Miksei mulla ole yhtään ystävää???

Jotkut ihmiset vain ovat niin tylsää seuraa tai sulkeutuneita ettei ystävyys voi jatkua. Meilläkin kyläilee välillä naapuriperhe, mies on ok ja kova poriseen, mutta nainen ei liiemmin suutansa aukaise. Yritän kovasti saada häneen kotaktia, mutta turhaan. Miehensä kehotti mua että hakisin vaimoaan lenkille aina ku ite meen, mut en viitsi kun on niin vaisu, ja ku lenkkeilyseuraa on muutenki.

se lähtee ja pian on ystäviä.

Opiskelukaverit hajosi myös pitkin Suomea.



Pitkään ajattelin, ettei mulla ole kuin tuttuja. Parin viimeisen vuoden aikana moni " tuttu" on uskoutunut mulle elämänsä kriisejä ja muita vaikeita asioita. Kyllä heistä on ystäviä tullut. Ei heitä haitaksi saakka ole, mutta on kuitenkin 5-6 kpl ainakin.



Aikuisena ystävyys on ehkä vähän toisenlaista. Lapsena ja nuorena oltiin aina yhdessä. Perheen ja työn jälkeen ei aina riitä energiaa muille, mutta sekin aika tulee taas vastaan, että on enemmän aikaa tuttaville ja heistä tulee ystäviä. Ystävyys ei kuitenkaan kysy määrää vaan laatua. Hyvät ystävät jatkavat 5v jälkeen tavattuaan siitä, mihin edellisellä kerralla lopettivat.

Itselläni on ehkä 6 vahän läheisempää ystävää, eikä ikinä ole tullut mieleen, että olisin yksinäinen.



Ja ap:lle, kuten joku tuossa jo sanoikin: nyt ne sähköpostiosoitteet vain jakoon toisten yksinäisten kanssa.

Jospa kuitenkin joskus pyytäisit, voi olla että tutustumisen jälkeen siiäkin vaisusta naapurista löytyis kiva ja kiinnostava kaveri. Ja kyläilytkin olis sitten mukavampia.

Vierailija:

Miehensä kehotti mua että hakisin vaimoaan lenkille aina ku ite meen, mut en viitsi kun on niin vaisu, ja ku lenkkeilyseuraa on muutenki.

Mun täytyisi ensin käydä tekemässä uusi osoite, jossa ei koko nimi näy. Ja jos laittaisi vielä perään paikkakunnan tai edes alueen. Ja vähän mitä ystävältä toivoisi.

Olen vähän erilainen kun muut. Huumorintaju on välillä vähän sopimatonta, menen mielellään suoraan asiaan, rakastan roskaruokaa ja shoppailua enkä yksinkertaisesti osaa puhua niitä näitä vaan menen ihan lukkoon. Vuosien varrelta on jäänyt kavereita kyllä mutta olisi silti ihanaa saada uusi ystävä. Olen vaan todennut, että parhaiten sellaisen löytää yleensä sattumalta. Kaveripariskunta olisi ihanaa löytää, just sellainen joita voi pyytää grillailemaan tai vaikka ulkomaille mukaan. Olemme vaan mieheni kanssa kovin erilaisia. Miehelläni ei ole ystäviä vaikka osaa olla paljon miellyttävämpi kun minä (tai on sillä kavereita) joten sieltä puolelta ei tule kaveripariskuntia. Sen sijaan mun kavereiden miesten kanssa en yleensä tule toimeen tai sitten ne eivät vaan voi sietää mua. Inhoan sellaisia miehiä jotka määräilevät ja estävät vaimoltansa tiettyjä asioita ja koska kerron sen yleensä aika suoraan niin kavereiden miehet ei tykkää. Joten ehkä siksi tapaan vaan näitä naispuolisia kavereita eikä ne miehet meillä kyläile.

Mies on hiljainen eikä edes kaipaa kavereita ja itse muutin tänne muaalta. Vanhat kaverit jäi (tai soitellaan ja s-postia lähetellään, välimatka niin pitkä että nähdään harvoin), uusia ei edes saa kun asutaan niin korvessa ettei täällä ole mitään puistoja tms.

ystävyys kasvaa aikuisena vähitellen: enisn ollaan tuttuja, sitten kavereita, sitten ystäviä. Jos sulla on paljon tuttuja, siinä on jo monta mahdollista ystävyyttä idullaan!