Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaisi lapsen useammin hoitoon - minä en. Muilla samoja kokemuksia?
16.04.2007 |
Meillä siis tyttö kohta 9kk. Hoidossa on ollut melko vähän, mitä nyt pari tuntia jos ollaan miehen kanssa käyty syömässä tai elokuvissa. Pari kertaa ollaan oltu iltaa viettämässä niin, että isoäiti on tullut meille kotiin, ollaan laitettu lapsi nukkumaan ja lähdetty liikkeelle. Ja lapsi on joko nukkunut koko yön heräämättä tai syönyt kerran ja nukahtanut heti uudelleen.
Mieheni mielestä lapsi on " liian vähän" hoidossa ja hän haluaisi jo lähteä yön yli jonnekin, niin että oltaisiin erossa lapsesta noin vuorokausi. Minä en ole tähän valmis, lapsi on alkanut vierastaa enkä millään haluaisi häntä jättää ainakaan noin pitkäksi aikaa.
Vastakkain on kaksi asiaa - miellytänkö miestäni ja hoidan parisuhdettamme lähtemällä yöksi muualle (ja samalla mietin koko ajan miten lapsi pärjää)? Vai jätänkö menemättä ja tunnen itseni huonoksi vaimoksi kun en järjestä kahdenkeskistä aikaa?
En ole mikään fanaatikko, tiedän että lapsi ei mene rikki vaikka on välillä hoidossa ja isoäiti on erinomainen hoitaja, mutta yllätyin itsekin kuinka " omistava" minusta tuli lapsen synnyttyä.
Miten te muut olette toimineet vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (37)
Parisuhde vaatii kahdenkeskistäkin aikaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on 10kk ikäinen lapsi eikä me olla miehen kanssa päästy paria tuntia pidempään minnekään kahdestaan, koska ei ole hoitopaikkaa lapselle. Nyt muutamme lähemmäksi vanhempiamme ja aivan varmasti aiomme käyttää heidän apuansa hyväksi.
Kyllä parisuhdetta kannattaa hoitaa. Tosiaan lapsi nauttii isovanhempien seurasta aivan varmasti. Ei se lapsi pitkään vierasta. Saattaa hetken itkeä kun lähdet pois, mutta pian jo uppotuu leikkeihin. Voithan sinä soittaa hoitajalle jos se mieltä helpottaa.
Itsekin kaipaan yhteistä aikaa miehen kanssa, mutta toisaalta on vaikeaa jättää lapsi hoitoon. Minä ainakin haluan silti tukea lapsen ja isovanhempien välistä suhdetta. Muistan itse, miten hauskaa oli aina olla pienenä mummon luona hoidossa.
Ja parisuhde menee huomaamatta huonoon jamaan jos ei järjestä kahden keskistä aikaa. Meillä ainakin rakoilee jo hieman, mutta onneksi tiedostamme sen ja alamme järjestämään yhteistä aktiviteettia.
ja sanon että sä nyt teet just niin kuin sinusta tuntuu, koko sun kroppahan huutaa että et halua jättää vauvaasi - et tietenkään sitä sitten teet. Olette yhtä vaikka kaikki sanoisi muuta, olette kiinni toisissanne ja niin kuuluukin olla. Kuulostat oikein järkevältä (voiko sanoa harvinaisen järkevä) äidiltä jolle vauva on tärkein, näin pitää olla ja jos sinusta tuntuu väärältä jättää yöksi hoitoon niin sitten se on väärin. Tiedätkö, alle vuoden on vielä todella pieni lapsi, ja jos vierastaminen alkanut se voi olla rankka asia hänelle vaikka tuntisi mummoa kuinka hyvin - tämä sinä varmasti aistit. Ei se parisuhteen vointi voi olla noin pienestä kiinni, kun saa lapsen sen on pakko saada olla etusijalla, ja kauan. Jos parisuhde kaatuu siitä että et suostu tähän niin voin melkein luvata sulle että olisi kaatunut silti jossain vaiheessa.
