Kun lapsi on ikäisiään isompi... (valitusta)

Naisten aivot kutistuvat odotusaikana, eivätkä aina palaudu entiselleen sen jälkeen, koita kestää!!

Sitten kun tähän vielä lisätään se, että hänellä ei koskaan ollut mitenkään vauvamaiset kasvot, ja melko paljon tukkaa JA että hän oppi aika myöhään liikkumaan niin voit arvata sitä ihmettelyn ja päivittelyn määrää!!



No, nyt ei enää niin haitaa, poika täyttää kesällä 4v ja on toki pitkä vieläkin, mutta taidoiltaan kuin ikäisensä eikä samaa päivittelyn määrää enää tule. Pahinta oli juuri ekat vuodet. " Miten sä noin vanhaa imetät ja vielä julkisesti" - poika oli vajaa 6kk ja täysimetyksellä. " Voi, ei noin isolla pojalla enää saa olla tuttia" - poika 10kk. " Voi kuule, nyt sun pitää luovuttaa nuo rattaat jo pikkusiskolle, noin ISO poika voi jo itse kävellä - ikää 1v7kk ja oli oppinut 3kk sitten kävelemään. Ja paras, kun pojan pikkusisko oli syntynyt ja poika siis vajaa 1v8kk niin yks täti meni kyselemään pojalta syväälisiä tuntoja ja analyysejä miltä tuntuu kun on pikkusisko. Sitten tuli meille sanomaan suoraan, että onko pojalla jokin kehitysviivästymä kun ei sano mitään. Kävi ilmi, että täti oli luullut poikaa _ainakin_ kolmevuotiaaksi.



Mutta huumorilla vaan =)

mulla taas ikäistään pienempi viiden vanha poika. Ärsyttää muakin , kun on koko iäkänsä saanut kuulla siitä, että on noin pieni. Ja ihan äiti-ihmiset asialla. PAKKOKO se on verrata kokoja tai taitoja tai niitä haalareita.

Se on oikeasti uskomatonta, mutta totta. Kaikki keskiarvosta poikkeava herättää kummastelua. Olettaisin, että osa kummastelusta on jopa kateutta: pituutta kadehditaan, koska sitä pidetään terveyden merkkinä.... eli ihan samalla lailla saavat kärsiä kummastelusta pienten lasten vanhemmat.



Ikävää, että tuo Lukan äiti kommentoi tuolla tavalla. Itse en sellaista kauaa varmaan jaksaisi kuunnella, alkaisin moista ihmistä vältellä :=(

3 v poika vasta 90cm ja painaa vaivaiset 11 kg, kaikki luulee aina paljon nuoremmaksi

Made in Finland.

Sano koko ajan, että eiköhän X osaa samat asiat sitten kun on Z:n ikäinen.

meillä on sellainen tirriäispoika (nyt kaksivuotiaana 83 cm ja 9,5 kiloa). Poika vielä lähti todella aikaisin liikkeelle ja puhuu ikäisekseen todella paljon. JOka paikassa ihmetellään, että " tuleeko tuo puhe tuosta pienestä pojasta" ja joko se kävelee, onpa pieni. Katsos tuota -- noin pieni poika jo osaa jo juosta... Älä nyt hyvä ihme annan VAUVAN siihen liukumäkeen/kiipeilytelineeseen mennä...



Ja minä selittelen, että se nyt vaan pieni, kyllä se on jo kaksi kohta. " eei voi olla, missä sen tutti on? ei noin pientä saa vielä vieroittaa tutista..."

poika vielä hoikka ja näyttää todella hoikalta kun pitkä. sukulaiset, anoppi etunenässä valittaa että pidän lasta nälässä.

Mulla on pienikokoiset lapset, jotka ovat valtaisia lapsineroja - tehdessään ihan ikätasoisiaan juttuja.



Kun esikoinen oli kahden ja käveli kauppakeskuksessa, vastaantulevat pysähtyivät päivittelemään, miten " noin pieni kävelee noin hyvin" ... Siis kaksivuotias.

ärsyttää, mutta ei enää. Minulle on ihan sama mitä noi mammat tuolla puistoissa miettii tai puhuu : ) onpahan heilläkin jotain elämää ; ))

Silmä on vaan niin tottunut, että tietyn ikäiset lapset on tietyn näköisiä ja kokoisia. :/ Mutta sitten pitäisi vaan skarpata ja muistaa, että kyseessä on vasta pieni lapsi. Ymmärrän kyllä, että äitiä korpeaa, että hänen pikkuiseltaan odotetaan koko ajan liikaa, mutta ei kannata alkaa katkeroitumaan tai tehdä tästä mitään pygmit vs. arjalaisprinsessat -kysymystä. ;) Jaksa vaan muistuttaa, että lapsesi on silti vielä pieni, vaikka näyttääkin isolta.

