Vinkkejä otetaan vastaan 3,5v temppuiluun

Meillä tapahtuu paljon samaa kuin teillä. Olen ajatellut, että se on huomion hakemista (meillä pikku veli 1v2kk). Olenkin yrittänyt antaa vanhemmalle pojalle huomiota positiivisissa asioissa ja erityisen hienosti, kun jokin on mennyt kehun häntä kiltiksi pojaksi. Meillä se uppoaa hyvin poikaan.



Kaupassa poika joutuu istumaan kärryissä. Muuten hän juoksisi ympäriinsä. Välillä huutaa kärryissä, mutta en päästä pois. Olen asian näin päättänyt ja siitä en tingi.



Meillä poika syö kaikkein huonommin silloin, kun ruokaa tuputetaan. Lyön lautasen hänelle eteen ja en tuputa ja jaarittele syömisestä. Olen sitä mieltä, että kyllä lapsi syö, jos on nälkä. Ei kannata antaa välipalojakaan, jos ei syö ruokaa. Makaroonin ehkä jättäisin vähäksi aikaa kokonaan pois ruokavaliosta.



Meidän 3,5 v ei ole nukkunut enää päiväunia vuoteen. Aluksi toki oli väsynyt iltaisin ja minäkin aina yritin keksi pojalle kivaa tekemistä, mutta vähitellen tottui uuteen rytmiin. Varmaan teidän tyttökään ei tarvitse enää päiväunia, koska aamuisinkin herää aikaisin. Itse stressasin pojan päiväunien takia vuosi sitten, mutta sitten kun tein päätöksen, että luovumme niistä ja lopetin väkisin päiväunille rauhoittamisen, tuntui oma olokin helpottuneelta.



Tuo vaatteiden riisuminenkin tuntuu huomion hakemiselta. Älä välitä asiasta pariin päivään. Anna tytön olla pikkareissa. Ja mitä sitten vaikka hän kotona on pikkareissa. Kesäkin on tulossa.



Nämä omia kokemuksia ja näkemyksiä. Se mikä minun lapseen tehoaa ei välttämättä toiseen tehoa, mutta toivottavasti jotain vinkkiä sait.

eli yhteiset lukuhetket, iltasadut, inkan aarteen pelaamiset, sylikkäin luonto-ohjelmien katselu jne auttavat oireisiin. Uimahallireissut, metsäretket jne ovat oivia rohtoja.

ja ilmaisit itsesi hauskasti ja uskottavasti.



Mutta: ensinnäkin jos kyse on tuollaisesta päälle jumahtaneesta valtataistelutilanteesta, itse yrittäisin ensin karsia käskyt ja kiellot aivan minimiin. Esim tuo kotona riisumisjuttu: meilläkin samanikäinen typpeli vaihtaa ja riisuu vaatteita alvariinsa tai pukee kolme hametta päällekkäin, mutta tehköön! Ei siinä loppujen lopuksi ole mitään haittaa, tietysti ulkotiloissa vanhemmat tietää mikä on sopiva lämpötila ym, ei tietenkään mennä pakkasella ulos balettipuvussa, mutta kotona: so what? KAIKKI lapset rakastaa vaatteitten vaihtelua jossain iässä opittuaan pukemaan.



Minun linja on se, että mahdollisimman vähän niitä valtataisteluttilanteita, mutta ne mitkä on, niistä pidetään kiinni jämptisti. Eli aikuinen päättää mitkä on kyseisen tilanteen minimivaatimukset ja sitten vaikka kantaa tytön kirkuvana käsivarrellaan ostoskärryyn kaupassa jos ei puhetta usko. Kaupassa ei oikeesti saa juosta, koska se häiritsee muita asiakkaita ja voi jopa aiheuttaa vaaratilanteita Eli sellaisesta pidetään kiinni, hyvällä tai " pahalla" , mutta muuten neuvoisin löysäämään sellaisessa mistä ei ole haittaa. Ruokapöydässä asiallinen oleminen kuuluu normaaleihin käytöstapohin, jotka toki pitää lapselle opettaa, eikä ole kohteliasta muita syöjiä ja ruuan laittajaa kohtaan joten jos kuuluu yökkimisiä tai pelleilyä ruualla, yksi ainoa varoitus ja sen jälkeen poistetaan toiseen huoneeseen.

Tuollaistahan tuo välillä on...

