Lue keskustelun säännöt.
Äitini odottaa jatkuvasti meitä kylään, harmittaa
23.10.2025 |
Ollaan miehen kanssa käyty mun äidin ja isän luona viimeksi 2,5 viikkoa sitten. Nyt kerroin että lähdemme käymään ystäväni luona viikonloppuna, niin hän innostui että "eli tulette sitten meillekin?!" No emme, koska muutenkin lyhyeen reissuun se toisi vielä 150 km ylimääräistä ajoa.
Hän myös olettaa että jos meillä on vapaa viikonloppu, tulemme aina heille. Kun meillä on loma, tulemme tietenkin heille. Ja sitten on tosi pettynyt, kun emme vietäkään koko syyslomaamme heillä, vaan korkeintaan käymme, ollaan 1-2 yötä ja jatkamme matkaa.
Harmittaa tuottaa hänelle pettymys, mutta käymme heillä kuitenkin 1-2 kk välein, vaikka matkaa on 200 km suuntaansa. Mutta joskus halutaan viettää viikonloppu kotonakin, ihan vaan keskenämme.
Onko muilla vastaavaa tilannetta, että koko ajan on "paine" kun teitä odotetaan käymään?
Kommentit (53)
Pyytäkää äiti kylään. Vuoroin vieraissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ainoa lapsi? Kysyykö äitisi "tosissaan" vaan vain kutsuakseen.
Mun Äiti aina pyytää vierailun yhteydessä jäämään yöksi. Täyttä hel vettiä, oon muutaman kerran koittanu. Äiti kuorsaa kuin tukkijätkä enkä saa yhtään nukuttua. Onneks oon lääkityksellä ja vetoan siihen että ei ole lääkkeitä mukana. Muutenkin tosi raskaita matkoja, 3 tuntia kestää 3 eri julkisella ja sama kuvio paluumatkalla. Käyn ehkä 4 kertaa vuodessa.
Äitinä tottunut kun lapset lähtivät opiskelemaan lapset kulkevat mielensä mukaan mutta kotiin saa aina tulla. Avaimet heillä aina olleet.
Nyt näen lapsia 3-4 kertaa vuodessa, sinkkua vähän useammin.
Vierailija kirjoitti:
Pyytäkää äiti kylään. Vuoroin vieraissa.
Eivät he tule. Liian pitkä matka. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitinä tottunut kun lapset lähtivät opiskelemaan lapset kulkevat mielensä mukaan mutta kotiin saa aina tulla. Avaimet heillä aina olleet.
Nyt näen lapsia 3-4 kertaa vuodessa, sinkkua vähän useammin.
Kotiin? Eikö aikuistuneilla lapsilla ole oma koti siellä missä he asuvat?
Kun muutin vuosia sitten ulkomaille, äitini odotti automaattisesti, että vietän kaikki lomat hänen luonaan. Ei edes hotellissa, vaan hänen kotonaan kerrostalokaksiossa. Muutama marttyyrikohtaus, sitten kunnon keskustelu, ja sain hänet hyväksymään sen, etten aio käyttää kaikkia lomiani pikkukaupungissa Suomessa, enkä pysty nukkumaan kenenkään sohvalla viikkokausia. Nyt käyn siellä pari kertaa vuodessa muutaman päivän, ja yövyn hotellissa, eikä marinaa ole enää kuulunut. Pitää vain ottaa asia rauhallisesti puheeksi ja olla jämäkkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun Äiti aina pyytää vierailun yhteydessä jäämään yöksi. Täyttä hel vettiä, oon muutaman kerran koittanu. Äiti kuorsaa kuin tukkijätkä enkä saa yhtään nukuttua. Onneks oon lääkityksellä ja vetoan siihen että ei ole lääkkeitä mukana. Muutenkin tosi raskaita matkoja, 3 tuntia kestää 3 eri julkisella ja sama kuvio paluumatkalla. Käyn ehkä 4 kertaa vuodessa.
