Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ihmisten suhtautuminen nepsylapsiin.
24.10.2025 |
Minusta on ihan käsittämätöntä, että mistään mitään tietävät ihmiset syyttävät lasten neuropsykologisista kehityshäiriöistä puhelimia ja kasvatusta.
Heillä ei itsellään ole mitään kokemusta erityslapsista, mutta silti he tietävät kuinka heitä pitää kasvattaa ja mistä heidän kehityshäiriöistä johtuu.
Kertoisitteko, että jos ruutuaika aiheuttaa ahdh:ta, miksi sitä ei ole sitten kaikilla lapsilla? Iso osa lapsista viettää valtavasti aikaa pelaten puhelimella, somessa ja youtubessa. Silti heidän aivonsa kehittyvät ihan normaalisti. Samaten kaikilla rajattomasti kasvatetuilla lapsilla ei ole nepsy oireita.
Näette lapsista päälle päin vain sen huonon käytöksen, ettekä ymmärrä syitä sen taustalla. Vähän kuin menisi sokealle aukomaan päätä että mitäs menit katsomaan televisiota liian läheltä. Nykyinen älylaiteriippuvuus varmasti voi pahentaa nepsyn oireilua, mutta se ei ole sen syy. Eikä myöskään rajaton kasvatus. Vanhemmilla on näiden lasten kanssa todella rankkaa ja haasteellista, voitte kuvitella kun autisti saa hermoromahduksen julkisella paikalla, miltä tuntuisi kun joku tantta tulisi siihen pätemään että laitapa rajoja sille lapselle.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallisesta lapsesta sanotaan, että pettymyksen ovat hyväksi, kasvattavat pettymyksensietokykyä ja että vanhempien tärkein tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä.
Autistinen lapseni ei koskaan ole tottunut pettymyksiin. Ei, vaikka niitä on melkein päivittäin isompia ja pienempiä. Hän reagoi niihin uhmaikäisen itkupotkuraivarilla. Tämä toistuu joka kerta, kun joku menee pieleen tai hän ei saa tahtoaan läpi. On todella äärimmäisen omaehtoinen. Tiedättekö millaista on, kun lapsi on vielä isonakin kuin uhmaikäinen taapero ja vaikka kuinka pidät niitä rajoja niin se ei koskaan helpota. Voin sanoa että aika loppu olen.
Been there, done that. Tähänkin on kyllä keinoja, ongelma on se, että nepsylle asiasta pitää sanoa aina, hän ei niin sanotusti opi kerralla eikä välttämättä koskaan. Omaehtoisuuteen on kyllä vinkkejä netti täynnä. Kannattaa panostaa siirtymät
Juu, siirtymiin ja päivärytmiin kyllä kiinnitetään huomiota ja ennakoidaan. Arki on meillä hyvin simppeliä ja strukturoitua. Mutta se pettymys ja raivari voi tulla ihan siitä, että piirtäessä menee yksi viiva väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikea adhd johtuu perinnöllisyydestä, raskausajan stressistä ja päihteidenkäytöstä.
Sitten on näitä jotka eivät kasvata lastaan ja väittävät kaikille, että sillä on adhd.
Korjaan, että perinnöllisyydestä kyllä, noita muita ei tarvita siihen, että lapsella on ADHD. Eli sen voi saada pelkästään perinnöllisyyden perusteella.
Tämä on totta. Perinnöllisyysriskin takia adhd-potilaat eivät voi luovuttaa siittiöitä ja heille suositellaan sterilisaatiota.
suositellaan sterilisaatiota? Luuletko, että tänään on aprillipäivä`?
Ja sukusolujen luovutuskin onnistuu, tosin ei suomessa julkisella puolella, mutta esi. yksityiset voivat hyvinkin auttaa inseminaatiossa, jos vaikka
Mielenkiintoista. Mitä ovat nämä tietyt maat?
Mun lapselle lätkäistiin adhd diagnoosi kun joutui sijoitukseen ja itse olen sitä mieltä ettei hänellä ole tuota. Tuntuu että tää on jokin muotihäiriö jos lapsi on vähänkään hankala. Asian oikean laidan tietää vasta kun lääkitys alotetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen käytöshäiriöt olivat ,,adhd,,, mutta nyt kun adhd on saanut negatiivisen sävyn, niin se on nykyään trendikkäämmin ,,nepsy,,.
En usko, että kaikki ovat edes oikeasti nepsyjä. Sillä on vain helppo selittää kaikenlaista käytöstä. Tämä tekee hallaa oikeille nepsyille.
Adhd on nepsy.
Trendikkäämmin nepsy.
nyt on alettu käyttää termiä neurodivergentti.
