Lue keskustelun säännöt.
Vakavan rikoksen uhrit, miten olette selvinneet?
22.10.2025 |
Olisi kiinnostavaa kuulla kohtalotovereiden tarinoita. Miten olette pärjänneet elämässä? Oletteko käyneet terapiassa, miten lähipiiri on suhtautunut tai oletteko kertoneet? Miten ura on edennyt?
Koen itse vaikeana sen, että ulkopuoliset, tutut ja työkaverit arvailevat syytä sille, että olen epäonnistunut monella elämänalueella, mutten voi kertoa syytä avaamatta liikaa yksityisiä asioitani. Eihän muiden mielipiteistä pitäisi välittää, enkä muuten välitäkään, mutta tässä kohtaa kirpaisee.
Todennäköisesti syynä epätyypilliseen elämänkulkuun pidetään usein oppimisvaikeuksia, päihteitä tai mt-ongelmia. Mikään näistä ei pidä kohdallani paikkaansa. Olin itse vakavasti mt-ongelmaisen uhri ja selvinnyt kaikesta ainoastaan terveen järjen ja tasapainoisen mielen avulla. Traumoja toki jäi, mutta nekin on jo käsitelty. N41
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Noh selvinnyt nimenomaan! Vasta pikkuhiljaa alkaa elämä oikeasti tuntua joltain. Muulta kuin ahdistavalta :D
Olen joukkoraiskauksen uhri. Pitkään elin jatkuvassa ahdistuksessa, masentuneena ja ptsd otti tilaa elämässäni. Elettiin vuotta 2012 ja olin 16-vuotias. Lukio oli juuri alkanut. Minulla oli unelmia..
En saanut apua missään kohtaa. En koululta, vanhemmilta tai viranomaisilta. Yatävätkään eivät tajunneet mitä olin kokenut. Poliisi ei uskonut ja lääkäri vain selitti kuinka on tavallista että teinitytön mieli keksii kaikenlaista järkkyessään. Harmi etten heti mennyt tutkimuksiin.
Myöhemmin olin kahdessa väkivaltaisessa suhteessa. Viimeisimmästä pääsin irti pari vuotta sitten. Sen jälkeen menin terapiaan ja oikeasti jätin kaikki toksiset ystävyyssuhteet ja työpaikan, jossa uuvutin itseni.
Pääsin myös vihdoin opiskelemaan viime keväänä! Yliopistoon :) Lukion jälkeen en ollut pystynyt
Tunnistan niin hyvin tuon, ettei kukaan ymmärrä kokemusta, eivätkä viranomaisetkaan aina auta. Tuo tapahtuneen kyseenalaistaminen on jotakin, mihin olen myös törmännyt. Se on oikeasti jotakin todella pysäyttävää, kuin joutuisi uudestaan rikoksen uhriksi. Kun kertoo jollekin ns. hyvälle ja luottamalleen, ja tämä ei usko. Samat ihmiset lukevat vastaavista tapahtumista ja rikoksista lehdistä päivittäin. Tapahtunut tulee liian lähelle ja on kai selviytymiskeino olla uskomatta. Jos he uskoisivat, joutuisivat kohtaamaan oman haavoittuvuutensa.
Onnea opiskelupaikasta! Toivon koko sydämestäni sinulle kaikkea hyvää elämääsi, opintoihisi ja tulevaan. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muukalaiset hakkasivat sairaalakuntoon. Selvisin säikähdyksellä, mutta en luota muukalaisiin enää.
Vierailija kirjoitti:
Herkkyys ja tunteet ovat kiinnostavia silloin, kun vahva ihminen paljastaa itsestään jotain haavoittuvaa.