😃
Nauru tukkijätkän kuorsaukselle.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ainoa lapsi? Kysyykö äitisi "tosissaan" vaan vain kutsuakseen.
En ole ainoa, sisarukset asuu heitä lähempänä ja tapaavat useammin. Ihan tosissaan kysyy ja tosissaan pettyy. Jos esimerkiksi jossain sivulauseessa olen ohimennen sanonut että meillä on ensi viikonloppuna vapaata, niin hän ajattelee sen heti niin että tottakai sitten tulemme heille kum kerran on vapaata!! Ja seuraavassa puhelussa alkaa kysellä että niin tuletteko sitten perjantaina vai vasta lauantaina. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinäpähän odottaa. Äitisi on pikku hiljaa pakko alkaa sopeutua ajatukseen ettet ole olemassa häntä varten. Et ole hänestä vastuussa. Sinun ei ole ollenkaan välttämätöntä kertoa äidillesi kaikkea yksityiselämästäsi eikä raportoitava hänelle mitä teet ja minne olet menossa. Äitisi on itsenäistyttävä sinusta ihan niin kuin sinunkin äidistäsi. Tätä ilmiötä kutsutaan aikuistumiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitinä tottunut kun lapset lähtivät opiskelemaan lapset kulkevat mielensä mukaan mutta kotiin saa aina tulla. Avaimet heillä aina olleet.
Nyt näen lapsia 3-4 kertaa vuodessa, sinkkua vähän useammin.
Kotiin? Eikö aikuistuneilla lapsilla ole oma koti siellä missä he asuvat?
SaaHan sitä saivarrella ihan rauhassa. Ole hyvä. Kotini on minulle koti, aikuisille lapsuuskoti, opiskelijoille vielä usein koti. Ennen nääs asuivat soluissa, eivät kaksioissa niinko nykypäivän opiskelijat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ainoa lapsi? Kysyykö äitisi "tosissaan" vaan vain kutsuakseen.
En ole ainoa, sisarukset asuu heitä lähempänä ja tapaavat useammin. Ihan tosissaan kysyy ja tosissaan pettyy. Jos esimerkiksi jossain sivulauseessa olen ohimennen sanonut että meillä on ensi viikonloppuna vapaata, niin hän ajattelee sen heti niin että tottakai sitten tulemme heille kum kerran on vapaata!! Ja seuraavassa puhelussa alkaa kysellä että niin tuletteko sitten perjantaina vai vasta lauantaina. Ap
Ei jumalauta. Eikö äitisi osaa olla yhtään yksin? Mihin hän tarvitsee aikuisia lapsiaan joka viikonloppu?
Minullakin tulee paineita nähdä äitiä, jos emme näe esim.pariin kuukauteen. Äiti sentään asuu yksin ja tiedän että kaipailee kylään. Huono omatuntohan siitä tulee. Toisaalta tiedän erään perheen, joka asuu toisella puolen maapalloa. Lähdeppä siitä kyläilemään noin vaan. Mun mielestä ei pitäisi painostaa lapsia ramppaamaan kylässä, jos ei kerta kaikkiaan pääse. Puhelut pitäisi riittää ja silloin tällöin kyläily. Ja aina valitetaan että lapset ei käy vanhusta katsomassa vanhainkodissa. Voi jeesus, eikö hoitajat oikeasti tajua että lapsilla on työt ja omat kiireet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ainoa lapsi? Kysyykö äitisi "tosissaan" vaan vain kutsuakseen.
En ole ainoa, sisarukset asuu heitä lähempänä ja tapaavat useammin. Ihan tosissaan kysyy ja tosissaan pettyy. Jos esimerkiksi jossain sivulauseessa olen ohimennen sanonut että meillä on ensi viikonloppuna vapaata, niin hän ajattelee sen heti niin että tottakai sitten tulemme heille kum kerran on vapaata!! Ja seuraavassa puhelussa alkaa kysellä että niin tuletteko sitten perjantaina vai vasta lauantaina. Ap
Ei jumalauta. Eikö äitisi osaa olla yhtään yksin? Mihin hän tarvitsee aikuisia lapsiaan joka viikonloppu?
