Tapailumies kertoi olleensa väitöstilaisuutta kuuntelemassa ja kehui että osasi tehdä siellä tiukan kysymyksen väittelijälle
Kuulemma yleisössä kukaan muu ei keksinyt kysymyksiä.
Juu, ei jatkoon.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaväittelijä kysyy kysymykset, ei yleisö.
Kyllä yleisö saa kysyä väitöksen jälkeen kysymyksiä. Siihen jopa rohkaistaan. T. Väitellyt filosofian tohtori
Et ole.
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, kun väitöstilaisuudessa ei tee kysymyksiä väittelijälle kuin vastaväittelijä. Se on hiljaisesti sovittu tapa, ja tietäisit tämän, jos oikeasti tuntisit akateemista maailmaa. Lopeta akateemisen ja naisen larppaaminen.
Jos osaisit lukea, olisit huomannut että ap nimenomaan piti miehen tekoa huonona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaväittelijä kysyy kysymykset, ei yleisö.
Kyllä yleisö saa kysyä väitöksen jälkeen kysymyksiä. Siihen jopa rohkaistaan. T. Väitellyt filosofian tohtori
Yleensä se kohta, jossa yleisöä kehotetaan pyytämäänpuheenvuoroa kustokselta, jos heilä on jotain muistuttaista väitöskirjasta, on sitä harvinaista tilaisuutta varten, että vastaväittäjä on jättänyt huomioimatta jonkun fataalin ongelman väitöskirjasssa, ja yleisön joukossa on joku vastaväittäjää parempi asiantuntija joka kokee tarpeelliseksi tuoda sen mokan esiin. Ne eivät siis ole tavanomaisia Q&A kysymyksiä tai keskustelua väitöskirjasta, vaan systeemiin rakennettu tarkastuspiste, jonka tarkoitus on estää iso ja selvä tieteellinen moka (eli virheellisen väitöskirjan hyväksyminen) syntymästä.
No joo, joillain tieteenaloilla on muodostunut käytännöksi, että keskustelua käydään, mutta kyllä se todella harvinaista on. Lähinnä sitä käydään silloin kun väitös on jostain yeisesti kiinnostavasta aiheesta josta monilla on omia muistoja ja kokemusta ja yleisössä siis on paljon sellaista väkeä, joka ei tunne väitöskäytäntöjä eikä tuon Pyytäkää puheenvuoroa, koehotuksen todellist tarkoitusta. (TÄmmöisiä on esim vanhoja opettajia kiiinnostavat kasvatuksen historian aiheet ja takavuosina esim lottien historia oli tällaista - nyt lotat alkavat olla poistuneet yleisöistä)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaväittelijä kysyy kysymykset, ei yleisö.
Lopussa yleisöä pyydetään esittämään kysymyksiä jos niitä on. Vakiokäytäntö, poju.
Ja kaikki yliopiston käyneet tietää että on erittäin epäkohteliasta kysyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaväittelijä kysyy kysymykset, ei yleisö.
No siinähän se mokasi. Etikettiin kuuluu että yleisö ei kysy. Mies oli tollo.
Ei kuulu. Nykyaikaisessa väitöksessä yleisö saa esittää kysymyksiä.
Varmaan sitten jossain Lapin yliopistossa? Muualla ei todellakaan kysytä.
Vierailija kirjoitti:
"Väittelijä kääntyy yleisön puoleen, ja kehottaa niitä läsnäolijoita. (ns. ylimääräisiä vastaväittäjiä), joilla on jotakin muistuttamista väitöskirjaa kohtaan, pyytämään puheenvuoron kustokselta. Kehotus tapahtuu sanoin: "Tämän jälkeen kehotan niitä arvoisia läsnäolijoita, joilla on jotakin muistuttamista väitöskirjani johdosta, pyytämään puheenvuoron kustokselta." Tämän jälkeen väittelijä istuutuu."
AIvan. Ja kuten tässä sanotaan, kyseessä on MUISTUTUS väitöskirjan johtosta, ei mikäään varsinainen yleisökysymys. Ja kun tätä puheenvuoroa käyttää, käyttäjän on syytä ymmärtää, että hän ei saeta"tiukkaan tilanteeseen" vain väittelijää, vaan myös vastaväittäjän, koska yleisökysymyksen esittäjä samalla antaa ymmärtää, että vastaväittäjä ei ole hoitanut hommaansa kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaväittelijä kysyy kysymykset, ei yleisö.
No siinähän se mokasi. Etikettiin kuuluu että yleisö ei kysy. Mies oli tollo.
Ei kuulu. Nykyaikaisessa väitöksessä yleisö saa esittää kysymyksiä.
Lupa kysyä on yhtä muodollinen kuin jenkkiläisessä vihkikaavassa kysyä onko jollain jotain avioliittoa vastaan.