Tyttömme ovat aika lailla samanpituisia, mutta naapuri kuvittelee varmaan heidän olevan samanikäisiäkin. Viime kesänä jätin päivävaipan pois tytöltämme, naapuri jätti samaan aikaan omaltaan, ja kuulin miten hän leuhki takapihallaan (asumme rivitalossa) jollekin tutulleen, että meidän Neeapa oppi nopeammin kuivaksi kuin noiden Kiia, vaikka otettiin vaipat ihan samaan aikaan pois! Haloo, minun lapseni oli 1½v ja heidän 3v...

Kun olemme menossa puistoon ja mietin otanko rattaat mukaan vai ei, hänkin miettii että ottaisiko. No, minä otan, naapuri ei, ja koko matkan hän elvistelee sillä miten reipas kävelijä heidän " Neea" on ja " Kiia" istuu rattaissa. Unohtaen sen, että tytöillä on 1½v ikäeroa.

Hauskinta tässä on se, että meillä on esikoinen joka on 3v7kk, eli iältään hyvin lähellä naapurin tyttöä. Häneen naapuri ei koskaan vertaa omaa lastaan, vaan aina meidän nuorimmaiseen jonka varmaan jotenkin sitten olettaa olevan samaikäinen kuin heidän nuorimmainen, vaikka todellisuudessa meidän iso poika, jo melkein 2 vuotta vaipattomana ollut ja rattaista ajat sitten luopunut, on samanikäinen kuin heidän nuorimmaisensa.

Onko kellään isokokoista (ikäisekseen) tyttöä? Aina tuntuu, että ne isokokoiset ovat poikia. Meidän tyttö on lähes päivälleen 1-vuotias ja on 84cm pitkä ja painaa 13kg. Kaupassa, leikkipuistossa, joka paikassa päivitellään, kun " noin iso ei vielä kävele" ja " noin iso ei vielä puhu" . Samoin jopa tytön oma mummi vertaa tyttöä taidoissaan 2v 6kk ikäiseen serkkupoikaan (joka on vain ihan vähän meidän tyttöä isompi) ja päivittelee, kun " poika" juoksee ja kokoaa palapelejä ja puhuu pitkiä lauseita ja tyttö ei vielä osaa mitään.

1-vuotistarkastuksessa hän oli 83 cm, nyt täytti juuri kaksi ja luulen, että on noin 95 cm.



Kyllä häntäkin isommaksi luullaan, tosin hänellä on sellanen vauvatukka, joka ehkä " auttaa" asiaa. Mutta muuten on päiväkodissa pidempi kun jotkut 3-vuotiaat. En tiedä, olenko hänen kohdallaan jotenkin osannut sulkea korvani, mutta mielestäni ei ole tullut yhtä paljon päivittelyä. Olen kyllä kuullut paljon kommenttia, että " oikeastiko hän täyttää vasta 2 vuotta" mutta ei sinänsä mitään negatiivistä. Tosin sitten tyttö puhuu tosi paljon ja on hyvin ketterä kun tekee kaiken isosisarusten perässä joten sekin varmasti vaikuttaa.

Eli meillä on todella pienikokoinen poika (4v, 95cm/12kg) ja samantapaista ihmettelyä saa koko ajan osakseen. Kukaan ei usko, että poika on jo 4v ja hänen pienuuttaan päivitellään pojan itsensä kuullen eli hän ymmärtää ja on ihan normaaliälyinen vaikka onkin pienikokoinen. Jotenkin ihmiset kuvittelevat, että älykkyys on suorassa yhteydessä kokoon. Ärsyttävää... Eli kaikki ne, joiden lapset poikkevat keskiarvosta saavat siitä kyllä kuulla. Kärsivällisyyttä ja suvaitsevuutta!

Täällä varmaan majailee nytkin 155 cm ja 180 cm pitkiä ÄITEJÄ, jotka ovat saaneet lapsia. Kasvukäyrien -2 ja + 2 välissä on 90 % populaatiosta ja 10 % niiden ylä- tai alapuolella.