Ei millään pahalla, mutta olet to-del-la ällö
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä kaikille! Vendin henkirikosta käsiteltiin eilen läheisten haastattelussa, ja on järkyttävää että korvaukset eivät enää 2006 jälkeen ole tulleet suoraan valtionkassasta, vaan omaisien pitäisi vakuutuksista ja/tai näiltä yleensä köyhiltä luopio rikollisilta niitä jaksaa nyhtää! Asiasta on meneillään kansalaisaloite, allekirjoittakaa!
Miksi yhteiskunnan pitää maksaa omaisille?
Vain hävytön ihminen juo alkoholia minkään takia koskaan !!!!! Myös tämän asian. Itse menen vain hiiiitaaaaastiiiiiiiiiiiiiiii eteenpäin. En oo kertonut kaikkea, kun mua ei kumminkaan uskota, ei kukaan. Pari pahaa tapausta on ollut NS töissäni. Yks hullu kerran reppu vaatteitani, tukkaani, yms onneksi kestivät, ja vaati imuria itselleen, vaikken ollut ehtinyt edes itse aloittaa omaa vuoroani ! Rikosilmoituskaan ei auttanut, taisivat poliisit vaan nauraa asialle.........eivät ottaneet sitä vakavasti.....seuraava tapahtui alle vuosi sitten. Eräs toinen hullu (kummatkin oli/on NS naisia !!!) tykkäsi mua melkein oikeaan silmään syyttä. En ollut sanonut tai tehnyt mitään. Siinä on vieläkin jälki ! Ja se on siellä vieläkin. Eikä mitään anteeksipyyntöä ole koskaan kuulunut. Ja yleensä se änkeää viereen istumaan !!!!! Sen pitää olla aina min 3: n m:n päässä musta, ei senttiäkään lähempänä !!! Ja se melu, kun se hullu NS laulaa...........se ulkona kuuluu varmaan ulos asti !!!!!!!!!!! Ei hetkeäkään rauhaa !!!!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mut raiskattiin ja bonuksena tulin siitä raskaaksi. Tein abortin, en olisi ikinä pystynyt selittämään sille lapselle, että missä isi on. Olen selvinnyt sillä, että eihän se minun vikani ollut. Sairas mulkero se äijä. En ole käynyt terapiassa enkä pohdi tai märehdi asiaa.
Itsellä sama paitsi mies pahoinpiteli minut pois abortista ja lapsi on olemassa. Sehän tuosta vaikean tekeekin, sillä moni ei ymmärrä naista joka suojelee omaa terveyttään "uhraamalla lapsensa". Ajatellaan, että naisen täytysi melkeinpä tappaa itsensä miehen ä pärän vuoksi. Jopa sosiaaliviranomaiset sanoivat minulle, että mieti mitä sille lapselle tapahtuu jos minä lähden, viitaten miehen väkivaltaisuuteen. Nii-in. En minä sitä lakia säätänyt että raisaajalla on oikeus huoltaa vauvaa. Ei voi mitään, itse en katso oman ihmisarvoni olevan sitä mi
Jaa no eivätpä olleet ja mies oli monikerroksinen manipuloiva nilkki, joka uhriutui heillekin. Mutta kiitos että käyttäydyt ihan samalla tavalla kuin kaikki muutkin tuona aikana, vähätellen ja mitätöiden, epäillen ja kyseenalaistaen ja miestä empatisoiden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä kaikille! Vendin henkirikosta käsiteltiin eilen läheisten haastattelussa, ja on järkyttävää että korvaukset eivät enää 2006 jälkeen ole tulleet suoraan valtionkassasta, vaan omaisien pitäisi vakuutuksista ja/tai näiltä yleensä köyhiltä luopio rikollisilta niitä jaksaa nyhtää! Asiasta on meneillään kansalaisaloite, allekirjoittakaa!
Miksi yhteiskunnan pitää maksaa omaisille?
