Mitäköhän poliisihelikopteri etsii Länsi-Vantaalla?? Tietäiskö joku?

Ensimmäiset vuodet sujuivat, kotona kävi ateria- ja kotipalvelu. Vaikeinta oli siinä vaiheessa kun näin, ettei hän pärjää enää kotona eikä minulla ollut mitään mahdollisuutta auttaa enempää. Kotiympäristö muuttui vieraaksi ja hän palasi muistoissaan lapsuudenkotiinsa.



Alkoi pitkä taistelu hoitopaikasta ja tosiaan sai huomata, ettei hommassa ollut enää terve järki mukana. En vieläkään ymmärrä, miten alan ammttilainen ei ymmärrä, ettei puolipukeissa pakkaseen eksyilevä ihminen ole kykenevä asumaan enää kotona minkään palveluiden turvin:(



Lopulta hän kaatui, mursi lonkkansa ja joutui sairaalaan. Sieltä vihdoin todettiin, ettei kotiin meno onnistu ja saatiin hyvä hoitopaikka. Nykyään hän ei enää muista minua, mutta ilahtuu vierailuista ja on mieleltään rauhallinen. Ei ollenkaan levoton kuten viimeisinä kotivuosina. Eikä johdu lääkkeistä;)



Unohdin mainita, että myös hänellä ensimmäisiä oireitaan oli masennus. Sitä seurasi myös aloitekyvyn väheneminen. Aikaisemmin touhukkaasta ihmisestä tuli flegmaattinen.

Elinpiiri on tullut todella pieneksi ja samat jutut toistuu monta kertaa. Tai noita samojen tarinoiden jankkaamista on ollut jo useampi vuosi. Nyt kevään aikana on tullut ihan höpö höpö juttuja. Ja tavallaan harhoja kanssa vaikka en oikein tiedä miten määrittelisin sen sanan. Hän siis kuvittelee todella outoja juttuja. Välillä on lempeä kuin lammas ja välillä todella vihainen ja epäluuloinen.

Syömisen kanssa on myös paljon ongelmia, hän väittää syövänsä, mutta silmämääräisesti musta tuntuu että on laihtunut kevään aikana varmaan 10 kiloa. Eikä ollut mikään isomies ennenkään.



Joku muutos on pakko saada tähän tilanteeseen.

21/26/27

tai ota suoraan yhteyttä hänen omalääkäriinsä ja kerro tilanteesta.

...jottei joku ulkopuolinen lahko tai joku sukulaisista tule ja käske altzheimer-sairaan allekirjoittaa lahjakirjoja ja testamenttia ym. Näitä tapahtuu paljon ja vaikea on purkaa jälkeenpäin. Tuore kokemus on asiasta ja oikeusprosessi menossa.

14.04.2007 22:25:29 Vantaa/Vanda tieliikenneonnettomuus: muu tai onnettomuuden uhka



Voisiko olla vaikka hirvi tms kehä 3:sella?

lentoliikenne melu.. ei noita ääniä enää noteeraa... mitähän on käyny?

onpa outoa että etsivät täältä martinlaakson alueelta jos muija on klo 11 päivällä lähtenyt liikenteeseen... sehän voi olla missä vaan... :(

ottaa jotenkin ihan sydämestä, mun äidillä, 62 v, on just todettu Alzheimer

Jaksaisitko kertoa vähän oireista, kuinka kauan niitä on ollut. Tehtiinkö diagnoosi kuinka nopeasti ja terveyskeskuksessa?

Onko äitisi saanut minkälaista hoitoa, apua?

Kiitos

tosi kurja juttu.. onnex nyt ei oo enää niin kylmä öisin.. niiden kannattais julkaista vaikka netissä sen naisen kuva...

Ensin huomasin epäluuloisuuden. Ennen mukavasta ihmisestä tuli hyvin epäluuloinen muita kohtaan. Liikkuminen kodin ulkopuolella väheni. Vähitellen tuli turvalukkoja oveen ja epäluuloisuus alkoi saada vainoharhaisia piirteitä. Rahaa ja lääkkeitä oli piilossa siellä täällä.



Muistamattomuuden lisäksi uusia asioita oli vaikea oppia ja vanhojenkin taitojen kanssa tuli ongelmia. Lääkäriin mentiin siinä vaiheessa kun yritti salailla ja peitellä muistamattomuuttaan. Menin itse tekosyyllä mukaan ja varattiin aika ihan jostain muusta syystä, muuten ei olisi suostunut menemään. Soitin etukäteen lääkärille ja kerroin tilanteesta. Sen jälkeen tehtiin tarkat tutkimukset, tuli diagnoosi ja lääkkeet. Nykyään on jo sairaalahoidossa, mutta monta vuotta pärjäsi kotona.

ehkä pari vuotta, mutta on hoidettu masennuksena ja me lapsetkaan

emme tajunneet, kun on aina ollut sellainen kova säheltämään ja touhuamaan. Muistiongelmia, kysyi moneen kertaan esim puhelimessa

samat asiat , aikaisemmin ompeli vaatteita ja oli muutenkin käsistään kätevä, nämä eivät enää sujuneet. Asun 250 km:n päässä eli ei tavata

kovinkaan usein, siskoni joka on samalla paikkakunnalla hoitaa äidin asioita. Luulen että äitini on itse huomannut jotain jo kauan sitten mutta ei kertonut meille.

Viime syksynä tilanne meni todella huonoksi ja se tapahtui todella nopeasti, otettiin sisään sairaalaan,

oli siinä vaiheessa ihan aliravittu kun oli ilmeisesti syönyt niin vähän, kun ruuanlaitto ei suju. Eksyi sairaalassa vierashuoneesta matkalla omaan huoneeseensa, vaikka huoneet olivat vierekkäin. Sai Alzheimer-

lääkkeet vaikkei diadnoosia vielä ollutkaan. Siitä asti on tutkittu, eilen vahvistui diagnoosi Tilanne nyt lääkkeiden myötä vähän parempi, asuu yksin mutta siskoni huolehtii kaikista asioista. Saa nähdä kuinka kauan

onnistuu näin, itse ei tunnu oikein tajuavan asian vakavuutta

Sanoit että pärjäsi monta vuotta vielä kotana, yksinkö? Minkä ikäinen hän oli silloin kun huomasitte oireet? Auttoiko lääkitys?





Meillä on tämä kevät ollut aika raskas. Tuntuu semmoiselta vuoristoradalta. Menee pari päivää hyvin ja sen jälkeen on todella sekavaa aikaa. Edestakaisin. Tulee myös todella vihaiseksi jos ei ymmärretä mistä hän sillä kertaa puhuu. Siis ihan höpö höpö juttuja, mutta sitten voi taas olla skarpimpia päiviä. Ei ole kyllä mitään diagnoosia, toi tutkimuksiin hakeutuminen on varmaan seuraava haaste. Meillä on myös taustalla syöpä, josta on parantunut ja alkoholin suurkuluttaminen.

Voimia.