Lue keskustelun säännöt.
Haisiko ihmiset 70-luvulla?
Kommentit (430)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin muistan miten 1970-luvun loppupuoliskolla oltiin vielä ala-asteen viimeisillä luokilla ja juostiin koulun jälkeen kavereiden kanssa metsissä, ajeltiin fillareilla joka paikkaan ja ylipäätään puuhattiin jotain fyysistä niin että oltiin aina hikisiä kun tultiin kotiin.
Hämmästelina aina kun äiti jossain vaiheessa komensi että nyt laitat kaikki vaatteet pyykkiin ja painut suihkuun vaikka omasta mielestäni en haissut lainkaan. En muista että olisin omasta aloitteestani koskaan vaihtanut edes alusvaatteita ellei äiti käskenyt vaikka näin jälkeenpäin on selvää että kyllähän ne haisivat vaikka en vielä teini-iässä ollutkaan. Tuo oli vain sellainen asia johon nenä turtui kun kaikki ympärillä haisivat ihan samalta.
Meillä ei poltettu tupakkaa mutta naapurissa asuvan kaverin kotona kyllä ja hajun lisäksi koko talo oli sisältä ihan keltainen. Äiti nyrpisti nenäänsä kun tuli kotiin kaverilta koska haju oli niin voimakas että se tarttui vaatteisiin ja hiuksiin vaikka kaverin vanhemmat eivät olleet edes kotona röökiä vetämässä.
Meillä vanhemmat eivät tuolla tavalla komentaneet, mutta murrosiässä koulussa sain huomautuksia siitä että haisen. Vanhempani väittivät, etteivät huomanneet mitään sellaista ja että normaali ihminen ei tarvitse kokopesua kerran päivässä eikä useaa vaatteiden vaihtoa viikossa. Muuten he kyllä huolehtivat monista asioista.
Tuo oli minun 70-luvun kokemukseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Deodorantit ja muut hajusteet oli tosi vahvan hajuisia. Nykyajan tuoksuherkkikset olisivat olleet taju kankaalla koko ajan.
Ehkä meistä tuli tuoksuherkkiä noiden lapsuuden kemikaalien tähden. Tuliko mieleen?
Päinvastoin. Kestetään paremmin. Eihän maatalossa eläneillä ole allergioita juuri ollenkaan, koska he ovat siedättyneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Deodorantit ja muut hajusteet oli tosi vahvan hajuisia. Nykyajan tuoksuherkkikset olisivat olleet taju kankaalla koko ajan.
Ei ollut kouluissa voimakkaita hajuvesiä ollenkaan. Viime talvena pojatkin haisi tosi voimakkaalle.
1970-luvulla oli voimakkaita hajuvesiä nuorilla, ja Elnett-hiuskiinteen tuoksu oli huumaava! Nuoret käyttävät hajusteita nykyisinkin enemmän kuin vanhempi väestö, se kuuluu tiettyyn elämänvaiheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Hielle ja röökille. Ei tosin kaikki.
Isä poltti tupakkia sisätiloissa ja suihkussa sai käydä vain kerran viikossa. Tottakai haistiin, ei ollut kivaa.
Suihkussa sai ja piti käydä joka päivä. Ei eronnut nykypäivästä mitenkään.
No sitten Sulla oli hyvä lapsuus, köyhillä ei ollut.
Ei se köyhyydestä ollut kiinni.
Olipas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lämmitettiin sauna 2 kertaa viikossa, ei ollut suihkua, vadissa vettä. En muista että kukaan olisi erikoisemmin haissut pahalle.
Hajuun tottuu. Jos sinut laitettaisiin hetkeksi tuohon aikaan, huomaisit, että haisisi ja pahalle.
Tämä.
Nämä "en minä kyllä muista että kukaan olisi haissut"-muistelot pitävät sinänsä paikkansa koska kaikki haisivat koko ajan kaikkialla joten hajuun turtui niin ettei sitä tosiaan enää haistanutkaan. Vaadittiin joku todella pahanhajuinen että se ylitti hajukynnyksen.
Kannattaa myös muistaa että koko Suomi ja käsitys hygieniasta koki melkoisen mullistuksen 1970-luvulla. Suomi vuonna 1970 oli aivan toinen valtio kuin 1979.
