Lue keskustelun säännöt.
Herään joka aamu ahdistuneena sinkkuudesta
20.10.2025 |
Mikä avuksi? Tästä on tullut kuin pakkomielle ja masennus alkaa nostaa päätään. Ei ole kiva herätä uuteen päivään ahdistuneena siten että tuo asia on ekana mielessä.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Siis mun on niin vaikeaa käsittää sua. Olen kateellinen yksinasuville sinkuille.
Olen itse piiiitkässä parisuhteessa, mutta lähinnä joka päivä ahdistaa, kun haluaisin erota ja olla sinkku! Mutta en "uskalla" erota, koska mieheni on ns. hyvä mies (ei petä, ei lyö, ei ilkeile, ja käy töissä) ja täällä palstallakin asiasta avauduttuani sain vaan vihaisia kommentteja että pitää jatkaa avioliittoa kun siihen kerran on ryhtynyt, ja olla kiitollinen suhteesta.
Voin kertoa mikä minua parisuhteessa ahdistaa, niin ehkä huomaat sinkkuutesi hyvät puolet:
- mies on tosi juntti, huonot jutut ja vitsit, häpeän häntä välillä paljonkin
- elää tosi epäterveellisesti ja joudun katselemaan sitä, eikä puhettakaan että saisin hänet kanssani lenkille tai salille tai syömään terveellistä ruokaa
- mies kuorsaa ja muutenkin pitää meteliä öisin, ravaa vessassa, yskii tupakkayskää, pyörii, puhuu unissaan jne
Siinä oli sata syytä erota. Kammottavaa perhe-elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on aika erikoinen ajatus. Siis kuka tahansa kelpaa, ettei tarvitsisi olla sinkku?
Ala nyt edes toivoa rakkautta, eikä mitään hätäapukumppania.
Yksinäisyys tappaa hitaasti. Sitä paitsi ihminen on laumaeläin, eikä yksinelävä.
Samat fiilikset usein kuin ap:llä. Tottunut jo sinkkuuteen, mutta välillä se ahdistaa ja masentaa. Pimenevinä syysiltoina hellyydenkaipuu on suuri.
Nuotiot, kynttilät, tähtitaivas: ne on niin romanttisia.
Ei se auta vaikka muut sanoo että pitäis vaihtaa asennetta tai pysyä positiivisena.
Ymmärrystä ja myötäelämistä sitä kaipaa.
Välillä olo saa olla haikea ja yksinäinen, mutta tärkeää löytää sellaista tekemistä mistä tykkää ja hyväksyä että nyt on näin. Ja pysyä toiveikkaana, ehkä mekin joskus vielä ollaan parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti en tiedä mikä mulla on. Kamala olo. Nytkin itkettää.
ap
Nyt pitää vaihtaa ajattelu tapaa. Ajattele positiivisesti saat olla omassa sängyssä niin kuin haluat, jos satut kuorsaamaan ei kukaan herätä. Saat mennä ja tulla niin kuin tykkäät, eli just se elämä mitä lapsena ja teininä halusi, kaikki halusi ja haluaa, kukaan ei sanele kotiintuloaikaa, kukaan ei sano milloin nukkumaan, kukaan ei sano mitä syöt jne
Minkälaisessa parisuhteessa toinen osapuoli sanelee toisen kotiintuloajat, syömiset ja nukkumaanmenot?? Ei ainakaan mun parisuhteessa ja toivottavasti ei kenenkään muunkaan!
Sitä paitsi, kuorssaaminen voi heikentää kuorssaavankin unenlaatua ja pahimmillaan muuttua uniapneaksi (puolisolleni kävi näin). Onneksi olin potkimassa hereille hengityskatkoksissa ja patistelemassa tutkimuksiin.
Herään joka aamu ahdistuneena syövästä ja syöpähoidoista. Lähteekö henki? Pystynkö ikinä enää nauttimaan elämästä? Kadehdin sua, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi toki tehdä niin, että hankkiutuu huonoon parisuhteeseen. Siitä kun pääsee eroon osaa todella iloita sinkkuudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Herään joka aamu ahdistuneena syövästä ja syöpähoidoista. Lähteekö henki? Pystynkö ikinä enää nauttimaan elämästä? Kadehdin sua, ap.
Miksi tällainen kommentti? Olen pahoillani sairaudestasi, mutta miksi pitää mitätöidä toisen murhe?
Onhan niitä sinkkukokoontumisia.