Mitä ajattelet ihmisestä joka ottaa kaiken huumorilla?
Onko ärsyttävä, vai onko hänelle oikea asenne elämään?
Kommentit (64)
Riippuu vähän siitä, onko ihminen sellainen, joka lyö kaiken leikiksi, koska ei pysty kohtaamaan vaikeita asioita..Vai sellainen, joka kohtaa ne ja laskee silti leikkiä.. Joskus asiosta selviää paremmin, kun osaa laskea leikkiä.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän siitä, onko ihminen sellainen, joka lyö kaiken leikiksi, koska ei pysty kohtaamaan vaikeita asioita..Vai sellainen, joka kohtaa ne ja laskee silti leikkiä.. Joskus asiosta selviää paremmin, kun osaa laskea leikkiä.
Nyt aletaan olla asian ytimessä.
Tuohan on selviytymiskeino. Karuissa oloissa tarvitaan aika mustaakin huumoria.
t. Syöpäpotilas
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä otan aika monet asiat huumorilla. Vaivun helposti synkkyyteen, joten yritän sitten ottaa ilon irti sieltä, mistä voi. En kauhistu monista sellaisista asioista, joista muut kauhistuvat, vaan yritän mennä vaikeitakin asioita päin. Ajattelen, että komiikan löytäminen monesta tilanteesta auttaa.
Ristiriitainen kirjoitus.
Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on selviytymiskeino. Karuissa oloissa tarvitaan aika mustaakin huumoria.
t. Syöpäpotilas
Totta. Tapa selviytyä.
Vierailija kirjoitti:
No jos on vain jotain alapää"huumoria", niin kyllähän sellainen aika keskenkasvuiselta vaikuttaa. Muu huumori erikseen.
Totta. Alapää- ja kakkahuumoria, jos joku viljelee jatkuvasti, niin tietää että on lapsen tasolle jäänyt henkisesti. No tietääpähän vältellä moista ihmistä.
lapselliset naiivit yrittää vääntää näitä aloituksia tyhmästä nupistaan.
Ihan OK, mikäli hän ottaa huumorilla omat asiansa eikä muiden asioita oma-aloitteisesti naureskele, ja kunhan viljelemänsä huumori ei ole ilkeää tai räikeällä tavalla mautonta.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Ei ole tietenkään normaalia ottaa KAIKKI huumorilla, mutta monen asian voi ottaa.
Kun huumori loppuu, on kaulakiikku jo aika lähellä.
Varsinkin itselleen pitää osata nauraa.
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on selviytymiskeino. Karuissa oloissa tarvitaan aika mustaakin huumoria.
t. Syöpäpotilas
Tämä on kiinnostava juttu, sillä en muista että esim. äitini olisi koskaan laskenut leikkiä tai heittänyt vitsiä syöpämetastaasistaan. Päinvastoin, hän otti sen hyvin vakavasti.
Kuinka moni oikeasti nauraa isoille vaikeuksilleen? Jos esim. oma lapsi on huumeriippuvainen eikä saa apua, niin moniko äiti heittää siitä iloisesti läppää?
Tai raiskauksen uhri raiskauksista?
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni oikeasti nauraa isoille vaikeuksilleen? Jos esim. oma lapsi on huumeriippuvainen eikä saa apua, niin moniko äiti heittää siitä iloisesti läppää?
Tai raiskauksen uhri raiskauksista?
Löydätkö huumoria omien suurien vastoinkäymistesi keskellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni oikeasti nauraa isoille vaikeuksilleen? Jos esim. oma lapsi on huumeriippuvainen eikä saa apua, niin moniko äiti heittää siitä iloisesti läppää?
Tai raiskauksen uhri raiskauksista?
Löydätkö huumoria omien suurien vastoinkäymistesi keskellä?
Jotkut asiat kyllä ovat huvittavia. Sellaista kohtalon ivaa ikään kuin. Mutta jos on oikea iso vastoinkäyminen, joka muodostaa trauman, niin siinä en näe huumoria.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ota kaikkea huumorilla. Vähän lapsellinen kysymyksenasettelu.
Mun työkaveri ottaa kaiken huumorilla mitä sanon. Mua rasittaa ja pännii hänen käytös. Otti senkin huumorilla, kun sain esineestä iskun silmään tänään.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni oikeasti nauraa isoille vaikeuksilleen? Jos esim. oma lapsi on huumeriippuvainen eikä saa apua, niin moniko äiti heittää siitä iloisesti läppää?
Tai raiskauksen uhri raiskauksista?
On eri asia nauraa vaikeuksille kuin vaikeuksien keskellä
Kyllä tämä elämä on niin surkuhupaisa näytelmä että pakkohan tähän on suhtautua pikimustalla huumorilla.
Oon alkanut 30+ ikäisestä alkaen ottaa huumorilla sellaisiakin asioita, jotka ois olleet nuorena kriisin paikka. En toki kaikkea tietenkään ota. Vakavat sairastumiset on tuoneet perspektiiviä asioihin. Esim. nuorena vaikka pilalle mennyt hiustenleikkuu olisi ollut kriisin paikka. Ei edes kouluun kehdannut mennä. Nykyään otan pilalle menneen leikkuun huumorilla, koska hiukset kasvaa ja eipä se tapa. Annoin kesällä jopa 10-vuotiaan kampaajan hommista kiinnostuneen leikata mun hiuksia, koska ei elämä ole niin vakavaa. Oli ihan hauska hetki, kun aina meni vinoon ja lyheni ja lyheni ja lyheni ja meinattiin jo että tuleeko kalju lopulta tästä.