Oliko maailma parempi ennen?
Tämä on kysymys jota itse pohdin usein. En tarkoita siis niinkään että oliko maailma parempi paikka vaikkapa vuonna 2000 vaan menisin vielä paljon kauemmas, tyyliin 300 vuoden taakse.
Varmaan riippuu siitä miltä kantilta asiaa katsoo mutta olen melko varma että ainakin itse maapallo oli paremmassa kunnossa tuolloin. Samoin varmaankin lähes kaikki muista eläinlajeista. Ihmiskunta sen sijaan todennäköisesti ei. En kovin hyvin tiedä millaista elämä tuolloin oli vaikkapa Afrikassa tai Aasiassa, mutta Euroopassa kuolleisuus oli ainakin suurta. Ihmiset kuolivat isorokkoon ja kaikenlaisiin muihin tauteihin. Kuoltiin synnytyksiin ja huonoon/vähäiseen ravintoon. Kirkot määrittelivät elämän hyvin pitkälle. Ei ollut demokratiaa. Ainakin ihmiset olivat fyysisesti paljon sairaampia, henkisistä ongelmista en tosin osaa sanoa.
Kommentit (12)
Paremman maailman voi tehdä juuri nyt. Ja se lähtee jokaisesta. Heräämisiä.
Riippuu siitä, millä mittareilla paremmuutta mitataan. Ylensä sitä mitataan eliniänodotuksella, koulutustasolla ja elintasolla. Näin mitattuna elämme maailmassa keskimäärin parasta ajanjaksoa ikinä.
Jos sitten haluaa painottaa jotain muuta arvoa, niin saa toki erilaisen lopputuloksen. Huomioitavaa lisäksi on, että ihmiset yleisimmin muistavat oman elämänsä onnellisimmaksi ajanjaksoksi lapsuutensa. Riippumatta siitä, millä aikakaudella se sattui olemaan.
Ei ainakaan Suomessa. Isonvihan suurin yksittäinen joukkosurma oli, kun Ruotsiin pakenevat ihmiset olivat kokoontneet Hailuotoon. jonka venäläiset huomasivat ja surmasivat kaikki 800 ihmistä.
Sen jälkeen oli suuri nälänhätä, jossa kuoli 150 000 ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä, millä mittareilla paremmuutta mitataan. Ylensä sitä mitataan eliniänodotuksella, koulutustasolla ja elintasolla. Näin mitattuna elämme maailmassa keskimäärin parasta ajanjaksoa ikinä.
Jos sitten haluaa painottaa jotain muuta arvoa, niin saa toki erilaisen lopputuloksen. Huomioitavaa lisäksi on, että ihmiset yleisimmin muistavat oman elämänsä onnellisimmaksi ajanjaksoksi lapsuutensa. Riippumatta siitä, millä aikakaudella se sattui olemaan.
Onnellisia lapsuuksia tuskin oli suuremmin edes sata vuotta sitten. Rupukansan lapset töitä tekemään niin pian kuin kävellä osasivat ja selkäänsä sai aika usein. En usko, että lapsena sotia kokemaan joutuneet muistelevat lapsuuttaan kovinkaan onnellisena aikana. Sisällissodan aikana lapset kiersivät Suomessakin kerjuulla ja kärsivät nälkää.
Nykyajalla on kaikki paljon parempi, mutta ihmiset vaan kitisevät ja valittavat. Sähköt on, lämmin vesi hanasta, jätevettä ei tarvi viedää ämpäreittäin pihalle. Nälän iskiessä et menee metsään vaan kaupaan. Koskaan historiassa ei ole yksikään sukupolvi elänyt tämmöisessä yltäkylläisyydessä kun me nykyiset ihmiset. Pitäisi olla kiitollinen siitä, koska meidän vanhemmat ja esivanhemmat omalla panoksella on sen aikaiseksi saanut ja mahdollistanut. Siksi mietin, että onko nykyajalla elämä liiankin helppo, että vaan kadehdittaan, vihataan, isketään kaiken kauniin ja järkevään kimpuun, tuhotaan, rikotaan. Muun muuasa ihmissuhtet kuin myös meret, juomavedet, ruokaa, puhdas ilma. Kaikkea saastutettaa , rikotaan. Me emme halua kiviaikaan takaisin eikä viidakkoon takaisin. Jospa olisi ylin aika tiedostella itselle, että meillä kaikilla on vaan yksi koti. Tämä planeetta. Jos me sen tuhomme ja rikomme, tuhomme ja rikomme myös oman elämän. Toinentoisen vihkamiseen sijaan voisimme yhdistää voimat, olla ystävällisiä, huomionottavaisia, rehellisia ja auttavaisia toisia kohti. Miksi meillä pitäisi kilpailla toinen- toisen kanssa, kun voisimme olla ystäviä ja tukeaa toinen- toisia.
