Kun lapsi on ikäisiään isompi... (valitusta)
Meillä on pitkä taapero, 1 v 1 kk ja pituutta oli jo 1-vuotisneuvolassa 88 cm. Ihmekös tuo, kun isä on 194 cm ja minäkin 178 cm.
Poikaa luullaan lähes poikkeuksetta ainakin kaksivuotiaaksi, mikä on todella ärsyttävää. Puolitutut tai tuntemattomat mulkoilee, kun " noin iso" istuu vielä rattaissa tutti suussa, eikä kunnolla puhu (poika osaa kyllä ainakin 12 sanaa, suomeksi ja englanniksi joka on isän kotikieli). Poika kävelee sisällä ilman kenkiä, mutta ulkona vielä konttaa, ja sitäkin on jaksettu usein puistoissa ihmetellä.
Eräskin äiti, jonka oma poika täyttää toukokuussa 2 v, vertailee koko ajan lapsiamme: meidän Luka puhuu niin hyvin jo, meidän Luka juoksee joka paikkaan, kyllä meidän Luka vaan osaa tuosta isosta liukumäestä jo laskea, jne. Luka on poikaamme lyhyempi, ja vaikka olen kyllä kertonut poikamme iän, ja hampaita kiristellen vihjaissut siitäkin että meidän poika on 10 kk teidän poikaanne nuorempi eli taitoja ei ihan voi vertailla, niin ei mene perille.
Ja kun sanon tarpeeksi rautalangasta vääntäen, että tyhmempikin tajuaa, että poikamme täytti kuukausi sitten vasta YKSI vuotta, alkaa päivittely: siis 1 v? Ettei kuitenkin jo 2 (ihan kun en tietäisi oman poikani ikää, tai valehtelisin siitä)? Apua miten pitkä se on. Oi onpas se pitkä. Nämä asiaa ihmettelevät äidit ovat yleensä minua ainakin päätä pienempiä ja heidän miehensäkin ovat minua lyhyempiä, eli ei ole ihme että heidän lapsensa ovat omaani lyhyempiä. Hilkulla on ollut etten ala arvostelemaan heidän lapsiaan: onpas tuo teidän lapsi pätkä, 75 cm yksivuotiaana, buahahaa! En oikeasti ikinä alentuisi sellaiseen, mutta mikä oikeus näillä muilla on tehdä samaa minun lapselleni?
Ärsyttää.
Kommentit (26)
Meillä kolme vanhinta lasta ovat aina olleet kasvukäyrien yläpäässä, ovat tyttö, poika ja tyttö.
Vanhimman tyttären kohdalla koko ei ollut ongelma, koska hän oppi myös puhumaan aikaisin ja meni aikanaan kouluunkin 6-vuotiaana.
Poika sen sijaan ei sanonut montaakaan sanaa ennen 2-vuotissyntymäpäiviään, oli arka ja laiska kävelemään l. istui rattaissa pidemmillä reissuilla vielä 3-vuotiaana, vaikka pituutta oli 110 cm - vieläkin muistan ne mulkoilut (" iso lapsi rattaissa, että päästään bussilla ilmaiseksi" ).
Sittemmin pojalle on ollut pituudesta paljon iloa, ei yläasteelle mennessäkään tulleet pöydän alla kasvaneet isottelemaan. Nyt 19-vuotiaalla nuorukaisella on pituutta 197 cm ja muutenkin on niin komia, että silmiä häikäisee ! (äiti tässä kehuu).
Tytöt ovat nyt 176 cm ja 180 cm pitkiä nuoria aikuisia ja heille pituudesta ei ole ollut harmia, eikä heidän pituuttaan tosiaan lapsenakaan arvioitu, kun olivat muutenkin ikäisiään edellä mm. puheessa ja motoriikassa, eikä sosiaalisissa taidoissakaan ollut moittimista.
on aina luultu ikäistään vanhemmaksi, mutta ei ainoastaan pituutensa vaan myös taitojensa perusteella - lähinnä liikunnallisten ja sosiaalisten. No, se on toki ok, mutta sitten koulussa taas oppiminen ei mene oikein tahdissa oman iköisten kanssa, mutta tuntuu lähes mahdottomalta, jos luokan pisin tuplaisi jonkun luokan ja joutuisi vielä lyhempien (siis jotka siis ikäisikseen ihan normaaleja) porukkaan.
kun on esim paljon hiuksia ja hoikka, niin näyttää enemmän lapselta kuin vauvalta.
Paras ehkä oli, kun meidän poika oli 3kk, niin tuttumme luuli lapsemme olevan saman ikäisiä, ja hänen poikansa oli 7kk ;)
poikamme käveli 8kk vanhana ja juoksikin jo kuukausi tästä eteenpäin, niin häntä luultiin usein 10kk ikäisenä parivuotiaaksi (vaikka ei kyllä silloin keskiverto kaksivuotiaan kokoinen edes ollut)
yksivuotiaana ihmiset kyselivät häneltä monimutkaisia asioita tyyliin " onko kivaa, kun on syksy tulossa?" , vaikka lapsemme ei kaksikielisenä silloin vielä montaa sanaa edes osannut.
Lapsi tonkii kauppareissulla vielä kivet ja kannot, laulaa hoilottaa kovaan ääneen ja juttelee suunnilleen kaikkien kanssa. Onneksi ihmettely ei ole koskaan negatiivista, mutta siinä on kuitenkin vanhemmilla ollut totuttelemista. Lapsi itse ei pane huomiosta pahakseen, onneksi.
Ja onneksi hänellä on ihana isoisoäiti, joka muistuttaa yleensä käskemättä juhlissa ja muissa vastaavissa tilanteissa, että vaikka X onkin jo noin pitkäksi kasvanut, on hän ihan pieni vielä. :)
Sitäpaitsi mulle itselleni on kyllä ihan sama, elänkä 76-vuotiaaksi vai 84-vuotiaaksi...
T: 181 cm pitkä, jonka 1-vuotias tyttö on 89 cm.
Kurjinta on mielestäni se, että ihmiset kommentoivat lapsen kuullen hänen pituuttaan.