Voin vielä kertoa tutkimuksesta mitä on tehty hoitoonjättämisestä - lapsi jolta riistetään perusturvallisuus (=äiti TAI isä ei läsnä pitkään aikaan) saa jonkinlaisen trauman. Sitä ei huomaa heti eikä lapsi välttämättä reagoikaan mitenkään mutta se jää johonkin vauvan muistiin ja tämmöisen lapsen kyky käsitellä mahd traumoja myöhemmin elämässä huononee. Esim jos vanhemmat eroaa kun lapsi esim 6v niin lapsi joka jätetty hoitoon eikä voinut siitä hyvin vauvana / taaperona reagoi pahemmin tähän eroon (esim psykoireilla) kuin lapsi joka aina ollut äidin tai isän kanssa ja tuntenut että perusturvallisuus kunnossa. Tämä lapsi käsittelee sen erotrauman paremmin. Ihan loogistahan tuo on, vaikeus on siinä että ei etukäteen VOI tietää miten kukin reagoi. Sitten pitää aina punnita asioiden tärkeys, ja tietysti paljolti pelata tuntuman päällä, esim just sun tuo tunne että ei tunnu oikealta. Pidä puoliasi, ja ennenkaikkea lapsen puolia sillä kukaan muu sitä ei tee. Tsemppiä. t 4 lasten äiti jonka 3,5v ollut yön poissa vain 5 kertaa.
pieni juttu: se vierastaminen joka vauvaikäisenä tulee (n 7-9kk) kuuluu kehitykseen eikä ole asia mihin pitää tottua vaan se on silloin kun äitiä / isää tarvitaan eniten koska vauva tällöin havahtuu että ei ole kiinni äidissä ja jos äiti poistuu kuvista hän tosiaan on poissa. Siihen tunteeseen ei auta muuta kuin aika, kasvaminen, ja se voi kestää jopa vuoden. Silloin (jos on tämmöinen lapsi) ei todellakaan ole parasta totutella lasta tähän antamalla hänen itkeä. t th
Muistakaas nyt et lapset on vaan meillä lainassa ja lapsille hyväksi oppia olemaan hetki muidenkin ihmisten seurassa. Lapselle rikkaus kun saa paremmin tutustua esim isovanhempiinsa. Muistakaahan äidit myös olla vaimoja, eikä vaan äitejä. Ettei kyse olisi äidin riippuvuudesta lapseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 10 kk lapsi joka ei ole ollut vielä hoidossa kun kerran n. 4 tuntia, kun kävimme miehen kanssa elokuvissa ja syömässä. Tämä johtuu kyllä osittaisn siitä, että meillä ei ole halukkaita hoitajia.
Silti en olisi vielä valmis jättämään lasta vuorokaudeksi hoitoon. Meillä on eroahdistus menossa, ja välillä ei ' kelpaa' isäkään hoitajaksi samalla tavalla kun äiti. Luulen kyllä, että lapseni stressaantuisi jos jättäisin hänet vieraalle hoitoon (vaikka olisi tuttukin, siis esim mummo).
Mielestäni sinun kannattaa tehdä niinkuin sinusta parhaalta tuntuu. Ei kannata taistella vaistoansa vastaan. On hienoa, että pystyt laittamaan lapsen tarpeet omiesi edelle. Kaikella ystävyydellä, niin voisi miehesikin opetella tekemään.
En laittaisi, lapsi on vielä eroahdistus-iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KOHTA 9kk vauvasta oli kyse, ei sen ikäinen todellakaan tarvitse OPPIA olemaan muiden ihmisten kanssa hetken vaan hänelle on OIKEUS olla äidin / isän näköetäisyydellä. Siinä voi rauhassa tutustua muihin ihmisiin ja taas kääntyä äiskän syyliin kun siltä tuntuu. Se että oppii olemaan muiden ihmisten kanssa (sehän on vain hyvä asia) ei ole sama kuin että pitää oppia olemaan ilman äitiä ja iskää kun on vielä noin pieni. Sitten kun on 2v on ihan eri asia.
Tuossa yhdeksän kuukauden iässä on nimenomaan kova eroahdistus useimmilla vauvoilla, ja silloin ainakin me miehen kanssa rajoitettiin menojamme, kunnes tilanne rauhoittui. Jos lapsi saa turvaa silloin, kun sitä eniten kaipaa, on myös myöhemmin luottavaisempi, ja hoitoon jättäminen on helpompaa. On toiminut meillä. Kuitenkin aikuiselle on kyse vain muutamasta viikosta, lapselle paljon isommasta asiasta.
Parisuhdetta pitää tottakai hoitaa, mutta jos sen onnellisuus on muutaman viikon tai parin kuukauden menoista kiinni, niin aika heikoilla mennään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun lapsi on yli 1-v. Silloin voi kyllä aivan huoletta olla vaikka yön poissa.
