Mies kirjoitti minulle oudon kirjeen
"Rakas (minun nimeni)
Jos joku väittää, ettei maailmassa ole uhrautuvaa rakkautta, hänen pitäisi tulla kärpäseksi pariterapeutin vastaanotolle. Olen vuosien aikana tavannut lukuisia miehiä ja naisia, jotka ovat ilmieläviä esimerkkejä Paavalin korinttolaiskirjeen kohdasta. Kaiken he ovat kestäneet, uskoneet ja kärsineet.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä, rakkaus ei kahdehdi, ei kersku, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan. Rakkaus ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa.
Tässä on stoppi.
Pidemmän päälle kukaan ei jaksa ilman vastarakkautta ja on vaikea olla katkeroitumatta ja muistelematta vääryyksiä, joita toinen on aiheuttanut. Paavalin rakkauden ylistys puhuu uhrautuvasta agape-rakkaudesta, joka puhtaimmillaan kertoo Jumalan rakkaudesta. Joskus tätä rakkauden muotoa esiintyy myös vanhempien suhteessa lapsiinsa, mutta parisuhderakkaus ei voi pidemmän päälle toimia jos vain toinen uhrautuu, antaa anteeksi, ja yhä uudelleen pettyy.
Joskus parisuhde on jotenkin ajautunut sellaiseen jamaan, että toinen ei osallistu juuri ollenkaan kotitöihin, lastenhoitoon tai maksa juuri mitään yhteisen elämän kuluista. Parisuhteen vapaamatkustajaosapuoli ei kuitenkaan ole tyytyväinen, vaikka hänellä on kaikki vapaus ja hän, jolla on enemmän vastuuta yhä vain rakastaa ja rakastaa."
Kommentit (9)
Siinäpä on muuten syvällinen ja harvinainen mies.
Kumpi teistä siis on se "uhri" ja millä tavalla?
En edes usko Jumalaan mutta väkivaltaisessa suhteessa ollessani mun mieli oli mennyt niin kieroon, että aina hoin itselleni korinttilaiskirjettä "... Kaiken se kärsii."
Mitäs mies sanoi kun kysyit, mitä kirje meinaa?
Itse oivalsin ymmärtäneeni korinttilaiskirjeen aikanani väärin. Kirjeessä sanotaan:
Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä, rakkaus ei kadehdi, ei kerskaile, ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa.
Kaiken se peittää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Ajattelin aiemmin, että minun pitää toimia edellä mainitulla tavalla osoittaakseni rakkautta. Antaa anteeksi, olla epäitsekäs, uskoa ja kärsiä...
Myöhemmin oivalsin siis, että kyse onkin siitä, että jos edellä mainitut kohdat eivät täyty, kyse ei ole rakkaudesta. Ja tätä voi tarkastella sekä itsessään, että vastapelurissa.
Eli sanoma ei olekaan vaatimus minulle, vaan keino tunnistaa rakkaus.
Kannattaa lukea mieluummin Nietscheä: kun menet tapaamaan naista, ota ruoska mukaasi.
Vierailija kirjoitti:
Nyt en tajua.
Mä tajuan.
Kirjeen saaja eli ap on kotiäiti eikä rakasta niin paljon miestä kuin mies ap:ta. Mies kokee yksin rakastavansa ja raatavansa töissä eikä saa mitään vastineeksi ap:lta.
Erotkaa