Niin...Väkivaltauutisten taustalla ovat usein päihteet ja nyt valtion kassasta pitäisi maksaa pi ri h uorille yms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä aikuisuus helppoa ole yhtään kenellekään. Jokainen muukin meistä kamppailee sen kanssa, rakastetaanko minua vai kuolenko yksin vanhainkodin siivouskaapin lattialle. Välillä sitä koettaa unohtaa tuskan ja vetää kännit viinalla tai jeesuksella. Lopun aikaa meidän muidenkin täytyy pitää torjunta päällä ja elää feikkihymy naamalla epävarmuuksiemme kanssa.
Jaa. Ei minusta elämä ole lainkaan tuollaista. Mut on raiskattu kahdesti, lapseni kuoli, olen elänyt parisuhdeväkivallan alla ja menettänyt kirjaimellisesti kaiken omaisuuteni. En siltikään tajua miksi suhtaudut elämään noin negatiivisesti? Kyllä mun hymyni on ihan aitoa enkä ainakaan näin äkkiseltään keksi mitään epävarmuuksia mitä pitäisi piilotella.
Sinulla on hyvä asenne elämään. Kyllä näitä samoja kokemuk
Toivon, että tämä kommentti tulee joltakulta kenellä on oikeasti kokemusta erittäin vakavien rikosten uhrina olemisesta, eikä sellaislta, joka ei ole joutunut mitään koskaan kokemaan. Usein esimerkiksi miehet vähättelevät raiskausrikoksia, sillä eivät pysty samaistumaan uhreihin. Mutta miesuhrit usein jopa tappavat itsensä tai pystyvät puhumaan tapahtumista vasta yli 20v päästä tapahtuneesta. On väärin ja naurettavaa tulla selittelemään nurkkaan joukkoraiskatulle, että ota itseäsi niskasta kiinni ja taaperra eteenpäin kohti seuraavaa raiskausta. On täysin ymmärrettävää, että tuollaisesta tapahtumasta menettää sekä kaiken luottamuksensa, mahdolliessti elämänhalunsa ja vähintäänkin halunsa kontribuoida yhteiskuntaan. Olisi sairasta, jos näin ei tapahtuisi. Se olisi psykopatiaa. Ihmiset ovat kerta kaikkiaan hirviöitä eivätkä he ymmärrä sitä ennen kuin joku tuhoaa heidät sisältäpäin. Toivon sydämeni pohjasta, että jokainen pornonkatselija syntyy seuraavassa elämässään raiskauksesta katulapseksi, ja päätyy itse käyttämänsä palvelun uhriksi. Jos empatiaa ei opi kuin kokemalla, sitten niitä kokemuksia järjestetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää oppia avautumaan ihmisille sun menneisyydestä. Vertaistukea kannattaa hankki. Kun sä tarpeeksi monta kertaa kerrot sun tarinan sä saat rohkeutta kertoa vaikka siellä töissä sun taustoista ja se helpottaa muiden suhtautumista sinuun.
En halua avautua muille, puolitutuille ihmisille. Tavallaan itseaiheutettu ongelma, tiedän. Mutta rikoksen luonne on sellainen, ettei vain ole luontevaa. Tarinani on myös järkyttävä. En halua aiheuttaa muille pahaa oloa. Parille ystävälle olen kertonut enemmän, heillekin kokemani on vaikea käsitellä. Pelkät sanat siis traumatisoivat muita. Minä koin kaiken.
No nyt on kyllä erityisherkkiä tuttuja jos on traumoja saanut siitä mitä toisen ihmisen elämässä on tapahtunut. Terve ihminen tuntee empatiaa ja
Itse suhtaudun tuohon ammattiapuunkin erittäi skeptisesti, sillä olen kokenut seksuaalirikoksia myös "ammattilaisten" taholta. Ja nähnyt ja tavannut niitä ihmisiä, jotka nostavat rahaa sanoessaan auttavansa, mutta tekevät jotakin aivan muuta. Olen itse asiassa melko yllättynyt, että se on jotakuta auttanut, eikä toisin päin. Suomi on surullinen maa ja kasvuympärisönä tytölle hirveä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä kaikille! Vendin henkirikosta käsiteltiin eilen läheisten haastattelussa, ja on järkyttävää että korvaukset eivät enää 2006 jälkeen ole tulleet suoraan valtionkassasta, vaan omaisien pitäisi vakuutuksista ja/tai näiltä yleensä köyhiltä luopio rikollisilta niitä jaksaa nyhtää! Asiasta on meneillään kansalaisaloite, allekirjoittakaa!