Monet puhuvat myös neurovähemmistöistä koska vähemmistö on ryhmä jota etuoikeutetut sortavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen käytöshäiriöt olivat ,,adhd,,, mutta nyt kun adhd on saanut negatiivisen sävyn, niin se on nykyään trendikkäämmin ,,nepsy,,.
En usko, että kaikki ovat edes oikeasti nepsyjä. Sillä on vain helppo selittää kaikenlaista käytöstä. Tämä tekee hallaa oikeille nepsyille.
Adhd on nepsy.
Trendikkäämmin nepsy.
nyt on alettu käyttää termiä neurodivergentti.
Monet puhuvat myös neurovähemmistöistä koska vähemmistö on ryhmä jota etuoikeutetut sortavat.
Myös enemmistö voi olla ryhmä, jota etuoikeutettu vähemmistö sortaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä jaksa. Hyvin usein ne nepsy ongelmat johtuu vain siitä että lapsella ei ole mitään rajoja. Vanhin lapsista on Asperger ja kasvatin hänet niin kuin muutkin lapset. Eli vanhemmat voi katsoa peiliin ja miettiä mikä estää kasvattamasta. Lasten, myös nepsyjen, pitää oppia sietämään pettymyksiä ja oppia elämään yhteiskunnassa, nepsy on ihan eri kuin kehitysvamma
Miksi sun lapsella on Asperger, vaikka omasta mielestäsi onnistuit kasvatuksessa? Vai onko just sinun lapsella se ihan oikea diagnoosi ja mulla ei?
Oireet ilmeni ennen vuoden ikää, silloin ei hirveästi lapsia kasvateta on kolme muutakin joilla ei ole mitään. Ja lapsi syntyi lankapuhelin aikana
Juu juu, niin tietenkin. Kotiolot pysyi täysin stabiilina jne. Jos Asperger-lapsi on kasvatettu tismalleen samalla tavalla kuin ns. normaalilapset niin ihmettelen kyllä. Yleensä kun varsinkin etenkin aspergerit kärsii aistiyliherkkyyksistä, vain yhden mainitakseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallisesta lapsesta sanotaan, että pettymyksen ovat hyväksi, kasvattavat pettymyksensietokykyä ja että vanhempien tärkein tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä.
Autistinen lapseni ei koskaan ole tottunut pettymyksiin. Ei, vaikka niitä on melkein päivittäin isompia ja pienempiä. Hän reagoi niihin uhmaikäisen itkupotkuraivarilla. Tämä toistuu joka kerta, kun joku menee pieleen tai hän ei saa tahtoaan läpi. On todella äärimmäisen omaehtoinen. Tiedättekö millaista on, kun lapsi on vielä isonakin kuin uhmaikäinen taapero ja vaikka kuinka pidät niitä rajoja niin se ei koskaan helpota. Voin sanoa että aika loppu olen.
Been there, done that. Tähänkin on kyllä keinoja, ongelma on se, että nepsylle asiasta pitää sanoa aina, hän ei niin sanotusti opi kerralla eikä välttämättä koskaan. Omaehtoisuuteen on kyllä vinkkejä netti täynnä. Kannattaa panostaa siirtymät
En ole autisti, mutta add. Minulla ei koskaan toiminut "tylsät päivärytmit" tai sanominen, tai muistuttelu, tai mikään muukaan negatiivinen. Syynä oli se, että ei viitsitty ajatella asioita minun näkökulmastani, vaan esim. päivärytki oli tehty sen mukaan miten äiti halusi päivän menevän. Ei se toiminut minulle, koska elin ja elän erilaisessa vireystilassa ja vuorokausirytmissä. Vähän sama asia kuin pitäisi koko ajan pitää jonkun toisen liian pieniä kenkiä omissa jaloissa, kun toinen selittää, että se tekee hyvää. Ei tee, jos kengät ei ole omiin jalkoihin sopivat.
