Kokemuksia Japanissa matkustelusta?

Japanilaisethan ovat itse asiassa aika rasisteja. Ravintolan ovella voidaan länkkärit kääntää pois, vaikka tilaa olisikin. Suomalaisista nyt yleisesti pitävät, ja Kimi Räikkönen on edelleen kunkku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpoimmalla pääsee sisään Japaniin kun ottaa Suomalaisen matkatoimiston opastetun parin viikon kiertomatkan.

Tämähän riippuu aivan itsestä. Jos on vähänkään reissannut niin eihän se ole kuin suunnittelusta kiinni ja saa tehdä just niinkin itse haluaa.

Olimme aikoinaan 3 viikon omatoimimatkalla. Tokiossa mennessä ja lähtiessä. Siellä on muuten monta eri keskustaa, ei yhtä. Päivä Disneylandissa ja Tokiossa perusnähtävyydet tuli nähtyä, Tsukijiin tori, näköalatorni, ym. Junapassilla käytiin Osakassa, jossa oli pallokalaravintoloiden keskittymä. Osakasta Hiroshimassa päiväreissu museossa ja ikuista tulta katsomassa. Vanhassa Kiotossa pyöräilemässä. Kobessa kobehärkää syömässä. Ja reissun kruununa mentiin bussilla Tokiosta Fuji vuoren juurelle ja vaellettiin

90-luvulla kävin ostamassa tuommosen pinssin MTFuji, ei käyty kovin ylhäällä vuorella eikä ollut ruuhkaa.Japanissa kannattaa jokaisen käydä ainakin kerran jos vaan mahdollista.

Japani on turvallinen ja helppo turistikohde valkoiselle suomalaiselle. POC-ihmiset saattavat kohdata enemmän ennakkoluuloja ja suoranaista syrjintää ja esim. pitkiä pohjoismaisia miehiä saatetaan yhä osoittaa sormella ja ottaa valokuvia.

Käteinen on kuningas, roskapussi ja nenäliinoja kannattaa aina olla mukana, syksyisin myös sateenvarjo. Turistit saa toki enemmän anteeksi kuin muut, mutta kannattaa muistaa että esim. syöminen ei ole ok liikennevälineissä tai kävellessä tai muutenkaan näkyvästi julkisilla paikoilla. Puiston suojaan jos hakeutuu, voi syödä kaupoista tai automaateista helposti mukaan tarttuvat eväät. Kävellen ja pyöräillen pystyy näkemään kaupunkeja ihan hyvin, esim. Kiotossa. Kaduilla ei ole nimiä mutta korttelipoliisit osaavat auttaa jos gps-paikantaminen ei auta.

Länsimaisia naismatkustajia ei ahdistella metrossa samalla tavalla kuin japanilaisia, mutta yksin matkustavan naisen on hyvä huomioida että humalaiset japanilaiset miehet saattavat baarissa tulla aika liki, kaulailla ja huutaa iloissaan jne. Sitten taas paradoksaalisesti pienemmissä paikoissa jos matkustaa, saa varautua siihen ettei tule jutelluksi kenenkään kanssa, ei japaniksi eikä englanniksi. Nimittäin yksin olevaa naista vältellään yhä siten, että varattujen miespuolisten ei ole sopivaa ottaa julkisesti kontaktia tuntemattomiin naisiin, varmaan myös siksi että sxtyö on maassa laitonta - vrt. Suomi 60-luvulla kun naiset eivät saaneet mennä yksin ravintoloihin. Ja suurin osa majataloissa majoittuvista japanilaisista on työmatkoilla olevia miehiä.

Lapsista pidetään ja lapsiperheille Japani on aivan unelmakohde: paljon tekemistä ja nähtävää ja julkisilla liikkuminen helppoa. Hitaammilla paikallisjunilla voi nähdä kiinnostavampia juttuja kuin luotijunilla. Vuoristoisilla alueilla bussit kulkee sinne minne junat ei.



Jos haluaa kokea jotain ikiaikaista ja nähdä japanilaista luontoa, suosittelen ensin lauttamatkaa Honshūlta Shikokulle ja sitten pyhiinvaellusreittiä lukuisine vanhoine kylpylöineen ja temppeleineen. Matkan varrelta voi valita itselleen sopivan pätkän:

https://en.wikipedia.org/wiki/Shikoku_Pilgrimage

Tyttöystäväni on alkanut olla ihan tosissaan mustasukkainen minun japanilaisesta ex-tyttöystävästäni. Ensin ajattelin että kyse on vain normaalista exäjutusta, mutta nyt se tuntuu menevän jo vähän yli. Hän on nimittäin kaivellut minun vanhoja animeharrastuksia ja kysellyt miksi minulla oli nuorena koko huone täynnä figuureita, julisteita ja japanilaista J-poppia.
Ongelma kuulemma on se, että minulla oli silloin japanilainen tyttöystävä ja hänen mielestään koko animeinnostus liittyi siihen, että halusin nimenomaan japanilaisen naisen. Tavallaan siinä on vähän perääkin. Japani kiinnosti minua nuorena ihan valtavasti ja haaveilin paljon siitä elämäntyylistä. Sitten sattui käymään niin, että tutustuin japanilaiseen tyttöön ja aloimme seurustella. Se oli minulle silloin aika iso juttu.
Tyttöystäväni väittää nykyään, että olen aina ollut kiinnostunut vain aasialaisista naisista ja että pidän heitä jotenkin helpommin alistuvina tai ohjailtavina. En itse ajattele asiaa noin, mutta ymmärrän miksi hän on saanut sellaisen käsityksen. Varsinkin kun olen joskus sanonut aika typerästi, että suomalaiset naiset ovat liian itsenäisiä ja että japanilainen kulttuuri tuntui minusta nuorena paremmalta.
Nyt tyttöystävä kysyy jatkuvasti, kaipaanko exääni tai haaveilenko edelleen japanilaisesta naisesta. En kaipaa. Exä on exä ja siitä on aikaa. Mutta myönnän, että oma nuoruuden anime- ja Japani-vaihe oli aika voimakas ja osa siitä liittyi varmasti myös siihen, että halusin löytää japanilaisen tyttöystävän.
Ehkä tässä ei lopulta olekaan kyse exästä. Tyttöystävääni häiritsee enemmän se, millaisia ajatuksia minulla oli nuorena ja mitä ne kertovat minusta nykyään. Ja nyt kun hän sanoo suoraan olevansa epävarma siitä, kunnioitanko suomalaisia arvoja tai arvostanko häntä omana itsenään, niin pakko myöntää että meidän pitää puhua tästä kunnolla.

Mahtava maa länsimaiselle miehelle.