Lue keskustelun säännöt.
Oletteko jaksaneet koiranpennun kanssa varttuneemmassa iässä (50+)?
23.10.2025 |
Mulla on ollut aiemmin koiria, nyt useampi vuosi ilman omaa koiraa. Haluaisin vielä ottaa koiran, mutta mietityttää jaksaminen, kun vaihdevuosien takia uni on jo valmiiksi melko huonoa ja välillä on päiviä, että ei jaksaisi oikein mitään (en ole enää työelämässä). Toisaalta oma koira lisäisi varmasti liikuntaa ja ulkoilua ja toisi päiviin rutiinit ja piristystä.
Yritän muistella pentuaikoja aiempien koirien kanssa, mutta niistä on jo niin kauan, etten oikein muista muuta kuin sen rankkuuden ja olin sentään silloin nuori ja suht terve.
Olen katsellut myös aikuisia kodinvaihtajia, mutta sopivaa ei ole ainakaan vielä löytynyt.
Kannattaako suosiolla haudata tämä koirahaave vai mitä mieltä olette?
Kommentit (57)
Tämän ketjun perusteella pennun hankinta on helppoa kuin apteekin hyllyltä. Ei ole! Kyllä kuuskymppisenä fibromyalgiaa sairastavalla on paljon pohdittavaa, jaksaako oikeasti. Niin ihanaa kuin se olisikin saada kaveri kävelylle. 60 ei ole uusi 30. Juu kyllä hyvin hoitui aikoinaan työ, kaksi lasta, kotityöt ja koira sairauden ohessa. Mutta ehkä sitä veti itsensä silloin liian piippuun. Tämä pelkkää ääneen ajattelua, ohis!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun perusteella pennun hankinta on helppoa kuin apteekin hyllyltä. Ei ole! Kyllä kuuskymppisenä fibromyalgiaa sairastavalla on paljon pohdittavaa, jaksaako oikeasti. Niin ihanaa kuin se olisikin saada kaveri kävelylle. 60 ei ole uusi 30. Juu kyllä hyvin hoitui aikoinaan työ, kaksi lasta, kotityöt ja koira sairauden ohessa. Mutta ehkä sitä veti itsensä silloin liian piippuun. Tämä pelkkää ääneen ajattelua, ohis!
Minulla on lonkat rikki, ranteet rikki, polvet rikki ja sormista vain osa ehjänä. Hyvin pärjään koiran kanssa, liikutaan 8-10 kilometriä joka päivä, ei tuo moninivelrikko istumallakaan parane vaikkei kävellenkään.
No onhan ne toisaalta kivoja. Meille tuli aikuinen rescue kun täytin 56 ja se on ehkä helpoin ja paras koira mitä olen tavannut. Pari mattoa ehti mennä pyykkiin mutta sitten totuttiin toistemme tapoihin.
Pentu tuli taloon kun olin 40 - se vaatii vähän menojen suunnittelua ja homma käy helpommin jos osaat kouluttaa. Ei sekään valottanut kuin muutaman yön, oikeastaan yhtenä yönä vähä itkeksi. Pentu nukkuu paljon! Pahimpia aikoja oli murkkuikä ja siitäkin selvittiin.
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun perusteella pennun hankinta on helppoa kuin apteekin hyllyltä. Ei ole! Kyllä kuuskymppisenä fibromyalgiaa sairastavalla on paljon pohdittavaa, jaksaako oikeasti. Niin ihanaa kuin se olisikin saada kaveri kävelylle. 60 ei ole uusi 30. Juu kyllä hyvin hoitui aikoinaan työ, kaksi lasta, kotityöt ja koira sairauden ohessa. Mutta ehkä sitä veti itsensä silloin liian piippuun. Tämä pelkkää ääneen ajattelua, ohis!
Joskus on helppoa, joskus ei. Eri ihmiset pitävät eri asioita vaikeina.
Meitä on kaksi, mutta toinen syöpäsairas, toinen kulkee kainalosauvoilla. Fibromyalgiakin on tuttu juttu ja moni muu sairaus. Silti, kaiken sairauden keskellä, koira on tuonut paljon iloa meille ja paljon uusia tuttavia. Emme luovu ilopilleristämme kuin pakon edessä. Toki koiran hoito vaatii voimia, mutta jätetään joku muu asia sitten vähemmälle.
Toki on jokaisen hyvä ennen pennun ostoa miettiä, onko niitä voimavaroja ja elinvuosia koko koiran elämän ajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa tarkalleen mitä rankkuus pitää sisällään?
Myös koiraa harkitseva
Pennut on aika riiviöitä. Myös pitää uhrata paljon aikaa kasvattamiseen ja kouluttamiseen, muuten sen kanssa on ongelmissa myöhemmin.