Ihan vaan pienenä huomiona, onko jauhelihakastike pakko kaataa makaroonien päälle, eikö se voisi olla siinä sivussa? (Inhosin itsekin lapsena kastikkeita sydämeni pohjasta...) Enkä myöskään lämmittäisi samaa ruokaa enää välipalalle.



Olen itsekin huomannut, että extra-huomio esikoiselle parantaa tilannetta, ja kuten joku täällä jo sanoikin niin, valtataistelua kannattaa välttää-

Meillä ei niin vilkas tai huomionhakuinen lapsi, mutta tuli mieleen sama, mitä jo toinen sanoi. Eli ruokaillessa se kastike. Pikku juttu, mutta meillä ei lapsi halua eri ruokia sekotettavan, joten en sekota. Kysyn mitä ottaa ja annan sekä kastikkeen kanssa tarkistan että päälle vai viereen. Joskus meinaan saa jotain laittaa toisen ruuan päälle :)



Muutoin minulla ei olekkaan oikein neuvoja. Kehuja, kun tekee hyvin. Niistä me pidämme kaikki. Niin, ja vaatteet... Meillä vaihdetaan kanssa vaatteita ja ollaan milloin missäkin vaatteissa, mutta jos ei olla menossa mihinkään sillä ei ole väliä. Sukkahousujen alituinen vaihto ja myttäys on se, josta olen sanonut. En kerkiä pesemään puhtaaksi sitä tahtia, kun toinen pukee ja riisuu ja heittää johonkin santa-nurkaan (esim. kuraeteinen).... Ja meillä kyllä lojuu lasten vaatteita siellä ja täällä ja osa on sellaisia, että niillä ei oikein muuta käyttöä olekkaan kuin leikit :) Tai no, kesän tullessa hupparit/college-takit kelpaa taas uloskin.



Meillä on myös auttanut se, että joissain tilanteissa on saanut vastuuta. Mutta se ei auta, jos alkutilanne on kaoottinen tai hullunmylly. Esim. meillä kauppareissu on tosi iso juttu, kun saa itse työntää pikkukärryjä ja parhaimmat ostokset saa lapsen kärryyn (banaani, lempiruuat jne.). Mutta jos lapsi on kovin vilkas ja levoton, voin kuvitella että tämäntapainen ei tosiaan onnistu.



Minä olin aiemmin sellainen turhan äkseeraaja ja nipo. Nyt olen koettanut antaa liekaa ja nostaa sietokynnystäni ja " relata" sekä olen jättänyt pelkästään itselleni sellaiset hommat, jotka haluan tehtävän just eikä melkeen. Ne ovat pieniä juttuja, mutta olen joissain asioissa sairaan pedantti. Ja ne teen itse. Tosin en väitä, että olisin nyt pelkää ilos ja aurinkoa, olen välillä nipo ja äksy edelleen, mutta koko ajan koetan parantaa....



Ja meillä (esim.) pienet ex-tempore retket nakin paistamisineen ja eväineen ovat olleet sellaisia, että lapsetkin ovat helppoja, kun on niin kivaa :)

se, että jos makaroonia ei ole vähään aikaan syöty, niin kysyn esikoiselta, mitä tänään syömme. Ja hän vastaa innoissaan " Keitetään makaroonia" . Ja me keitäme makaroonia ja hän syö mielellään. Toisina päivinä hän saa esim. valita perunan tai riisin väliltä, joskus kysyn maistuisiko ranskikset. Salaatti maistuu, varsinkin kun on itse saanut repiä salaatinlehdet tai leikata paprikaa muovisella veitsellään. Meillä auttoi moneen paljon se, että otetaan 3,5 vuotias mukaan tekemään ja päättämään. Siis ei oikeasti _päättämään ja vastuuseen_ vaan kysymme ja kuuntelemme hänenkin mielipiteen ja harkitusti sitä kysyn. Me söisimme makaroonia joka päivä, jos lapsi saisi päättää, joten sen takia yleensä kysyn häneltä, jos ei ole makaroonia ollut vähään aikaan. Silloin on helppo sanoa " Joo, keitetääs vaan makaroonia." eikä tarvi sanoa, että en keitä vaikka haluat.