Miksi yhteiskunnan pitää maksaa omaisille?
Kansalaisella on velvollisuuksia ja oikeuksia. Jos hänen oikeuksiaan loukataan ja loukkaaja on varaton, valtio maksaa vahingonkorvaukset, sillä on epäonnistunut suojelemaan kansalaistaan eli pettänyt lupauksensa kansalaisoikeuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä aikuisuus helppoa ole yhtään kenellekään. Jokainen muukin meistä kamppailee sen kanssa, rakastetaanko minua vai kuolenko yksin vanhainkodin siivouskaapin lattialle. Välillä sitä koettaa unohtaa tuskan ja vetää kännit viinalla tai jeesuksella. Lopun aikaa meidän muidenkin täytyy pitää torjunta päällä ja elää feikkihymy naamalla epävarmuuksiemme kanssa.
Jaa. Ei minusta elämä ole lainkaan tuollaista. Mut on raiskattu kahdesti, lapseni kuoli, olen elänyt parisuhdeväkivallan alla ja menettänyt kirjaimellisesti kaiken omaisuuteni. En siltikään tajua miksi suhtaudut elämään noin negatiivisesti? Kyllä mun hymyni on ihan aitoa enkä ainakaan näin äkkiseltään keksi mitään epävarmuuksia mitä pitäisi piilotella.
Kivat sulle. Joillakin on muutakin valtavaa taakkaa ja mun mielestä on ihan ymmärrettävää että jotkut ei jaksa olla kaiken keskellä positiivisia. Sitten siihen tulee vielä joku sun kaltainen jeesustelemaan.
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä kaikille! Vendin henkirikosta käsiteltiin eilen läheisten haastattelussa, ja on järkyttävää että korvaukset eivät enää 2006 jälkeen ole tulleet suoraan valtionkassasta, vaan omaisien pitäisi vakuutuksista ja/tai näiltä yleensä köyhiltä luopio rikollisilta niitä jaksaa nyhtää! Asiasta on meneillään kansalaisaloite, allekirjoittakaa!
Miksi yhteiskunnan pitää maksaa omaisille?
Niin...Väkivaltauutisten taustalla ovat usein päihteet ja nyt valtion kassasta pitäisi maksaa pi ri h uorille yms?
Joo, jos tulee sinulle yllätyksenä niin myös päihteidenkäyttäjillä on ihmisarvo, ihmis- ja kansalaisoikeudet. Kuten naisilla ja lapsillakin, lisätään se nyt tähän vielä varmuuden vuoksi.
Mua auttoi terapia, vertaistukiryhmät, puhuminen kavereille, ymmärtäväiset kumppanit parisuhteissa joille kerroin asioista.
Kyllä se tavallaan harmittaa, että ulospäin näyttää että en ole siellä missä ehkä pitäisi olla 33v. Ja itseä harmittaa, että ikävuodet 20-30v kun meni traumaterapioissa yms, niin ei ole ehtinyt kehittää uraa ja tehdä rahaa.
Olen nyt 33v valmistumassa yliopistosta ja nykyisen kumppanin kanssa on toive, että parin vuoden sisään saataisiin minun (työ)elämäni sellaisiin kantimiin, että voitaisiin hankkia se yksi lapsi josta haaveilemme, mutta jota en halunnut hankkia kun omat traumaterapiat yms oli vielä kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen kuin väärä asenne kärsiviä kohtaan. Pitää ottaa koulutukseen. Miten paljon jo kärsineitä painetaan alas vähätellään ja halveksitaan kuin nimitellään REPPANA ! RAUKKA ! NIMILLÄ. KEHTAAKIN. Erityisesti tämä asenne uskonnoissa !
