Onko muita joita työelämä ei kiinnosta?

Kotona tehtävä työ olisi minullekin todella sopivaa. En yhtään kaipaa kodin ulkopuolista työelämää.

T. Kotiäiti

ja vaihdoin sen yrittäjyyteen. Firma pyörii kotona

että olen pohtinut, jos löytäisi työtä jota voisi tehdä kotona. Eli jos teillä on hyviä ehdotuksia niin otan vastaan...

paljoo enempää kun ei käteen palasta jää.

Mitä keksisin että tienaisin vähintään 300 euroa kuussa?

Vierailija:

Mitä keksisin että tienaisin vähintään 300 euroa kuussa?

Olen aika ujo luonteeltani ja kestää kauan ennen kuin opin olemaan luontevasti vieraiden ihmisten kanssa. Tuttujen kanssa ei mitään ongelmaa, mutta en vaan keksi vieraiden ihmisten kanssa juuri mitään puhumista, tulee vain vaivautunut tunnelma.



Mielelläni tekisin töitä kotona.

kauhean hyvin juttuu / hyviksi ystäviksi työkavereideni kanssa. En tiedä pidetäänkö minua outona vai ei, mutta en halua edes muuttaa itseäni. Ja hetin vaan kun saan mahdolisuuden tehdä töitä kotona, otan sen mieluusti vastaan! Mutta kyllä minulla on siis paljon hyviä ystäviä /tuttuja, mutta en kaipaa niitä yhtään lisää, outo vai?

ystävystyä ja ei tulis mieleenkään kustua kotiini. Työ ja yksityiselämä on minusta hyvä pitää erilleen.

Olen ollut nyt kaksi kuukautta uudessa työpaikassa, enkä vieläkään osaa olla luontevasti uusien työkavereiden seurassa. En siis suoraan sanoen keki mitään sanottavaa, enkä haluakaan. Siis tietenkin työhön liittyviä pakollisia juttuja, mutta eipä juuri muuta.

no nyt en ole työssä, enkä tule hetkeen olemaan, esikoinen on pieni ja toinen lapsi tulossa, mutta aikana ennen esikoista tykkäsin tehdä töitä. ihan kiva rupatella työkavereiden kanssa ja kuulua edes löyhästi johonkin yhteisöön.



mutta mulla ei oo minkään valtakunnan kunnianhimoa työn suhteen. ei tasan yhtään. no, (nyt mä heti perun puheeni) sen kulloisen työni tykkään hoitaa mahdollisimman hyvin, oli sitten kyse mistä vessojen pesusta tahansa. mutta sillä tavalla en ole kunnianhimoinen että pitäisin vessanpesua arvolleni sopimattomana hommana.



kiinnostun aika nopeasti mistä vaan työstä ja pyrin herkästi parantamaan tai järkevöittämään sitä, jos huomaan että jotain parannettavaa on. mutta varsinainen ura tai sellaisella eteneminen ei kiinnosta pätkän vertaa.

Ei voisi työelämä tällä hetkellä vähempää kiinnostaa, ahdistaa jo ajatuskin töihin paluusta, vaikka siihen on vielä aikaa. Olisi tosiaan kiva, jos voisi tehdä jotain työtä kotona, en kaipaa muita ihmisiä.

Siksi teenkin työtä kotona ja lasten kanssa eli olen pph :) Näen toki aikuisiakin. Mutta ahdistaisi, jos ´joutuisin viemään aamusta aikaisin kellon kanssa lapset hoitoon ylitäytettyyn päiväkotiin ja sitten puurtaisin vieraalle 8 tuntia ja tulisin rättiväsyneenä kotiin... Eli ei kiitos! En kaipaa oravanpyörään.

