Äitini odottaa jatkuvasti meitä kylään, harmittaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin että ap on joku 30 ja äitikin vielä nuori.

Mutta tää onkin tyypillistä vanhukset rasittavia eikä niitä jaksa -keskustelu.

Niin minäkin luulin että ap ja miehensä ovat nuoripari jolla ei vielä ole omia lapsia. Mutta jos he ovat rampanneet ap:n äidin (eli ap:n miehen anopin) luona kylässä vuosikymmenet, niin vanha äiti on tottunut siihen. Ap ei kirjoittanut mitä he tekevät äitinsä luona, auttavatko kotihommissa vai istuvatko sohvalla.

Asuimme aiemmin lähellä heitä, silloin tavattiin ehkä viikon välein mutta nopeita kertoja. Vein heille kauppakassin ja hörppäsin samalla kupin kahvia, ja lähdin. Sitten muutimme kauemmas. Alkuvuodet meni oikein hyvin, mutta nyt äiti tuntuu jatkuvasti vain odottavan meitä käymään. Tai siis olemaan, viikonlopun tai lomaviikon ym yli. Olen ajatellut että on ehkä isän seuraan kyllästynyt?

Ja mitään heillä ei saa tehdä, vaikka haluaisi. Ei missään nimessä. Jo jostain pöydän kattamisesta tai tiskikoneen tyhjäyksestä tulee kauhea "sota", kun me olemme "vieraita" ja meidän kuuluu kuulemma istua sohvalla. Jos vaikka haluaisin auttaa viemällä haravoidut lehtikasat pois, se pitää oikeasti tehdä salaa. Ja siitä seuraa kova mäkätys, että miksi nyt menin sen siivoamaan. Ja minä taas en jaksaisi istua siellä sohvalla, vaan auttaa kun kerran voin. Ap

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyytäkää äiti kylään. Vuoroin vieraissa.

Eivät he tule. Liian pitkä matka. Ap

Sama kokemus. Se meidän 200 km jonkun muun tähän suuntaan ajamana onkin 400 km. Tiede pystynee selittämään, minä en, kun olen vain humanisti.

Ei järkevät vanhemmat, etenkään vanhuksina, mene kenenkään haitaksi.  Passattavaksi, kuorsaamaan, käymään yöllä vessassa.

Vierailija kirjoitti:

Kun äitisi on tästä maailmasta lähtenyt, saatat harmitella ettet käynyt tarpeeksi usein.

Tätä on turha alapeukuttaa, sillä juuri näin asia on ja ihan ilman syyllistämistä, aivan varmasti kaduttaa, kun mahdollisuutta ei enää ole. Paras olisi kyllä kompromissi, jolla tapaamiskertoja voisi kasvattaa - eli he tosiaan tulisivat välillä myös teille. Avoimesti voi sanoa, että haluaisitte nähdä useammin nyt kun siihen on vielä mahdollisuus, mutta matka on liian pitkä teille jatkuvasti kuljettavaksi, että voisivatko he kuitenkin tulla välillä teille.

Toinen hyvä keino on sopia tapaamisviikonloput hyvissä ajoin etukäteen, silloin heillä olisi tiedossa koska tulette ja "jotain mitä odottaa". Vaikka ei olisi niin usein, niin henkisesti helpompaa kun molemmat tietää koska seuraavan kerran tulette eikä olisi turhia odotuksia siinä välillä.

Vierailija kirjoitti:

Omaa suhtautumista voi ja kannattaa muuttaa. Minä olen 35v perheenäiti, olemme asuneet puolison kanssa yhdessä 10 vuotta ja meillä on nykyään oma talo noin tunnin ajomatkan päässä äitini kotoa. Silti äidillä on kummallinen oletus että jotenkin kärsimme kodissamme ja haluaisimme viettää kaikki viikonloput ja lomat hänen vierasmökissään. "Pitääkö teidän tänä viikonloppuna jäädä kaupunkiin vai pääsettekö tulemaan?" on yleinen kysymys. Eihän meidän pidä vaan saamme olla välillä rauhassa kotona. 

Hah. Meille vastaavan oletuksen esitti mua nuorempi puolison sisarus. "Eiks ole ikävää, kun pitää lähteä pois täältä?" - Yhteismökiltä, kun suunnilleen laskin minuutteja, että pääsisin siitä pakkososiaalisuudesta sekä "sukurakkaudesta" sukulaisia kohtaan, joille en edes ole sukua.

