SYKSYN TOIVEET ja vko 16

Raudasta: Mä olen syönyt sitä lähes alkuraskaudesta alkaen, kun usein ollut ongelmia hb:n kanssa. Viime aikoina on väsyttänyt kovasti, joten aloitin päivittäisen raudan napsimisen, tuntui kyllä auttavan ja hb oli neuvolassa 133.



Oma, iso, masu: Neuvolassa kävin siis ke, kaikki hyvin, Masumies jytäsi hurjasti sydänääniä kuunnellessa ja liikkui koko ajan alta pois. Kohdunkaulan tilanne oli hyvä, kaikki ok, oli samalla lääkärintarkastus nimittäin (hieman myöhässä kyllä, mutta väliäkös tuon). Terkka ihasteli kovasti sitä, että etuseinämäistukasta huolimatta tuntuu jo liikkeet hyvin ja ihasteli mun pallovatsaa myös, luultavasti istukka " työntää" mahaa vähän normaalia enemmän ulospäin. Mitattiin huvikseen sf-mitta, vaikka viikkoja oli 18+1. Tulos 19 cm eli sen verran, mitä keskimäärin kuukautta myöhemmin, rv 22... No, pallomaha mikä pallomaha.



Tuutis kera Masumiehen rv 18+3

Tervehdys, syystoiveiset.

Enpä ole ehtinyt pahemmin palstailla viime aikoina, pääsiäisestä eteenpäin kaiken vapaa-ajan vei koulutyöt, jotka nyt alkavat olla onnellisesti takana. Perjantaina oli päättötyön seminaari, ja siihen loppui mun Porissa juokseminen. Vielä on muutama kirjallinen tehtävä tehtävänä, kun en mene toukokuun lähiopetustunneille. Epistä, aiemmin piti korvata vain seminaaripoissaolot, nyt pitää korvata sitten jo lähiopetustunnitkin. =/ Sanoin vielä etten jaksa matkustaa enää 140km sivu kahtena päivänä ja istua 8 tuntia paikallaan tämän mahan kanssa kun nytkin teki tiukkaa ja iskias ei tykännyt tippaakaan. Opettaja vastasi tähän että ¿ymmärrän, että keväisin opiskelu voi tuntua raskaalle¿. No justiin, siitähän olikin kyse!! *mrh*



Mitäs teille..

VÄSTIS kyseli vauvalle tehtyjä hankintoja.. No meillä on iso nippu vaatteita, eniten kokoa 56 cm, en ole 50cm ostanut kuin ihan vissiin pari, tyyliin paidan ja potkarit. Mä olen ite ollut 54 cm syntyessäni, joten en jaksa uskoa että meille alle 50 cm tirriäinen tulisi. Mutta saahan niitä sit jos näin käy. =) Sitterin ostin kaverilta, vaunut ostin toiselta kaverilta. Tärkeimmistä hankinnoista puuttuu sänky ja turvakaukalo. Hoitopöydästä on kaverin kanssa kaupat sovittu, mutta ei ole vielä vaihdettu rahaa ja tuotetta. ;)

Että kaikki alkaa olla aika kohdallaan. Toisaalta, ei näitä viikkojakaan enää ihan turhaksi saakka ole jäljellä..



Raudasta.. Mä en ole yhtään rautatablettia joutunut syömään, mistä olen äärest onnellinen. Mulle kun ei rautatabletit sovi. Se mikä parhaiten sopii laittaa mahan ihan kovalle ja sit tulee sellaisia kaninpipanoita. Loput merkit tekee ihan järjetöntä vesiripulia. Mulla oli lähtöHB 137, sen jälkeen seuraavaks mittasin töissä oli 140. Nyt ei oo katottu vähään aikaan, mutta huomenna on neuvola ja ajattelin kysäistä että voiskos sen mitata, on meinaan alkanut vähän väsyttää. Mut voi johtua kyllä jo tästä olotilastakin.