Ihmiset muuttivat massoittain maalta kaupunkeihin joissa käsitys hygieniasta oli aivan toiselta planeetalta ja sellainen uusi ameriikan ihme kuin kainaloihin laitettava deodorantti yleistyi miehillä vasta 1970-luvun puolella. Deodorantti oli ylipäätään tullut Suomeen vasta 1960-luvun lopussa ja aluksi tietenkin vain naisille koska eihän kukaan raavas mies halua leimautua neidiksi laittamalla jotain hajustetta kainaloonsa.
Lisäksi sen ajan deodorantit olivat aika tehottomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Hiki ja sonta haisi joka paikassa.
Faith kirjoitti:
1970-luvun valokuvissa nuoret aikuiset näyttävät siltä kuin olisivat haisseet hieltä ja tupakalta. Sen ajan yleiseen tyyliin kuului ettei olemus ole puunattu ja huoliteltu. Mutta ehkä kyseessä oli vain tyyli. Varmaan silloinkin ihmisillä oli mukavampi olla puhtaana. Ja olihan antiperspirantti jo keksitty.
Yksi hyvin oleellinen asia on unohdettu ketjussa: Suomalaisetkin ihastuivat jo 1960-luvun puolella kestäviin, kirkkaan värisiin ja edullisiin keinokuituihin jotka syrjäyttivät hetkessä kaikki "vanhanaikaiset" luonnonkuidut. Kaikilla suomalaisilla piti olla kaappi täynnä nylonia sekä teryleeniä tai dacronia jotka ovat polyesterin kauppanimiä.
Tänään, vielä 45 vuotta myöhemminkin nämä keinokuidut ovat kaikesta kehityksestä huolimatta sellaisia hajupommeja että kun niihin kerran pinttyy hienhaju mikä tapahtuu raivostuttavan nopeasti, ei sitä saa enää mitenkään poistettua edes kalliilla erikoispesuaineilla (ne marttojen etikka-soodaniksit voi työntää ahteriinsa).
Kuvitelkaapa mikä oli odorama kun oli aivan normaalia käydä saunassa/suihkussa kerarn pari viikossa ja suoraan ihoa vasten olevat vaatteet olivat polyesteria tai nylonia jota ei edes vaihdettu tai pesty läheskään niin usein kuin nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Hiki ja sonta haisi joka paikassa.
Sinusta se lähtee. Edelleen.
Jos kerran peseydytty vain kerran viikossa ja liikuttu enemmän, niinkuin kaikki 70-lukua ihannoivat kovasti mainostavat, niin taatusti ovat haisseet. Silloin kai kaikki tottuneet toistensa hajuihin että haiseminen ollut normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
1970-luvun valokuvissa nuoret aikuiset näyttävät siltä kuin olisivat haisseet hieltä ja tupakalta. Sen ajan yleiseen tyyliin kuului ettei olemus ole puunattu ja huoliteltu. Mutta ehkä kyseessä oli vain tyyli. Varmaan silloinkin ihmisillä oli mukavampi olla puhtaana. Ja olihan antiperspirantti jo keksitty.
Yksi hyvin oleellinen asia on unohdettu ketjussa: Suomalaisetkin ihastuivat jo 1960-luvun puolella kestäviin, kirkkaan värisiin ja edullisiin keinokuituihin jotka syrjäyttivät hetkessä kaikki "vanhanaikaiset" luonnonkuidut. Kaikilla suomalaisilla piti olla kaappi täynnä nylonia sekä teryleeniä tai dacronia jotka ovat polyesterin kauppanimiä.
Tänään, vielä 45 vuotta myöhemminkin nämä keinokuidut ovat kaikesta kehityksestä huolimatta sellaisia hajupommeja että kun niihin kerran pinttyy hienhaju mikä tapahtuu raivostuttavan nopeasti, ei sitä saa enää mitenkään poistettua edes kalliilla erikoispesuaineilla (ne marttojen etikka-soodaniksit voi työntää ahteriinsa).
Kuvitelkaapa mikä oli odorama kun oli aivan normaalia käydä saunassa/suihkussa kerarn pari viikossa ja suoraan ihoa vasten olevat vaatteet olivat polyesteria tai nylonia jota ei edes vaihdettu tai pesty läheskään niin usein kuin nykyään.
Oli aivan normaalia peseytyä päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lämmitettiin sauna 2 kertaa viikossa, ei ollut suihkua, vadissa vettä. En muista että kukaan olisi erikoisemmin haissut pahalle.