Naisilla on taipumus katsoa tilannetta pelkästään lapsen kautta, mies taas pyrkii koko perheen hyvinvointiin. Mun mielestä parisuhteellekin on annettava aikaa (ihan kahdenkeskistä), jos perheessä ei ole ihan pientä lasta.
Silti ymmärrän sun tunteitasi todella hyvin. Meillä kolme lasta ja aika vauvasta " irrottautuminen" on ollut hankalaa. Meillä mies on mut lempeästi " kiskonut" vähän irralleen lapsesta aina sen vuoden jälkeen ja olen vastaanhakoisesti lähtenyt ja myöhemmin huomannut, että tekipä hyvää :) Sun mies varmasti rakastaa sua ja lasta.
ihan omaan napaan - tai vielä alemmas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tästä vinkkelistä minusta tuntuu aika kauhealta lukea, että jotkut eivät kestä edes esikoisensa vauva-aikaa, vaan parisuhde on jo huonolla tolalla, jos pitää joitakin kuukausia olla vauvan kanssa kotona, pitäisi jo saada olla erossa lapsestaan että parisuhde ei rakoilisi. Toivottavasti näillä, joiden on pakko saada vauvansa jonnekin hoitoon, on jaksavat ja terveet isovanhemmat, sillä mitähän siitäkin sitten tulee, jos ei olekaan ketään, joille lapsensa viedä pois kotoa. kaikki on niin suhteellista, jos meillä olisi jostain syystä muut lapset pois kotoa, niin että olisi vain nuorimmainen kotona, sitähän olisi ihan kuin kahdestaan, kun lapsi kävisi nukkumaan.
Monella arki tuntuu olevan vaan sitä, että iskä tulee töistä kotiin, syödään, katsotaan telkkua ja mennään nukkumaan. Viikonloputkin saattaa mennä vaan " ollessa" . Usein käy vielä niin, että jompikumpi vanhemmista on lapsen kanssa, kun toinen viettää omaa aikaa (mikä sekin on tärkeää, mutta lapsen kanssa täytyy tehdä kompromisseja).
9-kuisen kanssa voi tehdä kaikenlaista aikuistenkin kivaa, esim. käydä piknikillä, taidenäyttelyssä jne. Kesän tullen tulee taas kaikkia ulkoilmatapahtumia. Ihan vaikka jätskikioskille lähteminen ja kaupungilla hengailu voi olla yhteistä kivaa. Eli aikuiset saa olla yhdessä, tulee juteltua jne, ja lapsi kulkee vaunuissa mukana.
Vierailija:
ihan omaan napaan - tai vielä alemmas.
Teillä on varmaan onnellinen ja tasapainoinnen parisuhde. Nyt menee vähän ohi aiheen mutta yleensäkin en tajua miksi tällä palstalla rouvat aina tuntuvat pitävän miehiään joko idiootteina, laiskoina tai seksihulluina. Mitä te sellaisten kanssa menitte hankkimaan lapsia? Jääkö sen miehen hyvät puolet sinne synnytyslaitokselle? Vai teidän myös?
vaan yleensä miessukupuolesta - ja ap:n miehestä, joka mitä ilmeisimmin ajattelee enemmän ala- kuin yläpäällään.
ei ap;n äitiys huonene yhtään eikä vauva taatusti saa mitään traumoja siitä, että hänen vahemmat huolehtii myös kesinäisistä väleitä. Älkää siten lapsiinne kiinni juuttuneet äidit tulko tänne parkumaan kun mies kiinnostuu muista naisista eikä jaksa hyppiä teidän toiveidenne mukaan.
Musta on tosi tervettä panostaa parisuhteeseen välillä. pahemmin vauva kärsii sitten huonosta liitosta, syrjähypyistä, avioerosta.
Eka 2kkn iässä ekaa kertaa. Nyt 3.s oli 5kk:n ikäisenä. Eikä mielestäni lapset ole siitä kärsineet että ovat silloin tällöin hoidossa. Nauttivat isovanhempien hyvästä huolenpidosta. Hoitavat sen vuorokauden mitä lapset siellä ovat, kokonaisvaltaisesti ym. Mutta jos koet sen itsellesi hankalaksi, niin ette varmaan nauti siitä vapaa-ajasta kunnolla. Tee niinkuin itsestäsi tuntuu parhaalta.