Äitini odottaa jatkuvasti meitä kylään, harmittaa

"Hanki lapsia, niistä on iloa sitten vanhana"

Kumpi se on nyt sitten parempi, olla lapseton vai lasten aktiivisesti välttelemä rasite?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ainoa lapsi?  Kysyykö äitisi "tosissaan"  vaan vain kutsuakseen.

En ole ainoa, sisarukset asuu heitä lähempänä ja tapaavat useammin. Ihan tosissaan kysyy ja tosissaan pettyy. Jos esimerkiksi jossain sivulauseessa olen ohimennen sanonut että meillä on ensi viikonloppuna vapaata, niin hän ajattelee sen heti niin että tottakai sitten tulemme heille kum kerran on vapaata!! Ja seuraavassa puhelussa alkaa kysellä että niin tuletteko sitten perjantaina vai vasta lauantaina. Ap

Ei jumalauta. Eikö äitisi osaa olla yhtään yksin? Mihin hän tarvitsee aikuisia lapsiaan joka viikonloppu?

Ei hän ole edes yksin. Isän kanssa yhdessä asuvat. Ap

Eivät ilmeisesti pärjää kahdestaan, koska haluavat että lapset käyvät yhtenään kylässä. Sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinäpähän odottaa. Äitisi on pikku hiljaa pakko alkaa sopeutua ajatukseen ettet ole olemassa häntä varten. Et ole hänestä vastuussa. Sinun ei ole ollenkaan välttämätöntä kertoa äidillesi kaikkea yksityiselämästäsi eikä raportoitava hänelle mitä teet ja minne olet menossa. Äitisi on itsenäistyttävä sinusta ihan niin kuin sinunkin äidistäsi. Tätä ilmiötä kutsutaan aikuistumiseksi.

Olen 50+, veljeni 60+ jne. Enkä tietenkään kerro hänelle kaikkea yksityiselämästäni, mutta kun soitellaan niin toki kuulumiset höpistään puolin ja toisin. Ap 

Sinä puhutkin vanhasta ihmisestä.   Oletko koskaan irtautunut äidistäsi? Siis niin että on hyvät välit , äiti aikuinen, sinä aikuinen , muttei riippuvuutta?    Vai onko nyt vanhana äidillesi tuo tullut?

Luulin että ap on joku 30 ja äitikin vielä nuori.

Mutta tää onkin tyypillistä vanhukset rasittavia eikä niitä jaksa -keskustelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinäpähän odottaa. Äitisi on pikku hiljaa pakko alkaa sopeutua ajatukseen ettet ole olemassa häntä varten. Et ole hänestä vastuussa. Sinun ei ole ollenkaan välttämätöntä kertoa äidillesi kaikkea yksityiselämästäsi eikä raportoitava hänelle mitä teet ja minne olet menossa. Äitisi on itsenäistyttävä sinusta ihan niin kuin sinunkin äidistäsi. Tätä ilmiötä kutsutaan aikuistumiseksi.

Olen 50+, veljeni 60+ jne. Enkä tietenkään kerro hänelle kaikkea yksityiselämästäni, mutta kun soitellaan niin toki kuulumiset höpistään puolin ja toisin. Ap 

Viimeiset viikot äidilläsi meneillään...  mutta jos ei välitä niin ei välitä. Vanhaksi tulet sinäkin. 

Höpiseminen on tärkeää kaikille läheisriippuvaisille. Ja mistä sinä tiedät onko äidillä menossa viimeiset viikot. Tietääkseni tässä ei ole kysymys omaishoitajuudesta.

Itse pidettiin tiukka linja heti siitä saakka kun muutettiin miehen kanssa omaan kotiin. Vierailut kummankin vanhempien luona on tosiaankin lyhyitä vierailuja, ei vietetä viikonloppuja eikä lomia kenenkään nurkissa. Jos ollan lapsuuden paikkakunnalla jostain syystä useampi päivä niin silloin majoitutaan hotellissa. 

Omaa suhtautumista voi ja kannattaa muuttaa. Minä olen 35v perheenäiti, olemme asuneet puolison kanssa yhdessä 10 vuotta ja meillä on nykyään oma talo noin tunnin ajomatkan päässä äitini kotoa. Silti äidillä on kummallinen oletus että jotenkin kärsimme kodissamme ja haluaisimme viettää kaikki viikonloput ja lomat hänen vierasmökissään. "Pitääkö teidän tänä viikonloppuna jäädä kaupunkiin vai pääsettekö tulemaan?" on yleinen kysymys. Eihän meidän pidä vaan saamme olla välillä rauhassa kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Luulin että ap on joku 30 ja äitikin vielä nuori.