Hajuun tottuu. Jos sinut laitettaisiin hetkeksi tuohon aikaan, huomaisit, että haisisi ja pahalle.
Tämä.
Nämä "en minä kyllä muista että kukaan olisi haissut"-muistelot pitävät sinänsä paikkansa koska kaikki haisivat koko ajan kaikkialla joten hajuun turtui niin ettei sitä tosiaan enää haistanutkaan. Vaadittiin joku todella pahanhajuinen että se ylitti hajukynnyksen.
Kannattaa myös muistaa että koko Suomi ja käsitys hygieniasta koki melkoisen mullistuksen 1970-luvulla. Suomi vuonna 1970 oli aivan toinen valtio kuin 1979.
Ihmiset muuttivat massoittain maalta kaupunkeihin joissa käsitys hygieniasta oli aivan toiselta planeetalta ja sellainen uusi ameriikan ihme kuin kainaloihin laitettava deodorantti yleistyi miehillä vasta 1970-luvun puolella. Deodorantti oli ylipäätään tullut Suomeen vasta 1960-luvun lopussa ja aluksi tietenkin vain naisille koska eihän kukaan raavas mies halua leimautua neidiksi laittamalla jotain hajustetta kainaloonsa.
Lisäksi sen ajan deodorantit olivat aika tehottomia.
Tai osittain juuri päinvastoin. Mm. Rexonan saippuassa ja deodorantissa oli aina 1970-luvun alkuun saakka heksaklorofeenia joka kiellettiin FDA:n toimesta kokonaan kun vähitelen paljastui millainen hermomyrkky se oikeasti on ja suomessakin käyttäjät saivat isäni mukaan allergioita ja elinikäisen herkistymisen kaikille pesuaineille käytettyään ahkerasti reksonan palasaippuaa. Tuota taisi olla myös pyykinpesuaineissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ollut nykyajan mukavuuksia vuoteen 1976 asti, joten olen ihan varma, että minä haisin. Kesällä sauna lämpesi kaksi kertaa viikossa, talvella vain kerran viikkoon. Kovilla pakkasilla ei voinut peseytyä missään. Kiva oli olla teini, jolla oli helposti rasvoittuva iho. Kuukautisten aikaankin ei päässyt joka päivä pesulle. Inhoa tuota aikaa niin paljon, etten aikuisenakaan ole suostunut menemään sellaisille mökeille, jotka ovat alkeellisia.
Sama meillä. Pakkasilla ei voinut saunaakaan lämmittää. Peseydyimme keittiössä pesulapun avulla, lappu kasteltiin ja saippuoitiin, sillä pyyhittiin iho. Hiukset jotenkuten pesuvadissa.
Vihasin sitä. Kuinka ihanaa nykyään kun voi mennä suihkuun joka päivä eikä vettä tarvitse säästää. Muuten pidettiin ainakin meillä huolta siitä, että ei haistu, oli oikein kunnia-asia äidille, että olimme puhtaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
1970-luvun valokuvissa nuoret aikuiset näyttävät siltä kuin olisivat haisseet hieltä ja tupakalta. Sen ajan yleiseen tyyliin kuului ettei olemus ole puunattu ja huoliteltu. Mutta ehkä kyseessä oli vain tyyli. Varmaan silloinkin ihmisillä oli mukavampi olla puhtaana. Ja olihan antiperspirantti jo keksitty.
Yksi hyvin oleellinen asia on unohdettu ketjussa: Suomalaisetkin ihastuivat jo 1960-luvun puolella kestäviin, kirkkaan värisiin ja edullisiin keinokuituihin jotka syrjäyttivät hetkessä kaikki "vanhanaikaiset" luonnonkuidut. Kaikilla suomalaisilla piti olla kaappi täynnä nylonia sekä teryleeniä tai dacronia jotka ovat polyesterin kauppanimiä.
Tänään, vielä 45 vuotta myöhemminkin nämä keinokuidut ovat kaikesta kehityksestä huolimatta sellaisia hajupommeja että kun niihin kerran pinttyy hienhaju mikä tapahtuu raivostuttavan nopeasti, ei sitä saa enää mitenkään poistettua edes kalliilla erikoispesuaineilla (ne marttojen etikka-soodaniksit voi työntää ahteriinsa).