Ei ole ikinä ollut mitään ongelmia vaikka en ole mitään kasvattanut ja kouluttanut muuta kuin luoksetulon ja irtikäskyn. Näillä on pärjätty. Hihnassakin ovat automaattisesti kävelleet nätisti vaikka suurimman osan ajasta ovat irti. Sen takia luoksetulo on aina se ensimmäinen opettettava asia. Kolmas koira menossa näillä opeilla.
Hohhoijaa. Otapa vaikka joku metsästysviettinen reilunkokoinen terrieri, niin katsotaan sitten uudestaan. Hyvä huudella, kun itse ottaa jonkun nössön rodun, jota ei tarvitse kuin katsoa niin tottelee. :D
Minuakin aina ihmetyttää tuo "koulutus". Meillä koira on oppinut tavoille ihan vain meidän kanssa elämällä, kuten lapsetkin aikana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa. Ilmeisesti 50 on uusi 80.
N54
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sitä voikin joistain tulla niin vanhoja ja väsyneitä 50+ vuotiaina. Miten ajattelit jaksaa elämääsi vielä 40 vuotta, jos niin kauan saat elää?
Eihän me edes haluta elää vielä 40 vuotta, idiootti.
Sinä se taidat idiootti olla, kun toisia sellaiseksi haukut. Ja voit toki päättää päiväsi milloin haluat, ei sitä kukaan estä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on lyhyt aika ja jos wt ole työelämässä, niin ei tarvitse nukkua aikataulun mukaan.
Joten...
Vai elätkö mieluummin seuraavat vuosikymmenet ilman koiraa?
Kodinvaihtajissa sitten omat puolensa
Kun en tahdo edes muistaa kuinka kauan sitä kaikkein rankinta vaihetta kesti....
On ihan koirasta ja rodusta kiinni. Jonkun kanssa todella helppoa alusta asti ja sitten jonkun toisen kanssa menee pari vuotta. Mutta kun sen koiran ottaa, niin se on sitten vaan kestettävä. Ärsyttää sellaiset ihmiset, kun sitten hetken päästä laitetaan koira myyntiin kun paljastuu totuus minkälaista se elämä sen koiran kanssa on, eikä sen kanssa jakseta. Se koira kun vaatii sitten paljon ulkoilua, koulutusta ja aktiviteettia koko loppuelämänsä ajan olipa se ilma kuinka surkea tahansa.
Haluaisin itsekkin koiran vuosien jälkeen mutta juuri nyt en koe että siihen riittäisi paukut. Varmasti joskus myöhemmin sitten tulee ajankohtaiseksi, sillä tiedän että en koko loppuelämääni ilman koiraa meinaa kuitenkaan olla. Kodinvaihtajankin voin mielelläni ottaa mikäli ei ole todellinen ongelmatapaus ja riippuen siitä mitkä ne ongelmat on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sitä voikin joistain tulla niin vanhoja ja väsyneitä 50+ vuotiaina. Miten ajattelit jaksaa elämääsi vielä 40 vuotta, jos niin kauan saat elää?
No ei sitä aina voi itse valita. Sairaudet ja vaivat tulee kysymättä lupaa.
Ja niiden lisäksi suurin osa käy jopa vielä 50+ vuotiaana töissä ja tekee fyysisesti todella raskasta työtä. Niitä kun on tehnyt yli 30 vuotta niin kyllä se kropassa tuntuu. Kaikki kun ei istu perseellään 8 tuntia päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun perusteella pennun hankinta on helppoa kuin apteekin hyllyltä. Ei ole! Kyllä kuuskymppisenä fibromyalgiaa sairastavalla on paljon pohdittavaa, jaksaako oikeasti. Niin ihanaa kuin se olisikin saada kaveri kävelylle. 60 ei ole uusi 30. Juu kyllä hyvin hoitui aikoinaan työ, kaksi lasta, kotityöt ja koira sairauden ohessa. Mutta ehkä sitä veti itsensä silloin liian piippuun. Tämä pelkkää ääneen ajattelua, ohis!
Joskus on helppoa, joskus ei. Eri ihmiset pitävät eri asioita vaikeina.
