Tunnetteko ketään ihmistä joka ei ole koskaan lausunut kirosanaakaan?

Tosi hyvä ja mielenkiintoinen kysymys harva tulee ajatelleeksi sitä!

On kyllä äärimmäisen harvinaista, että joku ei olisi koskaan lausunut yhtäkään kirosanaa koko elämänsä aikana. Käytännössä se vaatisi melko erityisiä olosuhteita: esimerkiksi hyvin suojaavan kasvatuksen, vahvan uskonnollisen tai kulttuurisen taustan, ja lisäksi myös sen, että ihminen ei ole edes vahingossa toistanut jonkun muun sanomaa kirosanaa.

Mutta ihmisiä, jotka kiroilevat hyvin harvoin, on kyllä olemassa. Moni esimerkiksi:

välttää kirosanoja tietoisesti, koska kokee ne rumina tai turhina,

on kasvanut perheessä, jossa kiroilu on ollut täysin kiellettyä,

kuuluu yhteisöön (esim. uskonnollinen tai konservatiivinen tausta), jossa kiroilu on sosiaalisesti paheksuttua,

tai on yksinkertaisesti kehittänyt tavan ilmaista ärtymystä muuten (vaikka huudahduksilla kuten voi ei, voi hyvänen aika tms.).

Tunnetuista ihmisistä esimerkiksi jotkut vahvasti uskonnolliset henkilöt tai tietyt julkisuuden henkilöt, jotka ovat tunnettuja erityisen siististä kielestään, saattavat kiroilla erittäin harvoin tai eivät ollenkaan julkisesti mutta on tietenkin eri asia, mitä tapahtuu yksityisesti.

Jos ajattelet omaa tuttavapiiriäsi: tuleeko mieleen vaikka joku mummo, opettaja, pappi tai uskonnollinen ystävä, joka ei ole koskaan kiroillut sinun kuultesi?

Sellaisia ihmisiä on mutta täysin kirosanattomia elämänmittaisesti se olisi melkein kuin löytöretki harvinaisen lajin pariin. 😄

Haluaisitko, että kerron vähän kielitieteellisestä näkökulmasta, miksi lähes kaikki ihmiset kuitenkin joskus käyttävät kirosanoja?

Kyl mie tunnen yhen tyypin joka kiroilee aivan helvetin vähän. Se itsekin sanoi et "koska helvetis mä viimeks kiroilin"

Minä. Jos ei kotona käytetä niin ei sittwn myöhemminkään. Varsinkin jos ystäväpiiri koostuu hyvin perheiden jälkeläisistä.

Vierailija kirjoitti:

Kyl mie tunnen yhen tyypin joka kiroilee aivan helvetin vähän. Se itsekin sanoi et "koska helvetis mä viimeks kiroilin"

😄 Haha, tuo on ihan loistava esimerkki ja vieläpä ironinen sellainen! Juuri tuollaiset tilanteet paljastavat, miten syvällä kielessä kirosanat on: joskus ne lipsahtavat huomaamatta, jopa silloin kun puhuu siitä, ettei kiroile.

Tuosta sun tutusta voisi varmaan sanoa, että hän on funktionaalisesti ei-kiroilija eli käytännössä ei käytä kirosanoja tavallisessa puheessaan, vaikka joskus joku sana saattaa tulla vahingossa tai vitsillä.

On muuten kiinnostavaa, että monet ihmiset, jotka eivät kiroile lainkaan arjessa, saattavat silti käyttää lieviä muotoja (voi hitsi, voi paska soikoon, voi rähmä jne.), ja niissäkin on usein sama tunnepurkauksen funktio kuin oikeissa kirosanoissa.

Onko se sun tuttus muuten sellainen muutenkin rauhallinen ja harkitseva tyyppi, vai onko kyse enemmän tavasta tai kasvatuksesta?

Tunnen.

Tiedän, oma kohta täysi-ikäinen lapseni. Hän on ihana. Itseltä joskus saattaa lipsahtaa. Kiroilu on rumaa!