Miksi joidenkin on niin vaikea hyväksyä toisten eroa?
Paheksutaan, haukutaan ja jopa omat lapset hylkäävät toisen vanhempansa eron takia. Kun äitini tuttu erosi miehensä kanssa vanhoilla päivillä, niin äitini ihan vakavissaan puhui, että miehellä täytyi olla jokin dementia tai vastaava, koska oli mennyt yhteen teinirakkautensa kanssa. Että ihan pitäisi olla höppänä, kun tekee noin... Äitini lopetti jopa yhteydenpidon tähän tuttunsa, koska hänen mielestään tilanne oli niin "nolo". Aikaa tuosta on jo yli 10 vuotta ja mies on edelleen tämän "uuden naisensa" kanssa ja ihan täysissä järjissäkin.... Eli mikä on niin kauheaa, että ihminen ei saisi rakastua vielä toiseen ja aloittaa elämä hänen kanssaan?. Ei suhde ole mikään "elinkautinen" tuomio.
Mitä ap sulle kuuluu muiden toiminta? Pidä huoli vain omista asioistasi!