Meitä on kaksi, mutta toinen syöpäsairas, toinen kulkee kainalosauvoilla. Fibromyalgiakin on tuttu juttu ja moni muu sairaus. Silti, kaiken sairauden keskellä, koira on tuonut paljon iloa meille ja paljon uusia tuttavia. Emme luovu ilopilleristämme kuin pakon edessä. Toki koiran hoito vaatii voimia, mutta jätetään joku muu asia sit
Kyllä, ymmärrän. Mutta menetin pitkäikäisen koirakaverini 3 kk sitten. Rajun ikävän jälkeen on kai jotkut defenssit päällä. Ei vielä, koettaa kai intuitio sanoa. Mutta tässä iässä ei kauan aikaa viitsisi odotella. Ajatukset sätkii kuin flipperissä sisällä, mitä haluan tai pitäisi tehdä. Nyt olen jäänyt sohvan pohjalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Ilmeisesti 50 on uusi 80.
N54
Typerys!
Vierailija kirjoitti:
Toiset vaan hankkii noita pentuja pienkasvattajilta, mutta ilman yhteyksiä ostat Kennelliiton sivuilta rekisteröidyistä kenneleistä pienikokoisen koiran hintaan 3000 €. Jossakin mättää?
Kyllä ne "pienkasvattajatkin" ovat kennelliiton rekisteröityneitä kasvattajia. Siihen ei mitään yhteyksiä tarvita. Ja suunnilleen sama on hinta kaikilla rekisteröidyillä koirilla aina yhden rodun sisällä.
Ei tuossa mätä mikään muu kuin ettet tunne koiramaailmaa. Jos rodun hinta yleensä on 3000 e, niin ei kukaan myy rotukoiran pentua halvemmalla vain siksi, että on pieni kasvattaja.
Aikuisen koiran voit saada halvemmalla kuin pennun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otin pennun 60-vuotiaana. Ihan hyvin meni, vaikka oli energinen tapaus, ehkä aktiivisin omista koiristani mitä on 50 vuoden aikana ollut. Kaksi vuotta oli melkoista hulinaa, mutta sitten tasaantui. Tosin minulla oli jo vaihdevuodet ohi niin ei se enää rassannut, ja työaikakin oli vaihtunut osa-aikaiseksi. Ystäväni otti samaan aikaan 70-vuotiaana paimenkoiran pennun, ja hyvin hänkin pärjäsi.
Vierailija kirjoitti:
Otin pennun 60-vuotiaana. Ihan hyvin meni, vaikka oli energinen tapaus, ehkä aktiivisin omista koiristani mitä on 50 vuoden aikana ollut. Kaksi vuotta oli melkoista hulinaa, mutta sitten tasaantui. Tosin minulla oli jo vaihdevuodet ohi niin ei se enää rassannut, ja työaikakin oli vaihtunut osa-aikaiseksi. Ystäväni otti samaan aikaan 70-vuotiaana paimenkoiran pennun, ja hyvin hänkin pärjäsi.
2 vuotta kuulostaa aika pitkältä ajalta "melkoiselle hulinalle"....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otin pennun 60-vuotiaana. Ihan hyvin meni, vaikka oli energinen tapaus, ehkä aktiivisin omista koiristani mitä on 50 vuoden aikana ollut. Kaksi vuotta oli melkoista hulinaa, mutta sitten tasaantui. Tosin minulla oli jo vaihdevuodet ohi niin ei se enää rassannut, ja työaikakin oli vaihtunut osa-aikaiseksi. Ystäväni otti samaan aikaan 70-vuotiaana paimenkoiran pennun, ja hyvin hänkin pärjäsi.
2 vuotta kuulostaa aika pitkältä ajalta "melkoiselle hulinalle"....
Niin, mutta toiset rauhoittuu jo aikaisemmin, toiset vieläkin myöhemmin. Se on yksilöllistä, ei voi etukäteen tietää.
Sisäsiisteys. Rankkaa on, jos pentu lirauttelee 15 min välein, kuten meillä alussa. Rankkaa on varsinkin, jos ei ole omaa pihaa ja on talvi.
Hampaat. Pentu pureskelee kaikkea, kun ikenet kutittaa, ja täytyyhän muutenkin maailmaan tutustua maistelemalla. Niin tekee ihmislapsikin. Kestää jonkun aikaa, että oppii sallitut ja kielletyt purukohteet.
Yksinolo. Jotkut koirarodut eivät halua olla yksin, vaan alkavat uikuttamaan tai haukkumaan, kun ihmiset poistuu asunnosta. Myös yksilöissä on eroja. Koiran totuttaminen yksinoloon voi kestää.
Vuorokausirytmi. Jotkut pennut valvottavat öisin, vinkuvat ja haukkuvat. Kannattaa pitää ruokailut, nukkumaanmenot ja lenkit mahdollisimman samaan aikaan. Näin pentu tietää, mitä tapahtuu ja koska. Alkaa silloin myös nukkumaan yönsä paremmin.
Aina pitää myös muistaa, että pennun käytöksen takana voi olla sairaus. Tämä varsinkin, jos on ensimmäisestä koirasta kyse.