Tarkoitatko maailmaa vai ihmisten yhteiskuntaa? Maailma oli parempi paikka, silloin kun ihmisiä ei ollut olemassa. Ihmisten yhteiskunta taas ei ole koskaan ollut parempi paikka.
Vierailija kirjoitti:
Ei ainakaan Suomessa. Isonvihan suurin yksittäinen joukkosurma oli, kun Ruotsiin pakenevat ihmiset olivat kokoontneet Hailuotoon. jonka venäläiset huomasivat ja surmasivat kaikki 800 ihmistä.
Sen jälkeen oli suuri nälänhätä, jossa kuoli 150 000 ihmistä.
Suomen pitää maksaa velkaa siirtomaistaan.
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitatko maailmaa vai ihmisten yhteiskuntaa? Maailma oli parempi paikka, silloin kun ihmisiä ei ollut olemassa. Ihmisten yhteiskunta taas ei ole koskaan ollut parempi paikka.
Vanhin ihmisen fossiili on n. 3 miljoonaa vuotta vanha. Kuinka kauas pitää sinusta mennä? Tuolloin on jo ollut ihmisiä. Ihminen on erottamaton osa luontoa. Yksi sen lukemattomista eläinlajeista.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä, millä mittareilla paremmuutta mitataan. Ylensä sitä mitataan eliniänodotuksella, koulutustasolla ja elintasolla. Näin mitattuna elämme maailmassa keskimäärin parasta ajanjaksoa ikinä.
Jos sitten haluaa painottaa jotain muuta arvoa, niin saa toki erilaisen lopputuloksen. Huomioitavaa lisäksi on, että ihmiset yleisimmin muistavat oman elämänsä onnellisimmaksi ajanjaksoksi lapsuutensa. Riippumatta siitä, millä aikakaudella se sattui olemaan.
Itse olen syntynyt 1993. En pysty täysin objektiivisesti tietysti sanoa, mutta moniin asioihin nojaten uskon vilpittömästi että ainakin Suomi oli parempi paikka lapsuudessani kuin nyt. Kylmä sota oli loppunut ennen kuin synnyin, 90-luvun lama alkoi olla takanapäin, Suomi liittyi EU:hun (hyvä ja huono juttu, riippuu keneltä kysyy), Nokia-buumi,
Lapsuuteni alkoi loppua loppua vuonna 2008. Tuon jälkeen taloudellisista tuntuu Suomi on ollut enemmän tai vähemmän taantumassa lähes koko ajan ja lisäksi edes Suomi ei ole enää samanlainen lintukoto kuin aiemmin. Sanoisin että lapsuuteni oli ehdottomasti Suomelle parempaa aikaa kuin mitä aikuisuuteni vuodet ovat olleet. Uskon myös että Suomen näkökulmasta esimerkiksi vuonna 1935 syntyneen henkilön lapsuusvuodet ovat olleet olleet toisaalta huonommat kuin aika silloin kun kyseinen henkilö on ollut 20- tai 30-vuotias.
No 300 vuotta sitten ei ollut kovin kivaa mennä hammaslääkäriin tai hiihtää 20 kilometriä kouluun 15% todennäköisyydellä joutuen susien syömäksi.
Suomi oli 1950 luvulta alkaen jonnekin noin 1990 luvun alkuun parempi kuin nyt.
Omalla kohdallani juuri aiemmin tänään mietin, että onneksi olen syntynyt nykyaikaan. Olen aseksuaali vapaaehtoisesti lapseton nainen, ja nykyään voin elättää itseni olematta taakaksi muille, ja valita itse aionko seurustella tai hankkia lapsia vai en.
Ei tarvi mennä kauaskaan menneisyyteen, kun ainoat vaihtoehdot olisivat olleet joko pakkoavioliitto ja lapset, halusi niitä tai ei, tai sitten nunnaksi luostariin. Ei kai se nunnan elämäkään kidutusta olisi, mutta näin ateistina voisi tuntua vähän epärehelliseltä, eikä luostareita ole Suomessa turhan montaa...
Oli, aikana ennen tekoälyä, älypuhelimia ja älylaitteita. Ennen Woketusta ja sitä seurannutta Euroopan alasajoa.