Oveluutta ja nokkeluutta se vaatii monasti tuo lasten kanssa pärjääminen ja kykyä luovia jouhevasti. Mutta kyllä se kaikkien hyvä mieli on ponnistelun arvoista :)

Hienoja juttuja moni kirjoittanut ja nyt min laitan aatoksiani ongelma-alueisiinne...Meillä muuten myös 3,5v poika, joka TODELLA vilkas, huomionhakuinen ja kokeilevainen poika, joten en tiedä onko musta niinkään apua...



Kaupassa käynti: Meillä EI saa kävellä kaupassa, koska siellä ei osata kävellä ja lähdetään karkuun, eksytään...Joten kärryissä joutuu olemaan ja sitten kun on valmiudet kävellä kaupassa, niin sitten vasta kävellään. Pienessä kaupassa, pienillä ostoksilla ollaan harjoiteltu kaupassa käyntiä ilman kärryihin menoa. Kauppakeskuksessa ei todellakaan saa mennä ilman kärryjä, koska on hetkessä kadonnut jonnekin...Sitäkin harjoitellaan yksin jommankumman vanhemman kanssa.



Syöminen: Meillä myös jää välillä jotkut ruuat syömättä, mutta olen toisen lapsen myötä oppinut löysäämään ja ottamaan syömingit rennommin, joustaen. Tarjoan ruokaa mitä on tarjolla (lämmintä), kysyn haluaako esim. kastikkeen makaroonin päälle, laitan vihanneksia, vaikka ei niitä söisikään. Kuitenkin ainakin näkee esim. vihannesten kuuluvan jokapäiväiseen ruokaan. Jos ruuassa itsessään paljon vihanneksia, niin noukin niitä suosiolla pois, että söisi edes jotain. Jos ei ruoka maita, niin sanotaan kiitos ja seuraava ruoka sitten kun sen aika on. Välillä, jos ollut sekä aamupalan syömättä ja lounaskin sellaista mistä tiedän, että ei oikein pidä, niin tarjonnut hedelmää. Tämä ei toimi kaikilla, koska voi tulla tapa ja jättää sitten sen takia ruuan syömättä. Maistaa en pakota (yökkii), mutta jo on edes vähän syönyt, niin voi saada pienen pienen jälkkärin. Pystyttekä jättää välipalan pois? Meillä se auttaisi päivällisen syömiseen, mutta pikkusisko taas tarvitsee ehdottomasti välipalansa, joten meillä se ei ole ratkaisu, kun ei ole musta oikeinkaan, että toinen saa ja toinen ei, kun syövät jo samaa murkinaa. En tarjoa toista kertaa samaa ruokaa esim. lounasta välipalalla, vaan sitä mitä on tarkoitettu. Aamu- ja iltapalalla olen antanut lapselle " vapaat kädet" eli saa päättää syökö esim. leipää vai muroja, viiliä vai jogurttia.



Nukkuminen: Meillä myös nukutaan vielä päikkärit ja pidän itse tärkeänä edes puolen tunnin lepohetkeä!!! Siitä en jousta! Mitä jos tekisit niin, että lepäätte reilun puoli tuntia - nukahtaa tai ei nukahda. Mulla auttoi itsellä toi, että vaan päätin, että ei ole PAKKO nukkua, vaan levätä. Yhdessä vaiheessa meillä nukutaan osan viikkoa ja osan viikkoa sitten vaan levättiin. Ehkä teidän lapsi ei enään tarvitsekaan joka päivä uniaan. Luulisi reilussa puolessa tunnissa rauhoittuvan, jos oikeasti kovasti väsyttää. En minäkään enään tekisi niin, että saa nukkua iltapäivästä. Tai saisi, mutta sitten jäisi kyllä unet aika lyhkäsiksi, kun joutuisin herättämään sikeästä unesta, koska muuten illat venyisi puolille öin...Eli iltapäivällä saisi nukkua alle tunnin. Kun poikamme oli pienempi, niin nukkuikin siskonsa rytmin mukaan vasta iltapäivällä - silloin onnistui, kun poika vuoden nuorempi kuin nyt.



Yleinen totteleminen: Pukemis-riisumisasian kanssa ottaisin vaan rennommin ;), kunhan ei koko vaatekaappia sekoita. Lapset nauttii, varmaan vielä enemmän tytöt vaatejutuista. Ulos kuitenkin vanhemmat määrävät mitä puetaan jne. Muuhun tottelemiseen en kauheasti osaa auttaa, koska meillä samaa ongelmaa. Aivan sama miten karjaset tai sanot tiukasti, niin ei tottele. Sitten vaan käyn hakemassa, vaikka onkin todella raivostuttavaa! Kaipa tässäkin tärkeintä on johdonmukaisuus eli tehdään aina samalla tavalla ja joskus sitten ehkä mahdollisesti, mutta toivottavasti tottelevatkin...!



