksi heistä on lähes samanikäisiä .

Sisaruksiani saa pakottaa leikkimään keskenään. Opetetaan siihen että pidetään yhtä ja pidetään toistensa puolia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esikoinen oli se odotettu ja kaivattu. Tyttö. Se osaava esikoinen, joka teki parista perheen.  Piti saada myös poika. Tulikin toinen tyttö, aivan turhake. Minä. Viimein tuli poika, kuopusprinssi. 

Näin meillä. 

Eikä loppujen lopuksi sen prinssinkään asema kovin erilainen ole. Onhan siellä kaksi siskoa, jotka voivat kahdehtia veljeään. Vanhin tytär on kuitenkin aina se paras, loput jotain vahinkoja tai muuten viallisia. Vaikka siten, että olisivat lapsina tarvinneet muutakin huomiota, kuin sen, mitä nyt siltä vanhimmalta sattui yli jäämään. 

Hah, no ei todellakaan ole vanhin aina se "paras". Itse olin se paskin, nuoremmat sisarukset kultalapsia. 

Voi se olla noinkin. Perheet ja tilanteet on erilaisia, eikä niistä voi ihan tällä tasolla ja otannalla tehdä mitään yleispäteviä sääntöjä. Mutta, oletko antanut itse itsellesi tuon arvosanan, vai keneltä sen sait? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo asetelma on luultavasti myös heijaste siitä miten vanhemmat ovat kohdelleet lapsia eri tavalla

Olen yrittänyt parhaani. En keksi miten olisin kohdellut eri tavalla, paitsi tietysti jokaista lasta luonteeseensa sopivalla tavalla.

Sinun pitää lypsää tieto niiltä lapsilta. On myös inhimillistä kohdella lapsia eri tavalla, joku heistä muistuttaa eniten sinua, toista et koskaan oikein ymmärtänyt jne. Nämä ovat vaikeita juttuja.

Olen saanut nyhdettyä että keskimmäisellä on riittämätön olo. Siskonsa ovat molemmat tosi lahjakkaita, kun keskimmäinen ei ole vielä löytänyt omaa juttuaan. Tietysti olen ollut ylpeä ja kehunut kahta muuta menestyksestään, ja ollut siitä innostunut, mutta keskimmäinen on ottanut sen niin, että hän ei

Onko keskimmäinen taipuvainen uhriutumiseen ja draamaan vai onko enemmänkin liian kiltti ja näkymätön? Mikä on kahden muun näkemys?

"Onko keskimmäinen taipuvainen uhriutumiseen ja draamaan vai onko enemmänkin liian kiltti ja näkymätön? Mikä on kahden muun näkemys?"

Ei ole mikään draamakuningatar, vaan ennemminkin vain herkkä loukkaantumaan. Kokee, että häntä ei kohdella samoin, siis että ei kuunnella yhtä paljon, tai hänen mielipiteitä vähätellään. Kahden muun näkemys on kärjistetysti, että keskimmäinen on heille kateellinen, eivätkä he haluaisi että niin on, mutta eivät tiedä mitä tehdä.

Esim vaikka ihan tavallisessa keskustelussa kaksi muuta puhuvat enemmän, koska ovat puheliaampia/sanavalmiimpia kun taas keskimmäinen tarvitsee pidemmän miettimisajan, joten jää vähän altavastaajaksi siinä ja sitten kun sitä jatkuu niin hän hermostuu, kokee etteivät kaksi muuta anna tilaa osallistua. Kun sitten puhutaan ihmisten erilaisuudesta jne, niin kaksi muuta hetken yrittävät, mutta lopulta aina temperamentti ottaa vallan ja unohtuu keskimmäisen eri tyylin huomioiminen.

Vierailija kirjoitti:

"Onko keskimmäinen taipuvainen uhriutumiseen ja draamaan vai onko enemmänkin liian kiltti ja näkymätön? Mikä on kahden muun näkemys?"

Ei ole mikään draamakuningatar, vaan ennemminkin vain herkkä loukkaantumaan. Kokee, että häntä ei kohdella samoin, siis että ei kuunnella yhtä paljon, tai hänen mielipiteitä vähätellään. Kahden muun näkemys on kärjistetysti, että keskimmäinen on heille kateellinen, eivätkä he haluaisi että niin on, mutta eivät tiedä mitä tehdä.

Esim vaikka ihan tavallisessa keskustelussa kaksi muuta puhuvat enemmän, koska ovat puheliaampia/sanavalmiimpia kun taas keskimmäinen tarvitsee pidemmän miettimisajan, joten jää vähän altavastaajaksi siinä ja sitten kun sitä jatkuu niin hän hermostuu, kokee etteivät kaksi muuta anna tilaa osallistua. Kun sitten puhutaan ihmisten erilaisuudesta jne, niin kaksi muuta hetken yrittävät, mutta lopulta aina temperamentti ottaa vallan ja unohtuu keskimmäisen eri tyylin

Tässä on nyt ihan selkeät temperamentti erot, jotka aiheuttavat kitkaa. Paras olisi jos keskimmäinen löytäisi jotain samanhenkistä seuraa, niin syntyisi itsevarmuutta ja löytäisi oman paikkansa. Et voi muuttaa kahden muun tapaa kommunikoida kuten et voi myöskään keskimmäistä pakottaa olemaan puheliaampi. Voit ainoastaan koittaa estää riitatilanteita syntymästä ja käskeä heitä kohtelemaan toisiaan kunnioittavasti.