Ei hän ole edes yksin. Isän kanssa yhdessä asuvat. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mun Äiti aina pyytää vierailun yhteydessä jäämään yöksi. Täyttä hel vettiä, oon muutaman kerran koittanu. Äiti kuorsaa kuin tukkijätkä enkä saa yhtään nukuttua. Onneks oon lääkityksellä ja vetoan siihen että ei ole lääkkeitä mukana. Muutenkin tosi raskaita matkoja, 3 tuntia kestää 3 eri julkisella ja sama kuvio paluumatkalla. Käyn ehkä 4 kertaa vuodessa.
Mun äiti pyytää myös yöksi. Asunnossa on KYLMÄ, keittiö on saastainen ja latttia imuroidaan n kerran kuussa. Tai ainakin pahimmat varsi-imurilla, joka on niin kätevä valtavassa omakotitalossa. Äidiltä puuttuu empatiakyky, joten jos hänellä on kaikki ok niin sitten on muillakin. Sääliksi käy, kun hänen ystävät tulee kylään ja vetävät villapaitaa toisen päälle ja se lohi, jota äidin leipomassa piirakassa on, oli ollut kaksi tuntia keittiön pöydällä. Pikasiivous on todennäköisesti tehty ennen vieraita - limaisella tiskirätillä, jota ei kuivateta vaan jätetään märkänä lavuaariin, jossa myös mätänevää ruokaa.
Äiti ei näe mitään ongelmaa tekemisissään.
Olisi ihanaa viettää kaikki vapaa-aika anoppilassa.
Vierailija kirjoitti:
Minullakin tulee paineita nähdä äitiä, jos emme näe esim.pariin kuukauteen. Äiti sentään asuu yksin ja tiedän että kaipailee kylään. Huono omatuntohan siitä tulee. Toisaalta tiedän erään perheen, joka asuu toisella puolen maapalloa. Lähdeppä siitä kyläilemään noin vaan. Mun mielestä ei pitäisi painostaa lapsia ramppaamaan kylässä, jos ei kerta kaikkiaan pääse. Puhelut pitäisi riittää ja silloin tällöin kyläily. Ja aina valitetaan että lapset ei käy vanhusta katsomassa vanhainkodissa. Voi jeesus, eikö hoitajat oikeasti tajua että lapsilla on työt ja omat kiireet.
Hoitajatkin on lukutaitoisia. Osaavat lukea vanhusvihan joka vallitsee voimalla täällä vauvakeskusteluissakin. Ja sen miten omaiset jouluna ja äitpäivänä käydessään puhuvat ja käyttäytyvät.
Vierailija kirjoitti:
Siinäpähän odottaa. Äitisi on pikku hiljaa pakko alkaa sopeutua ajatukseen ettet ole olemassa häntä varten. Et ole hänestä vastuussa. Sinun ei ole ollenkaan välttämätöntä kertoa äidillesi kaikkea yksityiselämästäsi eikä raportoitava hänelle mitä teet ja minne olet menossa. Äitisi on itsenäistyttävä sinusta ihan niin kuin sinunkin äidistäsi. Tätä ilmiötä kutsutaan aikuistumiseksi.
Olen 50+, veljeni 60+ jne. Enkä tietenkään kerro hänelle kaikkea yksityiselämästäni, mutta kun soitellaan niin toki kuulumiset höpistään puolin ja toisin. Ap
Kun äitisi on tästä maailmasta lähtenyt, saatat harmitella ettet käynyt tarpeeksi usein.
Oli meilläkin joskus tuota. Opin ajattelemaan, etten ole vastuussa äitini tunteista. Eikä se ole hylkäämistä vaikka emme koko ajan siellä käy. Yhteyttä voi pitää muutenkin ja laatu korvaa määrän. Lisäksi muistuttelin, että meille päin on ihan yhtä pitkä/lyhyt matka.