Kun muutin omilleni ja sain diagnoosi, aloin luomaan omaa päivärytmiä ja kuinka ollakaan, kun asiat alkoi sujumaan paremmin. Minua ei haittaa, jos päivän aikana tavarat alkaa levitä ympäri asuntoa, tai jos en saa illalla kaikkia levinneitä tavaroita takaisin paikalleen, koska minulla on viikossa yksi erityinen hetki, jolloin aivoni ovat virittyneet siivoamiseen ja silloin siivoan koko kämpän nopeasti, tehokkaasti ja hyvin. Muina aikoina se ei onnistu. En jaksa lähteä lenkille muulloin kuin aamulla tai sitten hyvin myöhään illalla. Jos lähden aamulla, niin koko päivä sujuu paremmin, jos lähden illalla, nii sitten yleensä kukun ylhäällä koko yön, koska iskee luovan luomisen halu. En hermostu takaiskuista, koska sellaisia olen saanut koka tosten ihmisten tahola koko lapsuuteni. Joko jätän asian sikseen tai sitten ratkaisen sen. Mutta ymmärtääkseni joillekin autisteille tämä tosiaan voi olla hyvinkin iso ongelma ja siihen voi jumahtaa kiinni. En siedä sitä, että jos kaveriporukassa sovitaan, että mennään klo 5.34 sinne ja sinne ja tavataan klo 5.30 siellä ja siellä, niin sitten paria päivää aiemmin jotkut päättävätkin, että mennään kuitenkin sinne toiseen paikkaan ja klo 6.45. Silloin jättäydyn pois tai olen siellä mukana, mutten läsnä, koska olin valmistautunut siihen alkuperäiseen sovittuun ajankohtaan. Tämä on adhd-ihmisille aika yleistä, siis tämä erilaisessa aikakäsityksessä eläminen. Meilä aika tuntuu olevan jotain muuta mitä ns. nolmeilla. Siitä voi kertoa sekin, että monella adhd:lla on erilainen vuorokausirytmikin. Itsellä vuorokausi on pidempi kun 24 kronologista tuntia ja se näkyy siinä, että vaikka arkipäivät eläisin tiukasti 24 tunnin rytmissä, niin joko samana viikonloppuna tai seuraavana, tulee yksi muutaman tai parin tunnin yö ja silti olen aamulla ihan virkeä. Tai siinä, että menen helposti sekaisin päivissä, esimerkiksi: "mitä ihmettä! joko nyt on perjantai? siis miten voi olla, ihan tuntuu siltä, että eilen oli tiistai!" Tai sitten: "täh, miten voi olla mahdollista, että on vasta tiistai, kun tuntuu siltä, että pitäisi olla jo perjantai!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni yrittää hankkia nepsydiagnoosia vaikka avainongelma on kasvatuksessa
Voin kertoa että hyvin harva ihminen tieten tahtoen toivoo että oma lapsi saa jonkun diagnoosin! Kyllä sitä viimeiseen asti toivoo, että lapsi olisi kasvatettavissa normaalein keinoin.
HAHAHAHAHA!!!! Tuo diagnoosi nimenomaan halutaan, että voi lapsen huonoa käytöstä selittää kun Jesse/Jeminalla on aadeehoodeeaabeeceedee, niin ei se voi itselleen mitään. Siksi sitä on esim turha kieltää, kun kaupassa heittelee tavaroita tai käy heittämässä kaverin kirjat pönttöön koulussa. Eikä mikään ns. kasvatus auta, joten turha edes yrittää. Ihan selkeästi tavoitellaan reaalielämän "vapaudu vankilasta" korttia.
Mä tiedän tasan yhden nepsyäidin, joka tosissaan yrittää kasvattaa lapsestaan ns. kunnon kansalaista. On rajat
Outoa. Sä taidat liikkua aika epämääräisessä seurassa. Minä tunnen monia "nepsyperheitä" ja ainoastaan oma isäni on sellainen, joka ei kyllä osannut kasvattaa. Muut (myös minä itse) on kyllä panostettu kasvatukseen, tukemiseen, tunnetaitoihin jne valtavan paljon.
Kasvatuksen puute aiheuttaa tutkitusti nepsyyttä. Tietty aivojen osa-alue jää kehittymättä. Kouluikäisenä alkaa olla liian myöhäistä.
Etsäviitsisviitsisitsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nepsylasten vanhemmat voisivat ottaa muut ihmiset paremmin huomioon. Jos lapsi ei osaa istua paikallaan, olla hiljaa ja käyttäytyä asianmukaisesti niin ei häntä silloin ole ok ottaa mukaan esim. elokuviin, ravintolaan tai lentokoneeseen. Sama koskee toki tavislapsiakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen käytöshäiriöt olivat ,,adhd,,, mutta nyt kun adhd on saanut negatiivisen sävyn, niin se on nykyään trendikkäämmin ,,nepsy,,.
En usko, että kaikki ovat edes oikeasti nepsyjä. Sillä on vain helppo selittää kaikenlaista käytöstä. Tämä tekee hallaa oikeille nepsyille.
Adhd on nepsy.
Trendikkäämmin nepsy.
nyt on alettu käyttää termiä neurodivergentti.
Ennen oli vammaisia sitten rajoitteisia ja nyttemmin erityisiä. Asia ei kuitenkaan muutu nimityksen muutoksesta. Kaikki ne tulevat olemaan haukkumasanoja ja sitten keksitään uusi nimitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen oli kurittomia ja vilkkaita lapsia ja nykyään taas on adhd-lapsia. Medikalisaatio etenee.