Välillä kyllä seuraan kateellisena muiden lapsia, kun käyttäytyvät kaupassa ja muualla niin nätisti että ja sitten saa paimentaa omaansa minkä kerkeää ja jolla ei ole valmiuksia välillä minkäänlaiseen hyvään käytökseen...Mutta ehkä nämä meidänkin " kullannuput" sitten murrosiässä ovatkin helpompia, toivotaan niin!



Toivottavasti olet saanut näistä kirjoituksista joitakin vinkkejä ja apua, mutta toivoa ja jaksamistakin :=)! Et ole ainoa!

Kuulostaa tutulta. Meilläkin on melkoista temppuilua kolmevuotiaan tytön kanssa. Repii tavaroita hyllystä, juoksentelee ym. Joo, olisi kiva jos istuisi kärryissä, mutta nousee istuimessa seisomaan jo yrittää hypätä alas... Ainoa järkevä keino on olla ottamatta kauppaan mukaan, mutta aina ei ole muuta vaihtoehtoa... :(



Syöminen meilläkin viime aikoina muuttunut taisteluksi, vaikka ennen se on sujunut melko ongelmitta. Olen pitänyt kiinni siitä, että yksi lusikallinen täytyy aina maistaa, muuten olkoon syömättä. Tietysti olisi kiva, jos istuisi pöydässä sen aikaa kun muut syövät, mutta ei jaksa aina tapella siitäkään.



Tyttö myös haluaisi olla aina alasti. Olen antanut olla, vaikka tuntuu, että on ihan kylmissään, mutta kaipa itse tietää. Vaatimuksena meillä on, että syödessä olisi ainakin pikkarit jalassa.



Nukkumaanmennessä sekä päikkäreillä että illalla tulee ainakin kymmenen kertaa pois sängystä jonkun verukkeen nojalla.



Pitäisi koittaa olla aina niin johdonmukainen, mutta kun ei jaksa joka päivä inttää samoista asioista. Ja sitten menee helposti huutamiseksi... No, eipä tästä tilityksestä varmaan paljon apua ap:lle ollut, mutta toivotaan, että uhmaikä vähän helpottaisi teilläkin iän myötä...

Meillä myös 3,5v lapsukainen.

Olen huomannut, että suurin osa temppuilua on tarkoitus saada äiti tai isä hermostumaan. Siis tuntuu, että oikein kerjää sitä suuttumista ja mekastusta.

Useimmin en sitä suuttumusta tytölle anna, vaan saa tyytyä temppuilemaan yksin. Usein rauhottuukin pian kun ei saa sillä keinoin vastakaikua. Kohta tuleekin pyytämään syliin, eli halipula on se pääasiallinen syy temppuiluun.



Jos ie meillä mene vaatteet päälle, olkoot ilkosillaan. Kyllä tajuaa jotain nykkiä päälle kun alkaa tuulettamaan kotia. Ruokakin maistuu heti vauhdikkaammin kun ei kukaan enää toru ruoan pudottelusta, vaan laittaa luutun pöydälle ja käskee siivota ite sotkunsa. Missään vaiheessa ei kyllä kannata näyttää ärtymystä, sillä silloin peli on menetetty.



Kaupassa: onko näytettävä ärtymys kun juoksee takas kauppaan...mitä tapahtuu kun kävelee vain tyynesti ulos ja jättää sinne pelleilemään? Tuleeko perässä itkun kans... jos tulee, muistuu se itku ehkä seuraavalla kerralla häilyvästi mieleen ja ei ihan niin kovasti juokse karkuun.

Syömisiin, sanon niin kun Nipsukin: meidän poika rakastaa makaronia mutta inhoaa jauhelihakastiketta (tomaattia ja erityisesti sipulia). Ilmankin sipulia ei halua kastiketta. Niinpä teen niin että makaronit tai spagetti erikseen ja viereen noukin kastikkeesta tomaattisoseeseen kostuneita jauhelihapaloja. Siten syö lautasen tyhjäks, jos sotkisin niin ei pistäisi mitään suuhun. Muutenkin tykkää syödä eri ruoka-ainekset erillään.



