Lue keskustelun säännöt.
Luetko runoja?
01.11.2025 |
Onko mitään uusia runoilijoita? Suomesta ennenkaikkea.
Kommentit (37)
En. Olipa jyrkästi sanottu, mutta siis enpä juurikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luen, mutta yrityksestä huolimatta en vain jotenkin pidä niistä. Harrastan lukemista ja luen muuten melkein kaikkea, mutta runot ja näytelmät ovat vain jotenkin nääh.
Eri runoilijat kirjoittaa niin erilaisia runoja että se on eri runoilijoissa kuin vertaisi keramiikkaa elokuviin tai sillejä täytekakkuun. Vaikka tykkään nykyrunoudesta, on sellaisia runoilijoita, jotka ei iske ja tekevät samaa kirjasta toiseen enkå ymmärrä miksi niistä pidetään. Sitten on tosi paljon sellaisia, ettet yhtään tiedä mitä sieltä tulee missäkin kirjassa tai tekevät tosi eri tyylisiä ja aina välillä tuntuu että tuo osaakin just sanoa mitä itekin kokee muttei osaa sanoa ja lisää tätä.
Luen uutta ja vanhaa Lukemalla löytyvät omat suosikit.
Luen hyvin paljon, mutta en ole koskaan päässyt runouteen sisälle. Ihan harmittaa, mutta en vaan saa runoudesta mitään irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luen hyvin paljon, mutta en ole koskaan päässyt runouteen sisälle. Ihan harmittaa, mutta en vaan saa runoudesta mitään irti.
Minusta juuri sen sisälle pääseminen on se ihanuus. Runot ovat kuin maalaus minkä jokainen kokee omasta vinkkelistä. Kun luen saman runon vuodenpäästä niin siihen tulee eri ulottuvuuksia ja ja taas se on ihanaa. Kaikista tunteikkaamman kirjoittajan runot ovat niin sielukkaita että niistä sujuvasti nauttii.
Luen runoja ja pidän vanhemmasta runoudesta. Tässä runo, joka on ollut tänään mielessäni:
Oksien kärjissä valopisarat.
Olet kaunis, marraskuu.
- Lassi Nummi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syöttinä veteen
kuvasi eteen
valuu hopea
polttava, nopea
Näetkö ne kaksi
tulista kalaa.
Silmäsi syttyvät.
Vedessä palaa.
Mirkka Rekola
Luen, paljon, mutta enimmäkseen vanhempia runoja, ajanjaksolta n. 1870-1970. Kotimaisia runoja luen. Olen aikoinani tutustunut aika laajasti runoihin eri maista, mutta ihan puolueettomasti pidän eniten suomalaisista.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith kirjoitti:
Luen, paljon, mutta enimmäkseen vanhempia runoja, ajanjaksolta n. 1870-1970. Kotimaisia runoja luen. Olen aikoinani tutustunut aika laajasti runoihin eri maista, mutta ihan puolueettomasti pidän eniten suomalaisista.
Sama minulla, pidän eniten suomalaisista runoista. Jotenkin koskettavat omaa sielunmaisemaa enemmän, etenkin luontoaiheiset runot.
Joskus tuli luettua mutta nyt on jäänyt kyllä kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän vanhemmista suomalaisista runoista, esim. Aale Tynnistä.
Pidän vanhoista runoista. Mitallisissa runoissa tekijän täytyy yrittää sovittaa sanottavansa tiettyihin rytmiä ja soinnutusta koskeviin ihanteisiin. Tämä on vaikeaa, ja suuri osa tunnettujenkin runoilijoiden runoista on kankeaa ja elotonta, mutta silloin kun vanha runous onnistuu se on jotain, mihin nykyrunous ei koskaan yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luen joskin vuosien ajan vähemmän kuin joskus aikanaan. Löysin kesällä kirpparilta teoksen Runon vuodenajat vuodelta 1988 (toimittanut Hannu Mäkelä). Monta koskettavaa runoa on tullut nyt luettua. Herättävät muistoja.
Uusista runoilijoista Kiira Korpi.
Luin nuorempana haiku- ja tankarunoja.
Faith kirjoitti:
Luen, paljon, mutta enimmäkseen vanhempia runoja, ajanjaksolta n. 1870-1970. Kotimaisia runoja luen. Olen aikoinani tutustunut aika laajasti runoihin eri maista, mutta ihan puolueettomasti pidän eniten suomalaisista.
Oletko tutustunut suomalaiseen loitsuntaan? Siinä on mielenkiintoinen runosuuntaus.
Instassa on monia runotilejä. Siellä on tosi hyviäkin seassa
Ja nimenomaan tosi paljon suomalaisia. T.edellinen
Luen! Runous on ihan parasta! Etenkin nykyrunous. Se on niin outoa mutta jotenkin kiinnostavaa. Vähän kuin TikTok.