Mutta tää onkin tyypillistä vanhukset rasittavia eikä niitä jaksa -keskustelu.

Niin minäkin luulin että ap ja miehensä ovat nuoripari jolla ei vielä ole omia lapsia. Mutta jos he ovat rampanneet ap:n äidin (eli ap:n miehen anopin) luona kylässä vuosikymmenet, niin vanha äiti on tottunut siihen. Ap ei kirjoittanut mitä he tekevät äitinsä luona, auttavatko kotihommissa vai istuvatko sohvalla.

Vanhukset OVAT rasittavia. Kuka sinua jaksaa?

Onhan tuo toisaalta ihan ymmärrettävääkin, että äiti ikävöi lapsiaan. Totta kai kaikilla on ja pitää ollakin, oma elämä, mutta ei tämän tiedostaminen sitä ikävää poista.

Kaikki me ollaan erilaisia, toiset haluavat nähdä harvoin, toiset usein. Meillä Suomessa tämä perhekeskeisyys ei ole kovinkaan yleistä. Kaikki vähän omissa nurkissaan, halutaan nähdä ehkä joskus ja silloin tällöin ja voi kauhistus, jos joku haluaa nähdä useammin, niin johan on outoa. Monissa maissa perhe ja suku on se maailman tärkein asia, Suomessa taas "suku on pahin" elää vahvasti monien mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinäpähän odottaa. Äitisi on pikku hiljaa pakko alkaa sopeutua ajatukseen ettet ole olemassa häntä varten. Et ole hänestä vastuussa. Sinun ei ole ollenkaan välttämätöntä kertoa äidillesi kaikkea yksityiselämästäsi eikä raportoitava hänelle mitä teet ja minne olet menossa. Äitisi on itsenäistyttävä sinusta ihan niin kuin sinunkin äidistäsi. Tätä ilmiötä kutsutaan aikuistumiseksi.

Olen 50+, veljeni 60+ jne. Enkä tietenkään kerro hänelle kaikkea yksityiselämästäni, mutta kun soitellaan niin toki kuulumiset höpistään puolin ja toisin. Ap 

Viimeiset viikot äidilläsi meneillään...  mutta jos ei välitä niin ei välitä. Vanhaksi tulet sinäkin. 

Just tällaiset nyyhkyuhriutujat ovat vanhempina ihan saatanan rasittavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin että ap on joku 30 ja äitikin vielä nuori.

Mutta tää onkin tyypillistä vanhukset rasittavia eikä niitä jaksa -keskustelu.

Niin minäkin luulin että ap ja miehensä ovat nuoripari jolla ei vielä ole omia lapsia. Mutta jos he ovat rampanneet ap:n äidin (eli ap:n miehen anopin) luona kylässä vuosikymmenet, niin vanha äiti on tottunut siihen. Ap ei kirjoittanut mitä he tekevät äitinsä luona, auttavatko kotihommissa vai istuvatko sohvalla.

Vanhukset OVAT rasittavia. Kuka sinua jaksaa?

Et aio vanhentua?  Taidat olla nuorenakin hankala, viite viimeinen lauseesi.

Olen hyväksynyt, lapsillani on oma elämä, niin myös minulla vaikka vanha olenkin.  Nykyisin on hyviä yhteydenpitovälineitä,   esim wh ryhmässä kuulumiset.

Viimeiset viikot äidilläsi meneillään...  mutta jos ei välitä niin ei välitä. Vanhaksi tulet sinäkin. 

Viikot vaihtuu kuukausiksi, ja kuukaudet vuosi..kymmeniksi. 

Minä vanhana ees jaksaisi majottaa lapsiakaan koko ajan, varata ruokaa, laittaa, viihdyttää. Olla heidän mielensä mukaan.  Jo se lakanapyykki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyytäkää äiti kylään. Vuoroin vieraissa.

Eivät he tule. Liian pitkä matka. Ap

Sama kokemus. Se meidän 200 km jonkun muun tähän suuntaan ajamana onkin 400 km. Tiede pystynee selittämään, minä en, kun olen vain humanisti.

Että pistää vihaksi tollaset kiittämättömät kakarat. Ja sitte vanhemmistaan oikeasti välittävät menettävät omansa nuorina. Toivottavasti kuolet yksin

Olen todennäköisesti muuttamassa ulkomaille muutaman seuraavan vuoden sisään ja stressaan jo valmiiksi että miten äitini suhtautuu asiaan, että en olekaan enää saatavilla kuten ennen. 