Jengi, joka jumittuu iäkseen sinne lapsuuskodin nurkille, ei tunnu aina ymmärtävän, että meidän ikioma ja rakas kotimme muualla on meille se tärkein paikka. Ajatellaan, että talo jonka olemme rakentaneet ja jossa olemme asuneet vuosikymmenet, on jokin tilapäisasumus ja kakkosratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Mun Äiti aina pyytää vierailun yhteydessä jäämään yöksi. Täyttä hel vettiä, oon muutaman kerran koittanu. Äiti kuorsaa kuin tukkijätkä enkä saa yhtään nukuttua. Onneks oon lääkityksellä ja vetoan siihen että ei ole lääkkeitä mukana. Muutenkin tosi raskaita matkoja, 3 tuntia kestää 3 eri julkisella ja sama kuvio paluumatkalla. Käyn ehkä 4 kertaa vuodessa.

Ettekö siis oikeasti uskalla puhua rehellisesti äidillenne? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun äitisi on tästä maailmasta lähtenyt, saatat harmitella ettet käynyt tarpeeksi usein.

Tätä on turha alapeukuttaa, sillä juuri näin asia on ja ihan ilman syyllistämistä, aivan varmasti kaduttaa, kun mahdollisuutta ei enää ole. Paras olisi kyllä kompromissi, jolla tapaamiskertoja voisi kasvattaa - eli he tosiaan tulisivat välillä myös teille. Avoimesti voi sanoa, että haluaisitte nähdä useammin nyt kun siihen on vielä mahdollisuus, mutta matka on liian pitkä teille jatkuvasti kuljettavaksi, että voisivatko he kuitenkin tulla välillä teille.

Toinen hyvä keino on sopia tapaamisviikonloput hyvissä ajoin etukäteen, silloin heillä olisi tiedossa koska tulette ja "jotain mitä odottaa". Vaikka ei olisi niin usein, niin henkisesti helpompaa kun molemmat tietää koska seuraavan kerran tulette eikä olisi turhia odotuksia siinä välillä.

Miten jaksaisivat jos heille jo on pitänyt kauppakasseja viedä joitakin vuosia sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun äitisi on tästä maailmasta lähtenyt, saatat harmitella ettet käynyt tarpeeksi usein.

Tätä on turha alapeukuttaa, sillä juuri näin asia on ja ihan ilman syyllistämistä, aivan varmasti kaduttaa, kun mahdollisuutta ei enää ole. Paras olisi kyllä kompromissi, jolla tapaamiskertoja voisi kasvattaa - eli he tosiaan tulisivat välillä myös teille. Avoimesti voi sanoa, että haluaisitte nähdä useammin nyt kun siihen on vielä mahdollisuus, mutta matka on liian pitkä teille jatkuvasti kuljettavaksi, että voisivatko he kuitenkin tulla välillä teille.

Toinen hyvä keino on sopia tapaamisviikonloput hyvissä ajoin etukäteen, silloin heillä olisi tiedossa koska tulette ja "jotain mitä odottaa". Vaikka ei olisi niin usein, niin henkisesti helpompaa kun molemmat tietää koska seuraavan kerran tulette eikä olisi turhia odotuksia siinä välillä.

He eivät tule meille. Matka on liian pitkä. Ja he tietävät kyllä yleensä 2-3 viikkoa etukäteen että milloin tulemme. Sitä aiemmin emme voi tulemisia luvata. Ap

Arvostakaa vanhempianne ja kyläilkää heillä, joku päivä he ovat poissa.

Vierailija kirjoitti:

Minä vanhana ees jaksaisi majottaa lapsiakaan koko ajan, varata ruokaa, laittaa, viihdyttää. Olla heidän mielensä mukaan.  Jo se lakanapyykki.

Jos vieraillaan vanhempien tai kenen tahansa luona yhdenkin yön yli: omat lakanat, pyyhkeet ym. Ruuanlaitosta sovitaan etukäteen, mitä tuomme kyläpaikkaan tai päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse pidettiin tiukka linja heti siitä saakka kun muutettiin miehen kanssa omaan kotiin. Vierailut kummankin vanhempien luona on tosiaankin lyhyitä vierailuja, ei vietetä viikonloppuja eikä lomia kenenkään nurkissa. Jos ollan lapsuuden paikkakunnalla jostain syystä useampi päivä niin silloin majoitutaan hotellissa. 

Hyvin suomalaista, pidetään irtautumisena kodista sitä ettei välitetä, sukulaiset ovat välttämätön paha. 

Meille sukulaiset ja läheiset ovat maailman tärkein asia, mutta koti on siellä missä itse asutaan, ei vanhempien luona.

Linjan pitää olla tiukka koska muuten tulee valtavasti konflikteja ja suuttumista siitä jos ollaankin viikonloppu vaikka miehen vanhempien luona eikä omieni. Siksi ei vietetä pitkiä aikoja kenenkään luona vaan käydään lyhyesti kylässä ja mieluiten molempien vanhemmilla samana päivänä että on tasapuolista.