Tänään aamulla olen ekaa kertaa kans huolestunut tulevasta kesästä ja helteistä. Oli meinaan ihan järjettömän kuuma täällä kämpässä, vaikka kaikki ikkunat on auki ja ovi partsille ja vielä parvekelasitkin auki. *hiki!!!*



Naksulle kuuluu hyvää, aamukahvin jälkeinen kofeiinimyrsky on parhaimmillaan tällä hetkellä masussa. Tosi vallaton liikkumaan tämä kaveri. Mielenkiintoista huomenna kuulla terkalta missä asennossa sen mielestä Naksu on, viimeksihän sen kolarin jälkeen ultrassa Naksu majaili perspuoli alaspäin. Musta kun tuntuu ettei se ois kääntynyt sen jälkeen.

Vointi on muuten ihan ok, masu on vaan jo aikastas iso ja kävelylenkit on aika puuskuttamista. Hengästyy ihan eri lailla kun ennen. Raskausarpia on tullut muutama, mutta niihin olin kyllä varautunutkin. Tylsiä ne silti on.



Voikaahan paksusti, ystävät kalliit.



Jushka ja Naksu 29+3

Torstaina paukkuu sit viikoille toivottavasti viimeinen uusi etunumero ; )

Heh, pakko oli tulla pikaisesti kommentoimaan tuota Jushkan viimeistä lausetta..Kannattaa ehkä kuitenkin henkisesti varautua siihen, että vauva saattaa viihtyä masussa eräpäivää pidempään, itsellä ainakin nuo la:n jälkeiset 8 päivää oli henkisesti jostain syystä kaikken raskaimmat, VAIKKA olin koko ajan ollutkin sitä mieltä, että la:n yli mennään kun en ollut supistuksen supistusta tuntenutkaan. Silti siihen ei jotenkin osannut varautua. En nyt halua siis mitenkään paremmin tietävänä neuvoa ketään, mutta itse ainakin yllätyin todella siitä, miten rankka henkisesti tuo viimeinen viikko oli.. ja fyysisesti voin tosi hyvin, pääkoppa ei vaan tahtonut kestää ja itkeä pillitin miehelle joka ilta hänen töistä tullessaan, että ei tämä meidän vauva synny koskaan. Nyt kuulostaa lapselliselta ja naurettavalta, mutta silloin oli totisinta totta. Toivottavasti nyt tokan kanssa osaan ottaa rennommin, uskon edelleen, että yli mennään ja niin sanoivat ultratessa sairaalassakin, että joillakin vaan elimistö kantaa pidempään kuin toisilla..



Jondeliini ja pikkuinen 21+2

Meillä esikon synnytys käynnistyi rv 40+5, mutta mies oli jo lähes hysterian partaalla heti 40+1, että kyllä sen jo pitäisi syntyä. Meinas mennä hermot ukon kanssa! Itse oon ollut lähes 2 vkoa myöhässä, joten en edes kuvitellut, että meidän lapsi syntyis laskettuna aikana. Mies oli huolissaan, että kuinka iso poika mahtaa olla ja onko kaikki ihan hyvin, kun yliajalle menee ja miten mä voin sen synnyttää, jos se on tosi iso. Sitten se vielä kehtasi vihjailla, että jos liikkuisin enemmän, niin varmaan syntyisi... Huusin sille yks aamu naama punasena, että jos saa**na tunnin lenkki joka päivä koirien kanssa ei riitä, jos se siitä on kiinni, niin mun puolesta vauva saa olla mahassa vaikka teini-ikään. Ulkoilu oli silloin vielä yhtä tuskaa, kun vauva painoi kipeesti ja vatsalihakset meni aina ihan kramppiin ja supistuksiakin tuli. Argh, vieläkin alkaa sapettaa, kun muistelee ukon tahdittomuutta. Toivottavasti tajuaa pitää suunsa kiinni tämän tokan suhteen. ;)