Kaupasta: meillä ei onneksi kovin usein ole tuota juoksua mutta erityisesti väsyneenä voi touhu mennä tuollaseksi. Rattaisiin pakottaminen ei onnistu koska sillon lapset huutaa kun sumusireenit, mikä varmasti aiheuttaa suurempaa häiriötä kun juoksu. Olen vaan tietyn ikäsenä (siis lasten ikä) välttänyt lasten kanssa kaupassa käyntiä ja harjotellut pehmeästi, eli ei mennä lasten kanssa viikko-ostoksille vaan ens alkuun haetaan vaikka vaan maitoa ja leipää. Esikoistytöllä oli 4-vuotiaana parin kk:n kaamea vaihe mutta ohi meni.



Nukkumisista: voisitko antaa lapsen kuitenkin nukkua tuolloin klo 15, mutta vaan vähän aikaa, vaikka puolen tunnin tirsat, sitten herätä. Meillä lapset eivät kertakaikkiaan ole olleet väsyneitä vielä esim yhdeltä.



Kent ja lapset 7v8kk, 3v8kk ja 2v

Se on vähän sitä ja tätä... Minulle on myös yksi haile, jos lapset ovat pikkareilla kotona, kun kylmä tulee niin haluavat vaatteet päälle. Olen yrittänyt muutenkin karsia ns. omasta mielestäni turhaksi havaittuja kieltoja.



Tämä on varnasti monen mielestä kauhea ratkaisu mutta kun meidän pojalla oli pahin vaihe menossa niin otin viereeni nukkumaan. Auttoi ihan hirveästi päiväkäyttäytymiseen ja nyt poika on ihan innoissaan siirtynyt takas omaan sänkyynsä.

Hei,



Meillä vuoden nuorempi lapsi, mutta ainakin hänen kanssaan toimii vastuun anto.

Oma teoriani on, että mitä enemmän antaa lapsen ottaa vastuuta ja päättää itse, sitä paremmin hän " tottelee" .



Minusta esim. 3,5 vuotiaan istuttaminen kaupassa rattaissa/ostoskärryissä kuulostaa oudolta.. Meillä on saanut reilusti alle 2-v. kävellä itse. On joko äidin apuna tai sitten hänellä on omat pikkurattaat. Ihan pienestä on siis saanut itse hakea tavaroita hyllystä. Siis esim. maidot ja muut. Ja miten hän nauttii siitä, että saa ja osaa tehdä itse! Emmekä siitä edes mitenkään erityisesti kehu. Lähdemme ennemminkin siitä ajatuksesta, että tottakai lapsi osaa tehdä. Ja antamalla hänen tehdä itse, osoitamme että hän on luottamuksen arvoinen ja tasa-arvoinen perheenjäsen.

Niin ja kyllä meilläkin välillä innostuu lapsi juoksentelemaan ympäri kauppaa, ja silloin jos ei muu auta, joutuu rattaisiin istumaan. Yleensä näin käy silloin, kun lapsi on väsynyt.



Ehkä meillä on tosi helppo lapsi, mutta olen ollut huomaavinani, että mitä vähemmän kieltää, ja mitä enemmän sallii lapsen tehdä itse, sitä tottelevaisempi hän on niissä asioissa, joissa on pakko totella.



Ruoan kanssa en huolehtisi. Jos ei syö, niin jossain vaiheessa tulee nälkä, ja silloin lapsi syö. Niin kuin täällä jo joku neuvoi, yritä kiinnittää lapsen syömiseen mahdollisimman vähän huomiota.

Jos joku ruoka ei maistu, niin ei sitä pidä yrittää antaa. Ei toki tehdä omia ruokiakaan. En kyllä laittaisi päivällisruokaa enää iltapalaksi, vaikka ei sitä olisi silloin syönyt. Ei syömättömyydestä pitäisi mielestäni rankaista.



No, tässä jotain omia ajatuksiani. Vaikken teidän tilannetta tunne, niin vähän tuli sellainen olo, että 3,5-vuotiasta kohdellaan kuin ihan pientä lasta. Kokeilkaa rohkeasti vähän aikaa antaa enemmän päätäntävaltaa lapselle ja vähemmän kieltoja.



