Oletko ollut joskus rikki?

Kyllä. Sitä ennen olin sulfaatti. 

Kyllä. Nyt tarvitsen vielä sen korjaavan ja turvallisen ihmissuhteen <3

Vierailija kirjoitti:

Typerää käyttää ihmisen kohdalla rikki -sanaa, tavarat menee rikki, ihminen sairastuu tai voi muuten huonosti.

No oisko paskana parempi?

Täysin paskana olen ollut. 

Rikki jo vuodesta 2006

Aina. Välillä pientä eheytymistä, mutta ....  Kuljen kriisistä kriisiin, Ismo Alangon sanoin.

Olen, olen sitä myös nyt - niin sisältä kuin ulkoakin. En tiedä voiko ihminen edes olla ehjä, mutta rikki voi toden totta olla, totaalisesti. En ymmärrä miksi tällaista kärsimystä edes sallitaan, mikä jumalan tarkoitus voi olla tällaisella tietoisuudella ja olemassaololla? Ihan järkyttävää, ja niin _turhaa_!

Ehkä ennemminkin typpi.

On ollut lähiomaisen kuolemaa, läpi elämän erilaisia yleisiä itsekseen pärjäämiseen liittyviä ongelmia, mutta nuo ovat sellaisia, mitä kaikki joutuvat kohtaamaan ennemmin tai myöhemmin. Osa selviää niistä hyvin, toiset huonommin.

En kai ole muuten pysyvästi rikki, mutta ihmissuhteiden osalta en pysty enää sellaiseen normaaliin lämpöön ja intiimiin tunteeseen, vaikka toinen olisi luonteeltaan ja seksissä kuinka hyvä. Sen huomaa jo siitä, etten tunne halatessa ja suudellessa mitään kovin erityistä. Ja vika ei voi olla aina toisessa, vaan kyllä se on omissa itseinhon, kiusatuksi ja torjutuksi tulemisen sekaisissa muistoissa, mistä ei ole päässyt irti. Vaikka kuinka yrittää pitää kulisseja yllä, niin se rikkinäisyys vaikuttaa myös omaan käytökseen ja siihen miten sitten kohtelee muita ihmisiä. Haluaisin olla parempi ja levittää ympärille mieluummin hyvää oloa toisille, mutta ei vain pysty.