Kuvitelkaapa mikä oli odorama kun oli aivan normaalia käydä saunassa/suihkussa kerarn pari viikossa ja suoraan ihoa vasten olevat vaatteet olivat polyesteria tai nylonia jota ei edes vaihdettu tai pesty läheskään niin usein kuin nykyään.
Oli aivan normaalia peseytyä päivittäin.
Varmaan joissakin perheissä peseydyttiin päivittäin. Meillä 2 kertaa viikossa vielä 80-luvulla. Murrosiässä, kun hiukset rasvoittui, vaadin saada pestä hiukset 3 kertaa viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
1970-luvun valokuvissa nuoret aikuiset näyttävät siltä kuin olisivat haisseet hieltä ja tupakalta. Sen ajan yleiseen tyyliin kuului ettei olemus ole puunattu ja huoliteltu. Mutta ehkä kyseessä oli vain tyyli. Varmaan silloinkin ihmisillä oli mukavampi olla puhtaana. Ja olihan antiperspirantti jo keksitty.
Yksi hyvin oleellinen asia on unohdettu ketjussa: Suomalaisetkin ihastuivat jo 1960-luvun puolella kestäviin, kirkkaan värisiin ja edullisiin keinokuituihin jotka syrjäyttivät hetkessä kaikki "vanhanaikaiset" luonnonkuidut. Kaikilla suomalaisilla piti olla kaappi täynnä nylonia sekä teryleeniä tai dacronia jotka ovat polyesterin kauppanimiä.
Tänään, vielä 45 vuotta myöhemminkin nämä keinokuidut ovat kaikesta kehityksestä huolimatta sellaisia hajupommeja että kun niihin kerran pinttyy hienhaju mikä tapahtuu raivostuttavan nopeasti, ei sitä saa enää mitenkään poistettua edes kalliilla erikoispesuaineilla (ne marttojen etikka-soodaniksit voi työntää ahteriinsa).
Kuvitelkaapa mikä oli odorama kun oli aivan normaalia käydä saunassa/suihkussa kerarn pari viikossa ja suoraan ihoa vasten olevat vaatteet olivat polyesteria tai nylonia jota ei edes vaihdettu tai pesty läheskään niin usein kuin nykyään.
Oli aivan normaalia peseytyä päivittäin.
Varmaan joissakin perheissä peseydyttiin päivittäin. Meillä 2 kertaa viikossa vielä 80-luvulla. Murrosiässä, kun hiukset rasvoittui, vaadin saada pestä hiukset 3 kertaa viikossa.
Useimmissa perheissä peseydyttiin aivan niin kuin nykyään. Teidän tapanne ei ollut yleistä. Oletko jostain syrjäseudulta kotoisin?
Luokallani oli yksi lapsu perheestä, jossa ei ollut suihkua eikö susävessaa. En muista hänenkään haisseen. Ihan joka päivä peseydyttiin, myös liikuntatunnin jälkeen toisin kuin nykykoulussa. Drodoranttua käyttivöt myös kaikki tuttavani teini-iästä alkaen. Äitini käytti myös hajuvettä. Maalla asuimme.
En tuntenut ketään pahalle haisevaa. Oli silloinkin suihkut kylppärissä.
Se oli rappion, läävän, suljeiskentän ja kemikaalikaupan yhteisaromi, utuisena tupakan savuun ja hammasmädän sekaan liimautuneena. Et halua lukea mikä kaikki haisi tanssilavan låhimetsässä. Siis 70-luku oli luku sinänsä sivupöllähdyksineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
1970-luvun valokuvissa nuoret aikuiset näyttävät siltä kuin olisivat haisseet hieltä ja tupakalta. Sen ajan yleiseen tyyliin kuului ettei olemus ole puunattu ja huoliteltu. Mutta ehkä kyseessä oli vain tyyli. Varmaan silloinkin ihmisillä oli mukavampi olla puhtaana. Ja olihan antiperspirantti jo keksitty.
Yksi hyvin oleellinen asia on unohdettu ketjussa: Suomalaisetkin ihastuivat jo 1960-luvun puolella kestäviin, kirkkaan värisiin ja edullisiin keinokuituihin jotka syrjäyttivät hetkessä kaikki "vanhanaikaiset" luonnonkuidut. Kaikilla suomalaisilla piti olla kaappi täynnä nylonia sekä teryleeniä tai dacronia jotka ovat polyesterin kauppanimiä.