Niin ja mitä tulee kaupassa juoksemiseen ja lällättelyyn, niin voisiko kokeilla ettei vähään aikaan kiinnitä siihen mitään huomiota? Mitä tapahtuisi, jos vain lähdet pois? (minä teen usein niin, toki jään " vakoilemaan" ettei lapselle satu mitään. Seuraan piilosta, ja näen, että lapsi tulee aina vanhempien luo, jos ei heti, niin kohta. Mutta annan hänen ymmärtää, että en juokse hänen perässään, vaan hänen on tultava.)

Pakko vielä pikaisesti vastata...Meinaan, et ole tainnut Andina olla todella vilkkaan lapsen kanssa tekemisissä...ainakin sen kuvan sai tekstistäsi.



Mun mielestä ei ole " vauvana" pitämistä tai outoa, jos vilkas 3,5v lapsi joutuu olemaan kärryissä kaupoissa. Itse ajattelen, että turvallisuus ennnekaikkea! En voi luottaa omaan lapseeni, että ei lähtisi huitelemaan vaikka parkkipaikalle tai vastaavaa. Tottakai asiaa pitää harjoitella, mutta mä ainakin haluan säilyä siltä murheelta, että jotain kamalaa sattuisi. Olen sitäkin testannut, että kun on karannut ja löytänyt lapseni, mutta joka ei ole minua nähnyt, niin ei ole moksiskaan, että äiti on ties missä...



Kaikki lapset vaan ei ole samanlaisia ja tottelisivat, vaikka miten oltu johdonmukaisia, kielletty, vaadittu ikäisensä käytöstä jne. Yksilöitä jokainen on ja sen pitäisi myös muiden ymmärtää eli tässä tapauksessa kaikki ei ole valmiita 2-vuotiaana kulkemaan vieressä nätisti kaupassa, vaan asiaa on harjoiteltava jopa vuosia.



Välillä on vaan surullista, kun ei ymmärretä niin todella arkaa kuin todella vilkasta lasta...pitäisi osata ottaa yksilöinä huomioon ja elää sen mukaa, ymmärtää lasta. Itse näen tätä päivittäin työelämässä kasvatushenkilönä.

Hei,

Niin kuin sanoin, meillä on aika tottelevainen lapsi. Vaikka hänestä on kyllä eräskin lääkäri sanonut, että on harvinaisen vilkas lapsi, koska ei ollut sekuntiakaan paikallaan! Ja fyysisesti levoton..

En myöskään saanut ap:n viestistä sitä kuvaa, että hänen lapsensa olisi erityisen vilkas.

nellukka-78:

Pakko vielä pikaisesti vastata...Meinaan, et ole tainnut Andina olla todella vilkkaan lapsen kanssa tekemisissä...ainakin sen kuvan sai tekstistäsi.

" Mun mielestä ei ole " vauvana" pitämistä tai outoa, jos vilkas 3,5v lapsi joutuu olemaan kärryissä kaupoissa. "

Niin, tuosta olemme kyllä eri mieltä :)

" Olen sitäkin testannut, että kun on karannut ja löytänyt lapseni, mutta joka ei ole minua nähnyt, niin ei ole moksiskaan, että äiti on ties missä... "

Itse teenkin niin, että annan lapsen löytää minut, jotta tajuaa, että ei voi vain häipyä, vaan joutuu ottamaan itse vastuuta siitä, että ei häviä. Mutta kuten sanoit, turvallisuus ennen kaikkea.

" Kaikki lapset vaan ei ole samanlaisia ja tottelisivat, vaikka miten oltu johdonmukaisia, kielletty, vaadittu ikäisensä käytöstä jne. Yksilöitä jokainen on ja sen pitäisi myös muiden ymmärtää eli tässä tapauksessa kaikki ei ole valmiita 2-vuotiaana kulkemaan vieressä nätisti kaupassa, vaan asiaa on harjoiteltava jopa vuosia."

Ehdottomasti lapset ovat erilaisia ja temperamentin erilaisuuden näkee mielestäni jo ihan pikkuvauvoista. Toiset ovat rauhallisempia kuin toiset.

Mutta mielestäni muullakin on vaikutusta kuin temperamentilla, esimerkiksi kasvatuksella. Itse en niinkään usko kasvatukseen, joka perustuu voimakkaasti kieltämiseen tai vaatimuksiin.

