Päällimmäiset muistikuvasi ysäristä?
Mulla varmaan Jyrki, tuttikorut ja Estonian uppoaminen.
Kommentit (48)
Ihana lapsuus, vaikka oltiinkin vähävaraisia. Kaipaan samaan aikaan takaisin, kaikki oli jotenkin yksinkertaista, mutta kaunista.
Ai, että mä nautin, kun lainarahoilla leuhkineet jupit saivat turpiinsa, kun kupla puhkesi.
Vaikka köyhiä oltiin, niin onnellinen perhe muuten. Ruuastakin oli pulaa. Zetat luulee, että vain kalliit harrastukset ja monipuolinen ruoka tekee onnelliseksi tai hyviksi vanhemmiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liivit. Traumatosoiduin niistä, ne oli niin rumia. Niitä oli joka lähtöön, oli kukallista, raidallista, ribbiä, neuletta, nahkaa, name it. Kaikki yhtä kamalia.
Mihin ihmeen mopojengiin oikein kuuluit?
En kuulunut :D kaikilla vaan oli liivejä. Muistan että virkkasin yhden kukkasista. Liituraitaa pidin joskus yökerhossa ilman paitaa. Se oli hieno.
Aloitin vauva-palstailun, modeemit vinkuivat
Lellipennuilla oli tuttikorut ym.
Suosikkilehti ja julisteet, Music tv näytti pelkkiä musiikkivideoita, tuttikorut.
Käytiin äidin kanssa marjassa ja sienessä. :)
Joka paikassa jankutettikn lamasta. Itse en sitä ollenkaan huomannut ja jankutus harmitti.
Opiskelin tuolloin ja vanhemmat valtiolla töissä.
Sen sijaan 1900-luvun alkupuolella olleessa lamassa isoäitini isä menetti takaajana kaiken. Hänellä oli useita taloja Tampereen keskustassa. Opin, että ei kannata alkaa takaajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Joka paikassa jankutettikn lamasta. Itse en sitä ollenkaan huomannut ja jankutus harmitti.
Opiskelin tuolloin ja vanhemmat valtiolla töissä.
Sen sijaan 1900-luvun alkupuolella olleessa lamassa isoäitini isä menetti takaajana kaiken. Hänellä oli useita taloja Tampereen keskustassa. Opin, että ei kannata alkaa takaajaksi.
No tuo vanhemmat valtiolla töissä oli kyllä se mikä teidät pelasti.
90-luvulla tosiaan Moni menetti kaiken. Tuhkatkin vietiin pesästä.
Vierailija kirjoitti:
Yrityksiä meni nurin. Valtava osa yksityispuolen työpaikoista vaan katosi. Työttömyys. Lapsiperheiden köyhyys.
Kauheat velat ja korot iskivät. Monen lapsuus oli yhtä kaurapuuroa. Ihan hirveitä ihmiskohtaloita noiden yritysten nurinmenojen takia.
Opin oll takaamatta koskaan kellekkään mitään. Niin hurjia juttuja kuuli miten jonkun serkun velat kaatui omalle kontolle. Huh.
Harmaata oli, köyhyyttä ja puutetta. Sitten 90-luvun loppua kohti meno vähän parani. 2008 tuli sitten taas laman tynkää. Ja noistahan ei Suomi ole vieläkään toipunut.
1980-luku oli se ainoa kunnon nousuaika.
Vierailija kirjoitti:
Neonväriset vaatteet
Ne oli kasarilla, ei ysärillä
Ainakaan kukaan ei jankuttanut mistään rasismista. Nokiaklusterin menestys loi hyvinvointia Suomeen. Lamasta toivuttiin nopeasti. Laman aikana yrittäjiä kohdeltiin kyllä törkeästi, pankkeja suojeltiin.
Topless tarjoilijat ja jopa topless parturit... ihan kauheeta naisten alistamista. Lama. Työttömyyskortistoon suoraan tutkinnon suorituksen ja valmistumisen jälkeen. Kylppärin nurkassa pulputti kotiolutsaavi. Kaikenlainen köyhäily ja rahan säästäminen.
Opiskellessa 90-luvulla monet opistot ja koulut olivat rahan puutteessa koska valtio leikkasi. Koulut taas haki niitä rahoja opiskelijoilta. Piti maksaa kaiken maailman ylimääräistä maksua.
Rehtori kiristi opiskelijoita sillä että jos ette maksa niin koulu on kiinni viikonloppuisin, illat ym. Ennen sai jatkaa töitä noina aikoina koululla (mm tietokoneita oli vain koululla, ei kellään kotona).
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan kukaan ei jankuttanut mistään rasismista. Nokiaklusterin menestys loi hyvinvointia Suomeen. Lamasta toivuttiin nopeasti. Laman aikana yrittäjiä kohdeltiin kyllä törkeästi, pankkeja suojeltiin.
Rasismi oli silloin normaalia, ei tarvinnut asiasta keskustella.
Kadulla sai turpiin jo jos oli vääränlaiset hiukset, mitäs sitten kun oli vääränvärinen.
Lama-ajan lapset ovat omineet tuon tehtäväkirjojen kumittamisen yms itselleen osoitukseksi omasta ns. niukasta lapsuudestaan (vrt sota-ajan lapset). Me teimme jo 80-luvun alussa samaa, eikä mistään lamasta ollut tietoakaan. Joskus järjestely oli tehty niinkin, että tehtäväkirjojen vastausriveille ei saanut kirjoittaa mitään, vaan vastauksen kirjoitettiin erilliseen vihkoon niin, että seuraava ikäluokka sai puhtaan kirjan itselleen.