Oli tukkaa jossa pinnit ja kampaukset, oli 1-vuotiaana jo 15 hammasta, eli näytti ikäistään vanhemmalta. Silti hän oli vasta pikkuinen, joskus tuli itku, kakat tuli vaippaan, tarvittiin tuttia, jne. Sitä jaksettiin ihmetellä: miten noin iso vielä kakkaa vaippaan eikä sano että on kakkahätä, miten noin isolla on vielä tutti, jne. Sanoin aina kovalla äänellä, että hän on vasta yksivuotias, ja helvetin harva on siinä iässä vaipaton..... (tutista luopui 1½-vuotiaana ja vaipoista 1 v 11 kk ikäisenä, eli ei mitenkään tavattoman myöhään).

Nyt tyttö on melkein 3 v ja edelleen välillä katsotaan pitkään, kun hän joskus pitkillä matkoilla istuu vaikka rattaissa. Yleensä hän kävelee, mutta 7 km kävely kaupunkiin ja takaisin on hänelle liikaa. Ei sitä matkaa jaksa isommatkaan kävellä. Arvostelijat on yleensä niitä jotka menee saman matkan autolla tai bussilla.

Päiväkodissa hän on ryhmänsä nuorin, ja melkein tuli tappelu yhden äidin kanssa joka kysyi lapseni ikää. Sanoin että hän täyttää kesäkuussa kolme, ja tämä äiti sanoi ettei voi olla, tarkoitit kai että 4. Sanoin, että ei kun 3. Toinen äiti jatkoi vain inttämistään että ei voi olla, pakko olla jo 4. Sanoin ivallisesti että ehkä minä tiedän oman lapseni iän paremmin kuin sinä, jolloin tämä äiti jäi piipittämään että sittenhän se on yli vuoden nuorempi kuin meidän Aino..... totesin että niin onkin, entäs sitten, ja lähdin pois. Onkohan se vieläkään selvinnyt shokistaan, en tiedä.

Ajoittain on kyllä tosi turhauttavaa, kun ihmiset vaatii meidän melkein 3-vuotiaalta samanlaisia motorisia ja sosiaalisia taitoja kuin joltain 4-5-vuotiailta! Tyttömme on onnekseen erittäin kehittynyt ikäisekseen (siksi hän onkin päiväkodissa ryhmässä, jossa on kaksi 3½-vuotiasta ja loput on jo 4 tai jopa 5 v), en uskalla edes ajatella miten häntä tuijotettaisiin jos hän olisi hieman huonompi puhumaan, vähemmän omatoiminen ja vaikka vielä osittain vaipoissa!

Vierailija:

Onko kellään isokokoista (ikäisekseen) tyttöä? Aina tuntuu, että ne isokokoiset ovat poikia. Meidän tyttö on lähes päivälleen 1-vuotias ja on 84cm pitkä ja painaa 13kg. Kaupassa, leikkipuistossa, joka paikassa päivitellään, kun " noin iso ei vielä kävele" ja " noin iso ei vielä puhu" . Samoin jopa tytön oma mummi vertaa tyttöä taidoissaan 2v 6kk ikäiseen serkkupoikaan (joka on vain ihan vähän meidän tyttöä isompi) ja päivittelee, kun " poika" juoksee ja kokoaa palapelejä ja puhuu pitkiä lauseita ja tyttö ei vielä osaa mitään.

Siis eilen kirpputorilla. Ostoskärryissä istui poika, josta ensivilkaisulla näki että on paljon meidän poikaa vanhempi. Meidän poika nukkui rattaissa tutti suussa, ja toinen poika sanoi että " kato äiti, toi vauva nukkuu" . Äiti sanoi hieman veemäisellä äänellä (tai sitten tulkitsin sen vaan niin), että " ei se enää ole vauva, te olette varmaan ihan samanikäisiä, mutta sillä on vielä vaan tutti, sinulla ei ole ollut enää vuoteen" . Oli oikein pakko pysähtyä, ja kysyä minkä ikäinen poika hänellä on. Vastaus oli että täytti juuri 3 vuotta. Ihan tahallani purskahdin nauruun, ja sanoin että ei meidän pojat sitten ole samanikäistä nähnytkään, kun omani on vasta 1 v 4 kk. Johon tämä nainen totesi että onpas hän pitkä. Sanoin, että ikäisekseen on kyllä pitkä, mutta keskiverto 3-vuotias on vielä 10 cm pidempi, ellei enemmänkin, ja jatkoin matkaa. Sinne jäi " samanikäisensä" kanssa ihmettelemään.

Vitutti vaan niin kovaa kun vieras eukko alkoi arvostelemaan meidän taaperon tutinkäyttöä.

Relaa, niin ei paukahda piuhat päästä.