Aika moni  kokee nykypäivänä näin. Työelämä on pelkkää pompotusta ja usein muodostuu sellaiseksi kuka määrää täällä- kisailuksi. Itseänikään ei kiinnosta ns työelämä ulkopuolella siksi  - silti haluaisn tehdä jotain merkityksellistä, mikäli se onnistuu omilla aikatauluilla eli kaiketi juurikin oma yrittäjyys joku ala. Tai vapaaehtoistoiminta, kun se itselle sopii parhaiten.  Työelämässä harva viihtyy kai todella, ellei palkka sitten todellakin vastaa odotuksia. Ja niin, se vallankäyttö > Poliitikot. Kuinka iso osa meiillä on poliitikkoin täysin kykenmättömiä ihmisiä, mutta vallan perässä. Ja niiden palkkiovirkojen. Hulluutta on seurata näiden päätöksentekokykyä ja tosiaan keksiä rankaisujärjestelmiä heille, jotka pyrkivät tulemaan toimeen vähemmällä työpaikkojen automatisoituessa ylipäätään - hoitamaan ehkä perhettään tai tukiessa puolisoaan (kuten alunperin oli viisas järjestelmä) <- kaikki voittaa, mikäli arvostus kohdillaan. Nyt on tämä keinotekoinen työelämänmarkkinointi muka kaikille pakolliseksi.  Eiväthän naiset juurikaan ennen toista maailmansotaa käyneet ansiotyössä, kuin harvat poikkeukset. Enemmän oli arvot kohdillaan ja yritys pitää perheitä kasassa. Paremmin jakaantuu voimat ja se sellainen kodin arvostus, kun ei yritetä pakkomuokata jokaista osallistumaan oravanpyörään pyörittelemään papereita jättisuuren byrokratian rattaisiin ( Suomessahan on julkisella puolella palkattuna viisinkertainen määrä todellisiin tarpeisiin nähden TURHAAN veronmaksajien rahoja kuluttavaa paperienleimaajaa) < ja ihmisten samalla.

Paluu normaalimpaan aikaan, jossa terve järki voittaa j aihmissuhteet ovat se pääasia. Ei byrorkariatrattaiden kasvattaminen ja naisten pakottaminen työelämään, jos se ei luontevalta tunnu. Toiset haluavat viilettää uran perässäse heille suotakaan. Pakottaa ei pitäisi näillä sanktiosysteemeillä yhtään ketään. Automaation korvatessa ihmisen muutenkin tulee rahoitus järjestää muutoin, kun suuryhtiöillä kyllä on varaa pitää järjestelmää yllä - jos se voittojen maksimointi loputtomiin ole se päämäärä. Ihminen korvataan ja sitten vielä pitäisi häntä rankaista siitä, että on korvattu?

Ei ulkopuolisen ansiotyön pidä olla mikään itseisarvo. Hitler toki kehitti ajatuksen lastentarhoista, jotta saada äidit nostamaan kansantaloutta sotien jälkeen. Eli koko ajatus on täysin poliittinen. Ei luonnollista järjestystä palveleva.

Oikeus valintaan, mikä sopii kullekin luonteelle parhaiten. Pois tämä kyttäys ja rankaisuvaltion malli - jossa vain tietynlainen ''työ'' on arvokasta, vaikka sillä ei sinänsä olisi muuta arvoa, kuin olla aikuisten päivähoito ja kahvilahetki muiden aikuisten kanssa.

Se on viisautta!!!

Juu kyllä voi tehdä duuneja, joihin ei ns työyhteisöjä tarvita. Kirkon piirissä kuulemma eniten työpaikkapompotusta.. Jokainen on niin hurskas että. Papit vattuilee toisilleen tjs?

Meitä taiteilijasieluja ei pikkusieluinen työpaikkajahtaus kiinnosta. Mennä kuin robotit. Me runoilemme, laitamme hyvää ruokaa ystävillemme - kuuntelemme heidän huoliaan - autamme maallikko terapeuttien lailla (paljon pyyteettömämmin kuin prostituoidun ammattiin liittyvällä maksetulla kuuntelulla) - maalaamme, piirrämme -- musisoimme jne.

Miksi ns palkkatyö olisi ainut oikea elämänmuoto? Aika uusi versio sinänsä muutenkin ja ahnaiden suurpääomaa havittelvien yhtiöiden luoma illuusio orjuuttaa ihmiset pienillä palkoilla juoksemaan oravanpyörässä.

Ansiotyö on orjuutta, ellei ole palkattu ruhtinaallisesti! Kaikki eivät voi kuitenkaan olla lääkäreitä (jotka pitävät huikeaa ylipalkallisuutta kehissä) - ja tosin kaikenlaista pimpoa nykyään kouluttautuu ammattiin, kun tasovaatimukset ovat laskeneet  - lakimiehiäkään ei kaikki voi olla. Eikä edes prysselin ylipalkattuja maanpettureita.

Ei kiinnosta työelämä,ihmiset ylipäätään.

Työpaikat ovat nykyisin 9e työharjoittelua tai 6kk palkkatuella joissa joutuu tekee enemmän kuin vakinaiset.