Äitini on vielä suht hyväkuntoinen ja virkeä eläkeläinen, mutta hänessä on hieman marttyyrin vikaa. On asunut yksin jo melkein 20 vuotta isäni kuoleman jälkeen. Käyn moikkaamassa ja auttelemassa erinäisissä asioissa parin viikon välein, välimatkaa meillä on 40km. Äitini kanssa samalla paikkakunnalla asuvat kaksi veljeäni näkevät äitiäni vähemmän, paitsi ehkä talvisin kun käyvät tekemässä lumityöt ja hiekoittamassa pihan. 

Kyllähän sitä puhelut toimii ulkomaillekin ja lentokoneella pääsen takaisin Suomeen parissa tunnissa. Toki sitten pitää ottaa hotelli, kun äitini "tukkijätkäkuorsauksen" takia yökyläilyt ei heikkounisena oikein innosta.

Vierailija kirjoitti:

Kun äitisi on tästä maailmasta lähtenyt, saatat harmitella ettet käynyt tarpeeksi usein.

Tiedän hyvin tämän oman mummoni kautta. Hänen kuollessaan harmitti, etten käynyt useammin. Mutta nyt kun matkaa kuitenkin äidin ja isän luokse on, niin max 1-2 kk välein on mielestäni ihan "tarpeeksi usein". Meillä on kuitenkin omakin elämä, ja omat lapsetkin tavattavana. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitinä tottunut kun lapset lähtivät opiskelemaan lapset kulkevat mielensä mukaan mutta kotiin saa aina tulla.  Avaimet heillä aina olleet.

Nyt näen lapsia 3-4 kertaa vuodessa, sinkkua vähän useammin.

Kotiin? Eikö aikuistuneilla lapsilla ole oma koti siellä missä he asuvat?

Eiköhän ne opiskelijoiden asunnot ole kämppiä ja normaalissa perheessä lähdetään opiskelemaan/muutetaan kotoa, saatesanoin kotiin saa aina tulla.

Omat nyt jo perheelliset lapset tulivat ja menivät yhteensä kymmenen vuotta, välillä oltiin vaihdossa, armeijassa, harjoittelussa kotipaikkakunnalla jne, tuttu lähes 40v muutti kotiin muutamaksi kuukaudeksi myytyään asuntonsa ja ostettuaan uuden jota remontoi.

Toinen tuttu kertoi, että hänellä on tapana heittää takki aina lattialle kun menee vanhempiensa luokse vaikka ei niin tekisi missään muualla, tulee kuulemma niin turvallinen olo kun äiti 67v motkottaa  hänelle 47v ja nostaa takin naulakkoon, kummankin tietäessään  miksi tämä tervehdys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullakin tulee paineita nähdä äitiä, jos emme näe esim.pariin kuukauteen. Äiti sentään asuu yksin ja tiedän että kaipailee kylään. Huono omatuntohan siitä tulee. Toisaalta tiedän erään perheen, joka asuu toisella puolen maapalloa. Lähdeppä siitä kyläilemään noin vaan. Mun mielestä ei pitäisi painostaa lapsia ramppaamaan kylässä, jos ei kerta kaikkiaan pääse. Puhelut pitäisi riittää ja silloin tällöin kyläily. Ja aina valitetaan että lapset ei käy vanhusta katsomassa vanhainkodissa. Voi jeesus, eikö hoitajat oikeasti tajua että lapsilla on työt ja omat kiireet.

 

 

 

Hoitajatkin on lukutaitoisia.  Osaavat lukea vanhusvihan joka vallitsee voimalla täällä vauvakeskusteluissakin. Ja sen miten omaiset jouluna ja äitpäivänä käydessään puhuvat ja käyttäytyvät.

Vanhusviha? Johan pomppas!

Vierailija kirjoitti:

Itse pidettiin tiukka linja heti siitä saakka kun muutettiin miehen kanssa omaan kotiin. Vierailut kummankin vanhempien luona on tosiaankin lyhyitä vierailuja, ei vietetä viikonloppuja eikä lomia kenenkään nurkissa. Jos ollan lapsuuden paikkakunnalla jostain syystä useampi päivä niin silloin majoitutaan hotellissa. 

Hyvin suomalaista, pidetään irtautumisena kodista sitä ettei välitetä, sukulaiset ovat välttämätön paha.