Vierailija kirjoitti:
Älä jaksa. Hyvin usein ne nepsy ongelmat johtuu vain siitä että lapsella ei ole mitään rajoja. Vanhin lapsista on Asperger ja kasvatin hänet niin kuin muutkin lapset. Eli vanhemmat voi katsoa peiliin ja miettiä mikä estää kasvattamasta. Lasten, myös nepsyjen, pitää oppia sietämään pettymyksiä ja oppia elämään yhteiskunnassa, nepsy on ihan eri kuin kehitysvamma
Minulla oli todella tiukat rajat, esinerkiksi tietokoneella sai olla vain viikonloppuna. Silti olen nepsy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kasvatuksen puute aiheuttaa tutkitusti nepsyyttä. Tietty aivojen osa-alue jää kehittymättä. Kouluikäisenä alkaa olla liian myöhäistä.
Etsäviitsisviitsisitsä.
En usko.
T. kahden ammattikasvattajan nepsylapsi
Olen nepsyaikuinen ja olin myös nepsylapsi, eikä aikuiset minuun mitenkään ihmeemmin suhtautuneet. Ehkä siksi, että vilkkaudesta ja normaalia hiukan huonommasta toiminnanohjauksesta huolimatta osasin kuitenkin käyttäytyä kohtalaisen hyvin.
Samaa ei voi sanoa kaikista nepsyistä ikään katsomatta. Kyllä minunkin ikäluokassa näkee niitä kilahtajia, pimahtajia, kuormittujia ja erityiskohtelun vaatijia, joiden itsehillintä ja toimintakyky menee pienestäkin vastoinkäymisestä pikkulapsen tasolle. Enpä ihmettelisi, jos heihin ei kauhean moni neurotyypillinen jaksaisi suhtautua kauhean ymmärtäväisesti, itsellenikin on aina vain vaikeampi ja vaikeampi uskotella, että syy heidän käytökselleen olisi silkkaa neuroepätyypillisyyttä, eikä Tiktokin liikakäytöstä seuranneiden vaikutteiden tulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvatuksen puute aiheuttaa tutkitusti nepsyyttä. Tietty aivojen osa-alue jää kehittymättä. Kouluikäisenä alkaa olla liian myöhäistä.
Etsäviitsisviitsisitsä.
En usko.
T. kahden ammattikasvattajan nepsylapsi
Kouluissa suuri osa opettajista ei edes saa oppilaita pysymään luokassa tunnin ajan, puhumattakaan siitä että saisivat oppilaat keskittymään opetukseen. En yhtään ihmettele jos opettajaperheiden omissa kodeissa myös koetaan "nepsyhaasteita". Ammattikasvattajat olivat ensimmäinen ryhmä joka luopui kurinpidon käytöstä kasvatuksessa, ja amatöörikasvattajat ovat sitten seuranneet perässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvatuksen puute aiheuttaa tutkitusti nepsyyttä. Tietty aivojen osa-alue jää kehittymättä. Kouluikäisenä alkaa olla liian myöhäistä.
Etsäviitsisviitsisitsä.
En usko.
T. kahden ammattikasvattajan nepsylapsi
Kouluissa suuri osa opettajista ei edes saa oppilaita pysymään luokassa tunnin ajan, puhumattakaan siitä että saisivat oppilaat keskittymään opetukseen. En yhtään ihmettele jos opettajaperheiden omissa kodeissa myös koetaan "nepsyhaasteita". Ammattikasvattajat olivat ensimmäinen ryhmä joka luopui kurinpidon käytöstä kasvatuksessa, ja amatöörikasvattajat ovat sitten seuranneet perässä.
On pikkuisen eri asia opettaa koululuokkaa kuin kasvattaa vaikka kahta eri-ikäistä omaa lasta.
Minun kotonani ei ollut edes televisiota. Oli lankapuhelin, radio, paperisia sanomalehtiä ja kirjoja. Minusta tuli nepsy.
Olin nepsy jo ennen syntymääni. Muistan asioita, jotka tapahtuivat ennen syntymääni, ja niitä ei ole voinut kukaan minulle kertoa, koska kukaan ei ollut kanssani siellä kohdussa. Tämä ei tietääkseni ole neurotyylilliselle mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Virallinen nepsydiagnoosi saa vanhemmankin tuntemaan itsensä spessuksi. Toimii varsinkin jos vanhempi on selkärangaton, nuhjuisen oloinen ulisija jonka yli ihmiset kulkevat.
Minä sain nepsydiaknoosin vähän ennen eläkeikää, ja tunnen itseni kyllä "spessuksi", mutta en mitenkään hyvällä tavalla.
Alue: Aihe vapaa
nyt on alettu käyttää termiä neurodivergentti.