Pois oravanpyörästä? Mitä tekisit minun asemassani?
Täytän pian 50.
Olen työelämässä asiantuntijana. Olen siinä vaiheessa työuraa jossa kokemus vielä kompensoi sitä, etten pysy nuorempien kyydissä teknologian muutoksissa, eikä minulle ole samaa kunnianhimoa tai kilpailuhenkeä. En nauti työstäni enää. Se on aina vain kuormittavampaa, ja viime viikon palaverissa vihjattin jo ensimmäistä kertaa, että nuorempi työparini voisi ottaa haltuun niitä harvoja osa-alueita jotka kiinnostavat. Suunta on auttamatta alaspäin. Edessä on tilanne jossa roikun kiinni lopuissa tehtävissä joita minulla on, jotta pääsisin hyvällä tuurilla eläkkeelle suoraan työelämästä.
Plussaa tilanteessa on se, että minulla on säästöjä melko kivastikin. Niiden kertyminen on kylläkin loppunut, koska elän kumppanini kanssa keskiluokkaista elämää johon kuuluu laadukas asunto, uudehko auto, harrastukset, matkustelu ja kaikki muu. Emme asu yhdessä eikä meillä ole lapsia.
Näkisin asian niin, että vaihtoehtoni ovat seuraavat:
A) Jatkan nykyisellä tiellä työssä jota inhoan päivä päivältä enemmän katkeraan loppuun saakka eläkepäiviä odotellen. Pitäen keskiluokkaisen elintason ja kumppanini tyytyväisenä koska voimme tehdä keskiluokkaisia asioita yhdessä
B) Lasken elintasoani ja kerrytän muutaman vuoden eläkettä/säästöjä. Tässä motivaatiota toisi se, ettei tätä jatkuisi enää kauaa. Sen jälkeen pystyisin säilyttämään kohtuullisen elintason ilman palkkatyötä
C) Sanon hyvästit oravanpyörälle heti. Muutan edulliseen torppaan, jolloin pystyn elämään yksinkertaista elämää pääomatuloilla ja sivutuloilla asioista joista nautin
Vaihtoehto C ei takuulla olisi kumppanini mieleen...
ps. kiitokset inspiraatiosta tuntemattomalle palstalaiselle joka toteutti vastaavan suunnitelman ja teki siitä ketjun tänne.
Kommentit (2)
Minä olen sinua muutaman vuoden vanhempi ja tällä hetkellä psyykkisistä syistä sairaslomalla hyväpalkkaisesta asiantuntijatyöstäni.
Jos tyytyisin nykyiseen elintasooni, voisin lopettaa työnteon saman tien. Jos lopetan, vapaa-aikaa olisi paljon enemmän, enkä minä sitä pelkästään kotona haluaisi viettää. Matkailu ja harrastukset taas maksaisivat enemmän kuin nykyinen elämäntapani.
Edellisen johdosta yritän jatkaa työelämässä muutaman vuoden, kuusikymppiseksi saakka, mikä olisi aika hyvä kompromissi nykyisyyden ja tulevaisuuden välillä. Ja voihan olla, että kun oma aikarajani tulisi vastaan, päättäisin silti katsella tilannetta kuukausi kerrallaan. Stressi olisi varmaan nykyistä pienempi ilman pakkoa käydä töissä.
Onnittelut siitä kun olet saanut kerrytettyä pääoman joka antaa tuollaiset mahdollisuudet! Itselläni kasassa sukanvarsisäästöjä joilla ei vapaaherraksi ryhdytä. Hyvä jos maksetaan lonkkaleikkaukset ja muut aikanaan. <200 000 euron salkku ei myöskään ihan heti kasva miljoonaluokkaan.
Asemassasi luultavasti valitsisin B)
m47