Terapeutit juoksee rahan perässä. Ei auta mitään kysellä oliko huonot vanhemmat tai miltä tuntui 60 vuotta sitten tapahtuneet kun eletään tätä päivää tänään täällä. On uudet ongelmat on uudet järkytykset on uudet työpaikkakiusaajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä kaikille! Vendin henkirikosta käsiteltiin eilen läheisten haastattelussa, ja on järkyttävää että korvaukset eivät enää 2006 jälkeen ole tulleet suoraan valtionkassasta, vaan omaisien pitäisi vakuutuksista ja/tai näiltä yleensä köyhiltä luopio rikollisilta niitä jaksaa nyhtää! Asiasta on meneillään kansalaisaloite, allekirjoittakaa!
Miksi yhteiskunnan pitää maksaa omaisille?
Syyllinen on yleensä varaton...
Muumaalaisten rikoksien uhreina on monet lähiöissä . Usein. Eniten raiskausryöstö. Varastelu väkivalta . Huumeejengit. Uskontorikollisjoukot tunkeutuu asuntoihin. Yöllä voi joku ulkomaalainen tunkea sänkyyn. Koirat varastetaan , pyykit. Tyrmäystippaa ja tilit tyhjäksi. Joku voi uskontolahkoissa lyödä päähän niihin ei kannata mennä ne vie heti kodin koneet ja jopa lamput kuin pesukoneet. Ei mihinkään voi mennä. Turvallisinta hankkia oveen varmuusketju. Yhteen aikaan uskontolahkojen narkomaanit varasteli kenkiä takkeja asunnoista . Koruja. Kameroita. Kännyköitä. Ne myy ne.
Ulkomaamiehillä on myös kasvatus , ettei naiset ole ihmisiä niin paljon että olisi ihmisarvo . Naisia myydään rahasta monissa maissa.
Vierailija kirjoitti:
Mua auttoi terapia, vertaistukiryhmät, puhuminen kavereille, ymmärtäväiset kumppanit parisuhteissa joille kerroin asioista.
Kyllä se tavallaan harmittaa, että ulospäin näyttää että en ole siellä missä ehkä pitäisi olla 33v. Ja itseä harmittaa, että ikävuodet 20-30v kun meni traumaterapioissa yms, niin ei ole ehtinyt kehittää uraa ja tehdä rahaa.
Olen nyt 33v valmistumassa yliopistosta ja nykyisen kumppanin kanssa on toive, että parin vuoden sisään saataisiin minun (työ)elämäni sellaisiin kantimiin, että voitaisiin hankkia se yksi lapsi josta haaveilemme, mutta jota en halunnut hankkia kun omat traumaterapiat yms oli vielä kesken.
Raskaus ja lapsen saaminen tuo traumoja pintaan, ei mulla oo yksikään raskaus ja vauvavuosi ollut helppoa mielenterveyden kannalta, eikä se lapsen kasvu myöskään käy aina helposti ja niitä omia kokemuksia joutuu valitettavasti kohtaamaan myös omilla lapsilla, vaikka et itse niitä aiheuta, niin muut ihmiset valitettavasti kohtelee huonosti, eikä lasta vaan voi kaikelta suojella..
Tsemppiä kaikille! Vendin henkirikosta käsiteltiin eilen läheisten haastattelussa, ja on järkyttävää että korvaukset eivät enää 2006 jälkeen ole tulleet suoraan valtionkassasta, vaan omaisien pitäisi vakuutuksista ja/tai näiltä yleensä köyhiltä luopio rikollisilta niitä jaksaa nyhtää! Asiasta on meneillään kansalaisaloite, allekirjoittakaa!