Lue keskustelun säännöt.
Herään joka aamu ahdistuneena sinkkuudesta
20.10.2025 |
Mikä avuksi? Tästä on tullut kuin pakkomielle ja masennus alkaa nostaa päätään. Ei ole kiva herätä uuteen päivään ahdistuneena siten että tuo asia on ekana mielessä.
Kommentit (48)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet? Esivaihdevuodet? Kokeile estrogeenikorvaushoitoa? Olet stressaantunut? Elämästä puuttuu perusturvaa?
Miten saa perusturvaa? En usko että on esivaihdevuodet.
ap
Jos olet
35 + ja alat yhtäkkiä tuntea oloasi henkisesti huonommaksi, todellakin voi olla esivaihdevuodet.
Ota surakoira, sehän on vakiokeino sosiaalista ahdistusta vastaan. Yleisesti käytetty ja varsin hyväksi havaittu.
Ala hyväksymään se että et ehkä löydä kumppania. Katso ympärillesi, kuinka monta todella onnellista parisuhdetta näkyy, onko niin että ne mitä on näköpiirissä on sen verran kaukana, ettet itseasiassa tiedä mitä suljettujen ovien takana tapahtuu. Moni voi vaikuttaa onnelliselta, mutta mutta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuminen toki auttaa aina.
Sehän se yleensä on oma valinta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuminen toki auttaa aina.
Sehän se yleensä on oma valinta...
Ahdistu ihan rauhassa, oikein vello siinä tunteessa. Auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itse mietin jos eroaisin. Ei olisi kukaan valittamassa väärästä huonekaluvalinnasta. Ei miehen sukulaisten perhejuhlia, tai muitakaan tapaamisia, kukaan ei valittaisi sotkusta tai väärästä ruuasta. Oma sänky ilman paskan hajua ja kuorsausta.
Liikunta auttaa ja pään kaivaminen ulos perseestä.
Sinkkuna on ihana olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liikunta auttaa ja pään kaivaminen ulos perseestä.
Sinkkuna on ihana olla.
Jos haaveilee lapsesta niin ei se sinkkuna olo enää niin kivaa ole.
Olen täsmälleen samassa tilanteessa kuin sinä, AP.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuminen toki auttaa aina.
Sehän se yleensä on oma valinta...
Siihen on olemassa hoitoa.
Naisista 20% jää lapsettomiksi, ei se nyt niin kovin harvinaista ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mun on niin vaikeaa käsittää sua. Olen kateellinen yksinasuville sinkuille.
Olen itse piiiitkässä parisuhteessa, mutta lähinnä joka päivä ahdistaa, kun haluaisin erota ja olla sinkku! Mutta en "uskalla" erota, koska mieheni on ns. hyvä mies (ei petä, ei lyö, ei ilkeile, ja käy töissä) ja täällä palstallakin asiasta avauduttuani sain vaan vihaisia kommentteja että pitää jatkaa avioliittoa kun siihen kerran on ryhtynyt, ja olla kiitollinen suhteesta.
Voin kertoa mikä minua parisuhteessa ahdistaa, niin ehkä huomaat sinkkuutesi hyvät puolet:
- mies on tosi juntti, huonot jutut ja vitsit, häpeän häntä välillä paljonkin
- elää tosi epäterveellisesti ja joudun katselemaan sitä, eikä puhettakaan että saisin hänet kanssani lenkille tai salille tai syömään terveellistä ruokaa
- mies kuorsaa ja muutenkin pitää meteliä öisin, ravaa vessassa, yskii tupakkayskää, pyörii, puhuu unissaan jne, jolloin mun unet on tosi huonot. Olenkin aikeissa muuttaa toiseen huoneeseen nukkumaan, kun se vapautui esikoisen lentäessä pesästä
- mies pitää usein kotona kauheaa meteliä, soittaa musiikkia lujalla (meillä täysin eri musiikkimaku), ja musiikkia hänen on "pakko" kuunnella olohuoneessa josta se kantautuu joka paikkaan. Kuulokkeita ei suostu käyttämään. Tai sitten hän huudattaa televisiota. Tai saunoo yömyöhään jolloin minä en pysty nukkumaan (sauna makkarin vieressä) ja kuuntelee sielläkin kovaa musiikkia.
No mutta joo, onhan tämä turvallista kun on mies talossa, taloudellinen tilannekin parempi, mutta ei tämä parisuhde-elämä todellakaan mitään pelkkää auvoa ole. Ja ei, mies ei ollut tällainen alussa. On muuttunut iän myötä ja vuosien kuluessa.
Käännäppä kuule se ajatus eri suuntaan. Ei se itkemällä ja ahdistumalla muuksi muutu.
Ala ajatella herätessäsi, että tämä alkava päivä on taas yksi mahdollinen päivä sille, että tapaat jonkun. Ja vaikka et tapaisi, niin sitten se on joku muu päivä. Sillä välin, kun sitä päivää odotat, niin hemmottele itseäsi ja nauti vapaudestasi, yksin tekemisestä. Koska parisuhteessakin tulee aikoja, kun haluaa olla yksin ja ottaa vähän omaa aikaa itselle.
Vierailija kirjoitti:
Siis mun on niin vaikeaa käsittää sua. Olen kateellinen yksinasuville sinkuille.
Olen itse piiiitkässä parisuhteessa, mutta lähinnä joka päivä ahdistaa, kun haluaisin erota ja olla sinkku! Mutta en "uskalla" erota, koska mieheni on ns. hyvä mies (ei petä, ei lyö, ei ilkeile, ja käy töissä) ja täällä palstallakin asiasta avauduttuani sain vaan vihaisia kommentteja että pitää jatkaa avioliittoa kun siihen kerran on ryhtynyt, ja olla kiitollinen suhteesta.
Voin kertoa mikä minua parisuhteessa ahdistaa, niin ehkä huomaat sinkkuutesi hyvät puolet:
- mies on tosi juntti, huonot jutut ja vitsit, häpeän häntä välillä paljonkin
- elää tosi epäterveellisesti ja joudun katselemaan sitä, eikä puhettakaan että saisin hänet kanssani lenkille tai salille tai syömään terveellistä ruokaa
- mies kuorsaa ja muutenkin pitää meteliä öisin, ravaa vessassa, yskii tupakkayskää, pyörii, puhuu unissaan jne
Kyllä sinä voit sinkkuuntua tai rakentaa oman lisäsiiven asuntoon. Tai kellarin, mihin suljet miehen.
Olisi niin kiva saada vertaistukea ja käydä vaikka kahvilla samassa tilanteessa olevan kanssa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikunta auttaa ja pään kaivaminen ulos perseestä.
Sinkkuna on ihana olla.
Jos haaveilee lapsesta niin ei se sinkkuna olo enää niin kivaa ole.
No kyllä se on. Jos haluaa parisuhteen vain välineenä saadakseen lapsen, voipi mennä hermo siihen parisuhteeseen melko nopeaan.
Sinkut haluavat epätoivoisesti löytää jonkun ja sitten kun ovat suhteessa, niin haluavat takaisin vapautensa. Sellaista se usein on.
Onneksi osa kumminkin taitaa olla suht tyytyväisiä nykyiseen statukseena.
Miten saa perusturvaa? En usko että on esivaihdevuodet.
ap