Ja ei meidän lapsi todellakaan kulje nätisti kaupassa vieressä. En missään nimessä odottaisi, että reilu 2-vuotias pitäisi vaikka rattaista kiinni ja kävelisi vaunujen vieressä. Tai ei ainakaan meidän lapselta onnistu! Mutta ellei ole vaaratilanteita, niin musta lapsen kannalta ajateltuna tietty " nätti" käytös on lapselle luonnotonta, esim. vaatimus liian kauan paikalla olosta.

Tosi hyvä kirja on muuten sellainen kuin " How to talk so kids will listen and listen so kids will talk" . Joku suositteli toisessa ketjussa kirjaa " Tulistuva lapsi" .

Hei vielä,



En näemmä taaskaan osannut käyttää lainaustoimintoa, joten nyt näyttää siltä, että olisin laittanut tiettyjä asioita Nellukan suuhun. Kursiivit ihan sekaisin.

Pahoittelut siitä. Eli lainattua tekstiä ovat ne, jotka on lainausmerkeissä.

mutta tuttavapiirissäni ei ole yhtään 2-v lasta, jolla isoissa kaupoissa (Prisma ym) käyttäytyminen olisi niin ennustettavaa että lapsi voi kulkea yksin. Tai siis voi kulkea, mutta miten häiritsee esim muita asiakkaita poukkoilemalla yhtäkkiä eteen tms on eri juttu, samoin se, että jos saakin mieleensä pinkaista katsomaan kiinnostavaa asiaa ja eksyy hetkeksi.



2vee lapsi ei tietenkään tahallaan poukkoa muiden eteen tai tietoisesti " kiusaa" mutta itse olen ollut hankalissa tilanteissa esim paikallisissa automarkeitessa kun ykskaks kärryn eteen vilahtaa pikkuinen , joka on niin lyhytkin ettei välttämättä kärryn takaa edes näe että on siinä edessä. Olen " ajanut päälle" pienen, joka syöksyi lattialle mun kärryn eteen omaa leluaan hakemaan , perässä laukkasi isä joka etsi pakoon juossutta lastaan, ja löysi sitten desibelien perusteella. Ei kovin mukava tilanne.



meidän 3,5 on mielestäni " kiltti" ja saa kulkea pikkukaupoissa jos pitää mun kädestä tai kärrystä kiinni, ei itsekseen, mutta isoissa marketeissa ehdottomasti kärryn istuimessa.

Meidän esikoinen oli 2-vuotiaana tuollainen! Eli aivan unelmalapsi, teki kaiken niin kun pyydettiin, hänen pahin oli että vähän vonkas jotain piirustuslehtiötä mutta kun keksittiin jotain muuta kivaa niin se unohtui.



Kuvittelin tietty että jostain ihmeen syystä muut lapset on ihan hulluja eikä niitä ole kasvatettu. Huoh, meidän pienemmän eivät ole olleetkaan ihan tuollaisia ja nyt kun oeln ollut muutenkin paljon lasten kanssa niin rupean ymmärtämään että esikoisen käytös taisi sittenkin olla hyvin hyvin poikkeavaa...

Lapset ovat kyllä todella erilaisia... Meidän 3,5 vuotias juoksee n-i-i-n kovaa, että en ikinä uskaltaisi jättää häntä kauppaan yksikseen juoksentelemaan ja etsimään äitiä! Hän voisi hyvin törmätessään kaataa jonkun vanhuksen (ja murtaa tältä sitten tietysti lonkan). Päivästä riippuen saattaa toki kävellä ihan kiltisti vieressäkin.



Ymmärrän kyllä, että rauhallisen kaksivuotiaan kanssa noin voi tehdä.

Noh, nyt tämä meni pelkäksi kaupassakäyntikeskusteluksi. Ei kai siitä ollut kyse. Enkä missään nimessä tarkoita - että ainakaan enää 3,5-vuotiaan, joilla vauhtia todella riittää kun 2-vuotiaskin juoksee jo tosi kovaa -, että lasten pitää saada JUOSTA kaupassa.

Vaan sitä, että eikö se että luottaa lapseen ja antaa tälle siellä pieniä tehtäviä auta lasta siinä, että hän toimisi " kiltisti" kaupassa. Tai ainakin sitä voi kokeilla!



Ehkä minusta tuntuu oudolta ihan sekin, että 3,5-vuotias (terve) lapsi ylipäätäänsä on rattaissa... Onko yleistäkin?

(En muista oliko ap:llä rattaat käytössä, vai oliko vain että kaupassa pidettiin ostoskärryissä)