Tänään, vielä 45 vuotta myöhemminkin nämä keinokuidut ovat kaikesta kehityksestä huolimatta sellaisia hajupommeja että kun niihin kerran pinttyy hienhaju mikä tapahtuu raivostuttavan nopeasti, ei sitä saa enää mitenkään poistettua edes kalliilla erikoispesuaineilla (ne marttojen etikka-soodaniksit voi työntää ahteriinsa).
Kuvitelkaapa mikä oli odorama kun oli aivan normaalia käydä saunassa/suihkussa kerarn pari viikossa ja suoraan ihoa vasten olevat vaatteet olivat polyesteria tai nylonia jota ei edes vaihdettu tai pesty läheskään niin usein kuin nykyään.
Oli aivan normaalia peseytyä päivittäin.
Varmaan joissakin perheissä peseydyttiin päivittäin. Meillä 2 kertaa viikossa vielä 80-luvulla. Murrosiässä, kun hiukset rasvoittui, vaadin saada pestä hiukset 3 kertaa viikossa.
Useimmissa perheissä peseydyttiin aivan niin kuin nykyään. Teidän tapanne ei ollut yleistä. Oletko jostain syrjäseudulta kotoisin?
En ole syrjäseudulta. Sauna lämmitettiin 2 krt/vko ja silloin käytiin suihkussa. Vanhemmat kotoisin maalaistaloista, joissa vain ulkosauna. Siksi olivat tottuneet tämmöiseen. Muuten oli siistiä ja puhdasta lapsuudessa, ei tupakanhajua yms. Mutta vettä ei saanut lotrata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
1970-luvun valokuvissa nuoret aikuiset näyttävät siltä kuin olisivat haisseet hieltä ja tupakalta. Sen ajan yleiseen tyyliin kuului ettei olemus ole puunattu ja huoliteltu. Mutta ehkä kyseessä oli vain tyyli. Varmaan silloinkin ihmisillä oli mukavampi olla puhtaana. Ja olihan antiperspirantti jo keksitty.
Yksi hyvin oleellinen asia on unohdettu ketjussa: Suomalaisetkin ihastuivat jo 1960-luvun puolella kestäviin, kirkkaan värisiin ja edullisiin keinokuituihin jotka syrjäyttivät hetkessä kaikki "vanhanaikaiset" luonnonkuidut. Kaikilla suomalaisilla piti olla kaappi täynnä nylonia sekä teryleeniä tai dacronia jotka ovat polyesterin kauppanimiä.
Tänään, vielä 45 vuotta myöhemminkin nämä keinokuidut ovat kaikesta kehityksestä huolimatta sellaisia hajupommeja että kun niihin kerran pinttyy hienhaju mikä tapahtuu raivostuttavan nopeasti, ei sitä saa enää mitenkään poistettua edes kalliilla erikoispesuaineilla (ne marttojen etikka-soodaniksit voi työntää ahteriinsa).
Kuvitelkaapa mikä oli odorama kun oli aivan normaalia käydä saunassa/suihkussa kerarn pari viikossa ja suoraan ihoa vasten olevat vaatteet olivat polyesteria tai nylonia jota ei edes vaihdettu tai pesty läheskään niin usein kuin nykyään.
Oli aivan normaalia peseytyä päivittäin.
Varmaan joissakin perheissä peseydyttiin päivittäin. Meillä 2 kertaa viikossa vielä 80-luvulla. Murrosiässä, kun hiukset rasvoittui, vaadin saada pestä hiukset 3 kertaa viikossa.
Useimmissa perheissä peseydyttiin aivan niin kuin nykyään. Teidän tapanne ei ollut yleistä. Oletko jostain syrjäseudulta kotoisin?
En ole syrjäseudulta. Sauna lämmitettiin 2 krt/vko ja silloin käytiin suihkussa. Vanhemmat kotoisin maalaistaloista, joissa vain ulkosauna. Siksi olivat tottuneet tämmöiseen. Muuten oli siistiä ja puhdasta lapsuudessa, ei tupakanhajua yms. Mutta vettä ei saanut lotrata.
Minunkin vanhemmat maalta kotoisin mutta ei he noin harvoin käyneet suihkussa. Sauna kerran viikossa.
Ehkä meistä tuli tuoksuherkkiä noiden lapsuuden kemikaalien tähden. Tuliko mieleen?