Vierailija kirjoitti:

Arvostakaa vanhempianne ja kyläilkää heillä, joku päivä he ovat poissa.

No tässähän aloittaja ja moni muu kyläilee säännöllisesti. Vaan ihmisellä on oikeus olla muutakin elämässään kuin vanhemmat ja vaikka muuttaisi takaisin heidän luokseen asumaan, se ei estä heidän kuolemaansa. Sitä ei kukaan etukäteen tiedä missä järjestyksessä täältä lähdetään. Parasta pyrkiä tasapainoiseen elämään eikä velvollisuudentunnosta istua joka viikonloppu tuntikausia autossa nukkuakseen toisten nurkissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvostakaa vanhempianne ja kyläilkää heillä, joku päivä he ovat poissa.

No tässähän aloittaja ja moni muu kyläilee säännöllisesti. Vaan ihmisellä on oikeus olla muutakin elämässään kuin vanhemmat ja vaikka muuttaisi takaisin heidän luokseen asumaan, se ei estä heidän kuolemaansa. Sitä ei kukaan etukäteen tiedä missä järjestyksessä täältä lähdetään. Parasta pyrkiä tasapainoiseen elämään eikä velvollisuudentunnosta istua joka viikonloppu tuntikausia autossa nukkuakseen toisten nurkissa. 

Juuri niin.

Mun vanhemmat kuvittelee että heillä on maailman paras sauna. Ajattelevat että esimerkiksi viimeksi lomareissulta tullessamme olisimme ajaneet 400 kilometriä ihan vaan siksi, että pääsemme heille saunaan. Kun tosiasiassa meidän saunamme on paljon parempi ja "ihan vähän" lähempänä ja oli ihana päästä kotiin. 

Olivat kuulemma koko päivän odottaneet milloin ajamme yllärinä pihaan. 

Ap jostain syystä kokee tarpeelliseksi kertoa äidilleen ihan joka helvetin asian, mukaan lukien vapaapäivänsä, ja silti käy vierailulla pirun usein. Ei ihme, että ongelmaa riittää, kun kaikki mahdollinen -- joka ikinen meno ja joka ikinen tuttujen tapaaminen -- pitää aikuisen ihmisenkin kertoa äidilleen.

Vierailija kirjoitti:

Ap jostain syystä kokee tarpeelliseksi kertoa äidilleen ihan joka helvetin asian, mukaan lukien vapaapäivänsä, ja silti käy vierailulla pirun usein. Ei ihme, että ongelmaa riittää, kun kaikki mahdollinen -- joka ikinen meno ja joka ikinen tuttujen tapaaminen -- pitää aikuisen ihmisenkin kertoa äidilleen.

Sulla on selkeästi aika vähän tapahtumia elämässäsi. Minä en kerro äidille "joka helvetin asiaa", päinvastoin, mutta kyllä minä reissuista kerron. Hän hermostuu herkästi jos en vastaa puhelimeen tai soita takaisin moneen tuntiin, ja minä taas en koe kohteliaaksi vaikkapa ystävän luona puhella puhelimessa äidin kanssa. Joten sellaiset menot kyllä hänelle kerron, tottakai. 

Paljon, paljon asioita ja tekemisiä jää kyllä puhumattakin, kas kun joidenkin elämässä on kaikenlaista tekemistä, eikä muutaman kertominen ole "kaikki" 😄 ap

Meillä äiti ei jaksa että käymme eikä käy itsekään. Olemmekin etääntyneet. Kadehdin perheitä joissa on läheiset välit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse pidettiin tiukka linja heti siitä saakka kun muutettiin miehen kanssa omaan kotiin. Vierailut kummankin vanhempien luona on tosiaankin lyhyitä vierailuja, ei vietetä viikonloppuja eikä lomia kenenkään nurkissa. Jos ollan lapsuuden paikkakunnalla jostain syystä useampi päivä niin silloin majoitutaan hotellissa. 

Hyvin suomalaista, pidetään irtautumisena kodista sitä ettei välitetä, sukulaiset ovat välttämätön paha. 

Meille sukulaiset ja läheiset ovat maailman tärkein asia, mutta koti on siellä missä itse asutaan, ei vanhempien luona.

Linjan pitää olla tiukka koska muuten tulee valtavasti konflikteja ja suuttumista siitä jos ollaankin viikonloppu vaikka miehen vanhempien luona eikä omieni. Siksi ei vietetä pitkiä aikoja kenenkään luona vaan käydään lyhyesti kylässä ja mielui

Huomaatko miten teitä pyöritetään?