Juuri näin.
Ymmärtääkseni joillain aloilla edelleenkin yleisö saa esittää kysymyksiä, eikä sitä pidetä ihmeellisenä. Joskus lehdissä oli juttu väitöksestä, jossa väittelijä ja yleisön jäsen ajauiuivat liki sanaharkkaan näkemyserojensa vuoksi.
Toisilla aloilla kuten esimerkiksi omallani yleisö pitää suunsa supussa eikä todellakaan kysy mitään. En muista annetaanko heille edes mahdolisuutta mutta vaikka annettaisiin, oletus on ettei kukaan esitä kysymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, kun väitöstilaisuudessa ei tee kysymyksiä väittelijälle kuin vastaväittelijä. Se on hiljaisesti sovittu tapa, ja tietäisit tämän, jos oikeasti tuntisit akateemista maailmaa. Lopeta akateemisen ja naisen larppaaminen.
Lue aloitus huolellisemmin ennen kuin tulet pätemään.
Vierailija kirjoitti:
Eikös väitöstilaisuus ole pelkkää akateemista teatteria? Oikeasti työ on jo hyväksytty.
Miten kävi Törhöselle, vaikka legenda Esa Saarinen olisi väitöksensä hyväksynyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaväittelijä kysyy kysymykset, ei yleisö.
No siinähän se mokasi. Etikettiin kuuluu että yleisö ei kysy. Mies oli tollo.
Ei kuulu. Nykyaikaisessa väitöksessä yleisö saa esittää kysymyksiä.
Lupa kysyä on yhtä muodollinen kuin jenkkiläisessä vihkikaavassa kysyä onko jollain jotain avioliittoa vastaan.
Juuri näin.
Siksi se onkin junttia kysyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaväittelijä kysyy kysymykset, ei yleisö.
Lopussa yleisöä pyydetään esittämään kysymyksiä jos niitä on. Vakiokäytäntö, poju.
Näin on. Mutta kirjoittamaton sääntö on jättää nämä ylimääräiset vastaväiteet tekemättä. Kysyjähän pitää kutsua illan karonkkaankin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaväittelijä kysyy kysymykset, ei yleisö.
Lopussa yleisöä pyydetään esittämään kysymyksiä jos niitä on. Vakiokäytäntö, poju.
Ja kaikki yliopiston käyneet tietää että on erittäin epäkohteliasta kysyä.
Tiesin tämän ihan amispohjalta. Tiesin jo ennen kuin tarkistin etiketin ennen perheenjäsenen väitöstilaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vastaväittelijä kysyy kysymykset, ei yleisö.
Myös yleisö saa kysyä.
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, kun väitöstilaisuudessa ei tee kysymyksiä väittelijälle kuin vastaväittelijä. Se on hiljaisesti sovittu tapa, ja tietäisit tämän, jos oikeasti tuntisit akateemista maailmaa. Lopeta akateemisen ja naisen larppaaminen.
Mutta kun näillä hiljaisilla sopimuksilla tai kirjoittamattomilla säännöillä ei ole mitään merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaväittelijä kysyy kysymykset, ei yleisö.
Myös yleisö saa kysyä.
Se kehotus on muodollisuus. Saahan sitä vaikka pieraista tai röyhtäistä, mutta kannattaako se?
Vierailija kirjoitti:
Muistelen että kysymyksiä saisi tehdä myös jälkikäteen, olikohan 14 vrk ajan. Ihan varma en tästä käytännöstä ole. Kysymyksiä en ole kuitenkaan tehnyt, mutta olen lukenut läpi kaikkien sukulaisteni väitöskirjat sekä opinnäytetyöt. Eri asia on sitten olenko ymmärtänyt niistä mitään.
Luin minäkin. Alleviivasin kohtia ja pyysin häntä analyyttisesti selittämään miksi asia on noin eikä näin. Halusin haastaa heidät älyllisesti. Eivät pystyneet ja tämän jälkeen kaikki vieraat ihailivat minua. Kävelin vieraiden seassa keräämässä hyväksyviä katseita. Hän on joka osaa ja tämä vastavalmistunut on vasta noviisi. Olin onnellinen
"Väittelijä kääntyy yleisön puoleen, ja kehottaa niitä läsnäolijoita. (ns. ylimääräisiä vastaväittäjiä), joilla on jotakin muistuttamista väitöskirjaa kohtaan, pyytämään puheenvuoron kustokselta. Kehotus tapahtuu sanoin: "Tämän jälkeen kehotan niitä arvoisia läsnäolijoita, joilla on jotakin muistuttamista väitöskirjani johdosta, pyytämään puheenvuoron kustokselta." Tämän jälkeen väittelijä istuutuu."