Lue keskustelun säännöt.
Onko parisuhde sen arvoista, että sen mukana puolison suku tulee elämääsi?
29.10.2025 |
Harva kai on olematta missään tekemisissä puolison suvun kanssa. Tulee appivanhempia, kälyjä, lankoja ym henkilöitä, joiden kanssa sitten istut joulut ja juhannukset samassa tilassa. Niinkö haluat elää ihan oikeasti? Ja pyydän vastauksia nyt heiltä, jotka ovat puolison suvun kanssa tekemisissä.
Kommentit (28)
Tämä on ollut ikuisuuskysymys itselleni. Olen todella kipuillut asian kanssa. Ihana mies, mutta hänellä ei ole ihana perhe! Anoppi on herttainen, mutta appi ei ja kaikki heidän lapsensa yhtä lukuun ottamatta on kuin appi, pelkästään mieheni on tullut äitiinsä. Appi on äreä, vaikea luonne ja samaa sarjaa on kälyt ja langot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Edes oma sukusi ei ole aikasi ja huomiosi arvoinen. Elä elämääsi itsellesi ja jumalalle
No omalla vaimolla todella mahtava suku. Anoppi on kaikkien anoppivitsien vastakohta. Todella mukava ja kiltti ihminen joka on ottanut minut sukuun paremmin kuin hyvin. Samoin vaimon sisarukset mukavia ja niiden kanssa on tullut ihan aidosti ystävystyttyä.
Oma suku kun on ollut aika pieni ja hajanainen niin tosi mukava kun on yksi suku joka tapaa paljon ja viihtyy oikeasti yhdessä.
Ei suku ole aina joku kokoelma hankalia ja outoja ihmisiä vaan kyllä se voi koostua ihan tavallisista, fiksuista ja mukavista ihmisistä.
Saman ongelman kanssa paininut itsekin. Miehen perhe aivan sietämätöntä porukkaa yhtä sisarusta lukuun ottamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun ekassa avioliitossa miehen suku oli sukurakasta. Olihan se raskasta. Ei appivanhemmissa mitään vikaa ollut, mutta en olisi halunnut nähdä heitä joka viikko. Saatika muu suku, jota ei edes oikein tuntenut.
Nykyisessä avioliitossani mies on kaikkea muuta kuin sukurakas. Äitiään käy joskus katsomatta, eikä minun ole edes pakko lähteö mukaan. On se elämä hiin paljon helpompaa.
Kieltämättä haastavaa oli. Appiukko on nyt kuollut ja anoppi vaikeasti dementoituneena laitoshoidossa, joten se osa elämästäni on ohi. Tunnen helpotusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen että miten suurimmalla osalla ihmisistä tuntuukin aina olevan ihan mahdoton suku. Tuntuu melko erikoiselta että juuri kellekään ei koskaan satu ihan vain normaaleja mukavia ihmisiä sukulaisiksi itselle tai puolisolle.
Hohhoijakkaa. Se on vähän niin kuin välttämätön paha, kun seurustelee toisen ihmisen kanssa - myötäjäisinä tulee sukulaiset ja kaverit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rasittavinta siinä juuri oli että tarvii passata koko miehen suku. Itselläni yksi serkku joka käy kerran vuodessa kylässä ja itse näen enoani jouluna. Tosi harhaisia ystävät kun puhuvat että nyt olet varmaan onnellinen kun sait ison suvun miehen mukana. Ei, en ole. Kun vuosikymmeniä elää omaa elämäänsä vain itseään varten, niin jo se puolison kanssa oman tilan jakaminen on vaikeaa joskus.
Minulla on maailman parhaat appivanhemmat: Appiukko on kuollut ja anoppi asuu 8000 kilometrin päässä. Suosittelen muillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. En halua edes sitä puolisoa elämääni, miksi haluaisin vielä lisää riippakiviä jonkun toisen suvusta.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mennä uskonlahkolaisen kanssa naimisiin, niin pääsee sisäpiiriin.
Sepä vasta hullua menoa olisi !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mennä uskonlahkolaisen kanssa naimisiin, niin pääsee sisäpiiriin.
Ai kannattaa vai? Ateistina?
Ja ei vaan miehen suku . Jokaisella tänne kirjoittavalla on myös narsistiäiti, joka ei välitä aikuisesta lapsestaan tai vaihtoehtoisesti välittää liikaa. Ei joko katso lapsia tai käy synnäriltä riistämässä ne yökylään.
Vierailija kirjoitti:
Rasittavinta siinä juuri oli että tarvii passata koko miehen suku. Itselläni yksi serkku joka käy kerran vuodessa kylässä ja itse näen enoani jouluna. Tosi harhaisia ystävät kun puhuvat että nyt olet varmaan onnellinen kun sait ison suvun miehen mukana. Ei, en ole. Kun vuosikymmeniä elää omaa elämäänsä vain itseään varten, niin jo se puolison kanssa oman tilan jakaminen on vaikeaa joskus.
Vaikka on naimisissa voi asua eri osoitteissa.
Vierailija kirjoitti:
No omalla vaimolla todella mahtava suku. Anoppi on kaikkien anoppivitsien vastakohta. Todella mukava ja kiltti ihminen joka on ottanut minut sukuun paremmin kuin hyvin. Samoin vaimon sisarukset mukavia ja niiden kanssa on tullut ihan aidosti ystävystyttyä.
Oma suku kun on ollut aika pieni ja hajanainen niin tosi mukava kun on yksi suku joka tapaa paljon ja viihtyy oikeasti yhdessä.
Ei suku ole aina joku kokoelma hankalia ja outoja ihmisiä vaan kyllä se voi koostua ihan tavallisista, fiksuista ja mukavista ihmisistä.
Hienoa, minäkin panen anoppiani! Kerrassaan mahtavaa seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on maailman parhaat appivanhemmat: Appiukko on kuollut ja anoppi asuu 8000 kilometrin päässä. Suosittelen muillekin.
Täytyy vielä kertoa omasta äidistäni. Hän on aina ollut kova neuvomaan muita ihmisiä. Arvosteli aikoinaan entisen avovaimoni siivoamista ja ruuanalaittoa sillä seurauksella, ettei avovaimoni päästänyt äitiäni meille enää lainkaan kyläilemään. Samaa linjaa on jatkanut nykyinen vaimoni. Yhteydenpito hoituu ilman mielipahaa vierailemalla äidilläni tai tapaamalla jossain muualla.
Sisareni miestäkin hän on jo neljännesvuosisadan innolla neuvonut. Hän sitten vastaa äidilleni kaikkeen: "Jep, jep" ja jatkaa tavallaan. Edelleen äitini ihmettelee, miksi häneen suhtaudutaan näin.
Jos olisimme normaaleja ihmisiä joilla on työ, perhe, lapset, ees koira, olisimmeko jo seiskalta, kasilta netissä valittamassa yksityissioistamm? Tai yhtään mistään?
Kannattaa mennä uskonlahkolaisen kanssa naimisiin, niin pääsee sisäpiiriin.